Kotikonsoleilla ja tietokoneella mainetta niittänyt
Guitar Hero -sarja on nyt jostain hullusta syystä käännetty myös käsikonsolille.
Guitar Hero -pelien päätarkoitus on saada pelaajat tuntemaan itsensä rocktähdiksi ja vispaamaan kitaran näköistä ohjainta kuin viimeistä päivää. Onko peli menettänyt tarkoituksensa nyt, kun konsepti tuodaan Nintendo DS:lle ilman kitaraa?
Lääkäri, rannettani särkee!
 |
| Guitar grip. Ei se ole ihan yhtä hieno kuin kotikonsoleiden Gibson, mutta ainakin yritystä löytyy. |
Guitar Hero: On Tour on paketoitu pieneen laatikkoon, josta löytyy itse pelin ja ohjekirjojen lisäksi neljä painiketta sisältävä guitar grip -lisäosa. Guitar gripin sisältä löytää kitaristien ehdottoman apuvälineen: plektran. Guitar gripin asettaminen DS Liteen käy vaivatta, mutta normaaliin DS:ään se onkin jo mutkikkaampi juttu. Kesti hetki tajuta, että ruuvimeisselille on käyttöä. Onneksi mukana on toimenpidettä helpottavat ohjeet.
Kun guitar grip on saatu DS:ään kiinni, on aika upottaa käsi DS:n alta niin, että jokaisen sormen alla on yksi fret-nappi. Peliä pelatessa DS käännetään pystysuuntaan, jolloin vasemmalta puolelta luetaan nuotit ja oikealta puolelta soitetaan koskettamalla kosketusnäyttöä plektralla.
Siirtyminen konsoleiden Gibson-kitarasta minimaaliseen guitar grippiin vie aikaa, sillä tuntuma on hyvin erilainen. Tällä kertaa tilan säästämiseksi oranssi nappi on jätetty kokonaan pois.
Guitar grip on ihan fiksu konsepti, mutta sen toimivuutta käytännössä haittaa eniten käden asento, joka on varsin huono, ja se johtaa ranteen nopeaan kipeytymiseen. Testasin peliä normaalilla DS:llä, joten en osaa sanoa, onko tilanne Litellä sama.
Pelissä on tarjolla perinteiset
Guitar Hero -pelitilat: yksinpeli, moninpeli, kitarataistelut ja pikapeli. Edellisistä osista tuttujen hahmojen lisäksi pelissä on mukana uusia hahmoja. Graafisesti peli on DS:llä hyvännäköinen ja se pyörii sulavasti. Latausajatkin ovat mukavan minimaaliset.
Saman vanhan kaavan mukaan uratilan voi aloittaa joko helpolla, keskivaikealla, vaikealla tai erittäin vaikealla tasolla. Aloittelijakynnys on sopiva. Vaikeimman tason kappaleita ei enää ole niin miellyttävä soittaa jo siitäkin syystä, että kosketusruudun kovan vispaamisen seurauksena koko DS heiluu ja näytöltä on vaikea lukea tulevia nuotteja.
Kehtaatko huutaa?
 |
| Hyvin pyörii. Guitar Hero pyörii DS:llä minimaalisilla latausajoilla. |
Pelistä löytyy yhteensä 30 kappaletta, jaettuna viiteen eri ryhmään vaikeustason perusteella. Mukana on tällä kertaa ainoastaan yksi bonuskappale, ja se on aiemmista osista tunnetulta Freezepopilta. Listalle on mahtunut monia tunnettuja ja vähemmän tunnettuja artisteja ja kappaleita. Edellisistä
Guitar Hero -peleistä On Touriin on päässyt muun muassa Santanan
Black Magic Woman,
Pat Benatarin Hit Me with Your Best Shot sekä
Stevie Ray Vaughanin Pride and Joy. Monet kappaleet ovat tällä kertaa alkuperäisversioita, mutta esimerkiksi
Black Magic Woman on edelleen
Guitar Hero III:n tavoin cover-versio. Edellisistä osista tutut encoret ovat edelleen mukana.
