Pelityyppi: Urheilu- ja ajopelit
Julkaisija/kehittäjä: 2K Sports / Venom Games
Kotisivut: http://www.xbox.com/fi-FI/games/d/dkpprizefighter/
Laitteistovaatimukset: Xbox 360
Testattu: Xbox 360
Arvosteluversio: Myyntiversio
Muut alustat: Wii, DS

Klikkaa ja tarkista tämän pelin hinta Vertaa.fi:ssä!

EA Sportsin Fight Night on pitkään ollut nyrkkeilypeleistä se paras ja realistisin vaihtoehto. Totuuden nimissä kilpailukaan ei ole ollut mitenkään ihmeellistä. Rocky ja Rocky Legends ilmestyivät jo vuosia takaperin, eivätkä nekään kovin realistisia olleet. Nyt kyseisten pelien tekijätiimiltä Venom Gamesilta tulee uusi päähänhakkauspeli Don King Presents: Prizefighter, joka on saanut nimensä legendaariselta viihdepromoottorilta. Realistisia ei nytkään olla, mutta ollaanko kovin hyviäkään? No, eipä kyllä.

Grafiikka keskivertoa. Peli ei ole erityisen nätti, muttei rumiluskaan.

Prizefighterin ylivoimaisesti paras idea on sen uratilassa. Alussa pelaaja suunnittelee itselleen nyrkkeilijän tuttuun tapaan. Valitettavasti pugilististaan pitää tehdä suhteellisen realistinen, joten mitään hillittömän läskin kokoista Butterballia ei voi tehdä.

Nyrkkeilijää kehitetään alusta lähtien erilaisten harjoitusmetodien avulla, joita on muutamia erilaisia. Jotkut ovat pitäneet niiden nappien hakkaamiseen perustuvasta ideasta, mutta loppujen lopuksi treenaaminen niiden avulla käy tylsäksi. Treenaamisen voi jättää myös koneen huoleksi, mutta silloin nyrkkeilijä kehittyy huomattavasti hitaammin.

Uratilan kerrontatapa on sen sijaan, jos ei nyt nerokas, niin piristävän uudenlainen. Uratila etenee dokumentin tavoin, ja aina tasaisin väliajoin ruutuun pamahtaa esimerkiksi nyrkkeilijälegenda Larry Holmesin tai näyttelijä-ohjaaja Mario Van Peeblesin tapaisia persoonia kertomaan pelaajan urasta. Tämä on hyvä idea, ja tuo oikeasti jotain uutta tarinankerrontaan.

Uratilan aikana voi tehdä myös sponsorisopimuksia ja käydä vaikkapa treffeillä erinäisten naisihmisten kanssa. Medianäkyvyys nousee tällä tavoin, mutta täydelliseksi mysteeriksi jäi, mitä hyötyä tästä on? Koska kyseiset mahdollisuudet ovat lähinnä vain hassuttelua eivätkä pelin kannalta millään tavalla oleellisia, olisi optiot voinut jättää suosiolla pois. Toisaalta koko Don Kingin ura on ollut bisneksenteon ohella silkkaa kohua: mies on muun muassa istunut kaksi kertaa linnassa, ja kukapa ei muistaisi käkkärätukkaisen miekkosen tärkeimmän ja kuuluisimman suojatin Mike Tysonin seikkailuja kehässä ja kehän ulkopuolella? Nämä asiat huomioon ottaen nyrkkeilyn ulkopuolisetkin asiat sopivat hyvin kuvaan.

Pelaaja voi nyrkkeillä yksittäisiä otteluita myös nykyisillä huipuilla (esimerkiksi Andrew Golota) tai vanhoilla parroilla menneisyydestä (muun muassa Joe Lewis ja edellä mainittu Larry Holmes). Sen kummempaa iloa tästä mahdollisuudesta ei kuitenkaan ole.




Pelin julkaissut 2K Sports on aina tehnyt hyviä ja realistisia urheilupelejä. Vasta viimeisin EA:n jääkiekko meni ohi julkaisijan mainioista NHL-peleistä, ja koripallokin on ollut 2K-sarjassa hyvin hallussa. Harmi vain, ettei Prizefighter edes yritä kammeta Fight Nighteja pois jalustaltaan, vaan keskittyy enemmän nappuloiden hakkaamiseen realistisen nyrkkeilyn sijaan.