Sormet tottuvat nopeasti minimaaliseen fret-paneeliin, mutta vaikka sormet olisivat aina oikealla kohdalla, rämpyttäminen ei aina toimi kuten haluaisi. Nopeissa nuottivilinöissä kosketusnäyttö ottaa helposti virhepainalluksia. Yksi hyvä tekniikka on soittaa sormenpäillä ilman plektraa, sillä joissain kappaleissa se tuntuu toimivan paremmin.
Kappaleen aikana oikean näytön täyttää kitara. Whammy barin käyttö onnistuu heiluttelemalla plektraa kitaran päällä pitkien nuottien aikana. Kun pelaaja saavuttaa star powerin, eli pitkän combon yhdistelmän, se on mahdollista aktivoida huutamalla mikrofoniin tai painamalla toimintonappeja. Toki pelkkä puhallus tai hymähdyskin riittää, ja jos esimerkiksi istuu bussissa, niin taustaäänet aktivoivat star powerin itsestään. Ennen pelin julkaisua nettiin ilmestyneessä trailerissa näytettiin hupaisasti, kuinka star power aktivoituu huutamalla mikrofoniin "rock on".
Tiluttelua missä tahansa
 |
| Haluatko nimmarin? Pääset töhertämään faneille puumerkkisi! |
Uratilan pelaamisen ohella on mahdollisuus pelata
Guitar Hero III:sta tuttuja kitarataisteluja. Pelaaja voi laukoa vastustajalleen pelaamista häiritseviä modifikaatioita ja päinvastoin. Modeja kerätään comboilla kuten star poweria, ja sen jälkeen painetaan kosketusnäytölle ilmestynyttä kuvaketta. Harmi vain, että samalla soittaessa kuvakkeiden painaminen on yllättävän hankalaa. Miksi häirintää ei olisi voinut laukaista samalla lailla kuin star poweria?
Yhdessä modifikaatiossa DS:n kosketusnäyttö syttyy "tuleen" ja mikrofoniin täytyy kirjaimellisesti puhaltaa. Fanien innostuttua kosketusnäytölle ilmestyy paperinpalanen, johon täytyy tuhertaa "nimikirjoitus", minkä jälkeen peli voi jatkua. Nämä pienet kikkailut tuovat hauskuutta peliin ja DS:n ominaisuuksia on hyödynnetty hyvin.
Pelissä on langattomasti toimiva moninpeli, joka sisältää edellisistä osista tutut moninpelitilat. Kantama-alue on riittävän hyvä ja pätkimistä ei ollut lainkaan havaittavissa. Bussia odotellessa kaverin kanssa pelaaminen on hauskaa ajanvietettä yksinpelin rinnalle.
Vaikka guitar gripin ergonomiassa onkin menty pahasti metsään, on
On Tourin pelaaminen lyhyissä erissä hauskaa. Bussimatkoille peli on melko pitkistä kappaleistaan huolimatta hyvä välipala, mutta täysinäisiä busseja kannattaa välttää - puhalteleminen DS:n mikrofoniin ei ole kovin järkevän näköistä.
Se tunnelma, minkä kotikonsoleiden
Guitar Herot luovat, on ymmärrettävästi jäänyt olohuoneeseen.
Guitar Heroa pelataan kavereiden kesken volyymit täysillä isolta ruudulta, ja
On Tour ei tätä tietenkään mahdollista.
On Tourin kappaleiden yleinen vaikeustaso on konsoliversioihin verrattuna todella matala. Toisaalta soittaminen on tehty niin vaikeaksi, ettei siitä pitkäksi aikaa viihdettä heru. Viidennen napin puuttuminen on ergonomian kannalta jopa hyvä juttu, mutta pelin haasteellisuus jää kauaksi siitä, mihin kotikonsoleiden versioissa on totuttu. Jos haluaa soittaa
Guitar Heroa myös matkoilla, on
On Tourista joksikin aikaa iloa. En voisi kuitenkaan kuvitella
On Tourilla kilpailtavan tuloksista - saatikka sen pelaajien heittäytyvän soolon aikana polvilleen maahan.
Vinski Nordström... ei aiemmin ole saanut kättään näin kipeäksi pelaamalla.