Valinnanvaraa esimerkiksi liikkeiden kanssa kyllä riittää. 31 erilaista väistöä, liikettä ja lyöntiä on toki suuri määrä. Harmi vain, että tämä tekee pelin oppimisesta melko vaikeaa. Harjoittelulla tämäkin toki helpottuu.

Onkin sääli, ettei peli missään vaiheessa lunasta potentiaaliaan, ja nyrkkeileminen on melkoista hakkaamista ja räpistelyä: lähinnä kyse on sattumanvaraisesta mätkimisestä. Siinä missä EA Sportsin Fight Nighteissa nyrkkeilemisestä tuli harjoittelun jälkeen intuitiivista ja selkärangasta tulevaa, oikean oloista turpaanvetoa, on Prizefighterin käyttöliittymä huomattavasti kökömpi. Lyönnit tehdään napeilla, toisin kuin Fight Nightissa, jossa nyrkkeileminen tapahtui analogisten ohjainten avulla.

Suurin ongelma on kuitenkin siinä, että pelin suunnittelu on yksinkertaisesti heikkoa. Välillä selvästi perille menevät iskut eivät kolahdakaan vastustajaa otsalohkoon, vaan menevät maagisesti ohi. Välillä taas homma toimii toisin päin: isku menee selvästi ohi, mutta hämmentävästi kolahtaakin omaa nyrkkeilijää ohimoon. Tappelustrategian laatiminen on suhteellisen vaikeaa, kun ei tiedä, osuuko isku vai ei, vaikka tilaa palleassa olisikin. Välillä napit eivät tunnu edes reagoivan painalluksiin - tai jos ne reagoivat, niin hitaasti ja myöhässä.

Tappelupaikat kunnossa. Nyrkkeilyhallit ovat komean näköisiä.

Peli ei missään nimessä ole ruma, muttei lähelläkään Fight Nightien tasoa graafisesti. Nyrkkeilijät näyttävät ihan hienoilta, mutta vastustajan kasvoja ei saa muussattua samaan tapaan kuin EA:n sarjassa. Äänet ovat keskitasoa heikompia tusahduksia eikä lyöntien voimasta saa kunnolla selvää, kun isku osuu perille. Äänimaailman arvoa harvemmin tajuaa, mutta kun selostajatkin ovat heikkoja, ei oikein mikään osu pelissä maaliinsa tälläkään osa-alueella.

Kaiken marmatuksen jälkeen on toki todettava, ettei Prizefighter ole huonoin nyrkkeilypeli, mitä markkinoille on pukattu. Peliä tuli pariin kertaan temmottua muutaman oluen jälkeen kaverin kanssa, mehevän hihittelyn ja räkätyksen saattelemana. Pari enemmänkin nyrkkeilyyn ihastunutta toveriani pelasivat peliä huomattavan innoissaan hetkisen verran, joten potentiaalia pelissä kyllä on. Harmi vain, että toteutus on niin kehno, että heidänkin innostuksensa lopahti melko lyhyeen. Kun myös nettipelin toteutus on surkea ja viivettä ilmenee paljon, ei peliä paljon jaksa Liven välitykselläkään mäiskiä.

Electronic Artsilta tulee lähiaikoina uusi arcadehenkinen nyrkkeilypeli Facebreaker, joka lupailee hupia ja naamaan hakkausta sarjakuvamaisin hahmoin toteutettuna. Kun pelin on suunnitellut osittain sama tekijätiimi kuin viimeiset Fight Night -pelit, on melkoisen selvää, että kyseessä tulee olemaan hyvä arcadenyrkkeily. Koska Prizefighter ei ole sen kummemmin realistinen tai strateginen nyrkkeily kuin mikään iloinen päähänvetokisakaan, kannattaa nyrkkeilyfanin harkita tarkkaan, mitä haluaa: Fight Night Round 3 on etenkin netissä hauskaa hupia, ja tuleva Facebreaker taatusti samoin. Prizefighter ei ole oikein muna tai kanakaan. Älä osta tätä peliä täysihintaisena, ja tulevaisuuden alepelinäkin sitä kannattaa miettiä kahdesti.

Jarkko Fräntilä... ottaisi dunkkuun kehässä kaikilta.