Geometry Wars Galaxies on mielenkiintoinen poikkeustapaus: kerrankin Wiille saadaan Xbox 360 -pelistä versio, jossa on enemmän ominaisuuksia kuin alkuperäisessä. Lisäksi
Galaxiesin ansiosta jokaisella uudella konsolilla on nyt oma
Asteroids-henkinen retroräiskintänsä. Xboxilla pelataan
Geometry Wars: Retro Evolvedia, PlayStation 3:lla kotimaisin voimin tehtyä erinomaista
Super Stardust HD:ta ja Wiillä sekä DS:llä nyt
Galaxiesia.
Project Gotham Racing -ajopelin sisään kätketty pikkupeli
Geometry Wars ehti kehittyä Xboxilla kulttipelistä Live Arcade -latauspalvelun suursuosikiksi. Nintendon konsolille ja käsikonsolille ilmestyvä
Galaxies on kalliimpi ja hieman monipuolisempi versio, johon on pakattu mukaan bonukseksi myös
Retro Evolved.
Pelin perusidea on hyvin yksinkertainen. Pelaajan ohjaama alus lentää rajatulla kentällä ja ampuu villisti ympärilleen. Alusta ja tykkejä ohjataan erikseen, ja vastuksena on erinäköisiä ja eri tavalla käyttäytyviä geometrisia muotoja, joihin törmääminen tietää kuolemaa. Tarkoituksena on saavuttaa suuri pistemäärä pysymällä hengissä mahdollisimman pitkään.
Galaxies tuo
Geometry Warsin peruskaavaan myös jotain omaa. Pelaajan mukana lentää pikkualus, joka avustaa tuhotyössä. Aluksi se osaa vain ampua, mutta tehokkaammat mallit törmäävät vihollisiin, keräilevät bonuksia tai vetävät vihollisia puoleensa. Jokainen pikkualus kerää hitaasti kokemusta, jonka avulla se kehittyy hieman paremmaksi omassa tehtävässään.
Pikkualuksia voi ostaa vain toisella uutuudella, Geom-rahoilla. Ne nostavat
Galaxiesissa pelaajan pistekerrointa, ja niillä aukeavat myös uudet planeetat eli kentät. Tähtijärjestelmiin jaetussa pelissä kerätään siis ensin pisteitä, joilla pääsee katsomaan vaikeampia tasoja. Jokaisella planeetalla on myös pronssi-, hopea- ja kultapistemäärät, joiden saavuttamisesta saa ensimmäisellä kerralla ison läjän Geomeja.
Tahti muuttuu
Planeettojen, Geomien ja pikkualusten vuoksi
Geometry Wars Galaxiesin tahti on hyvin erilainen kuin
Retro Evolvedissa. Toiset planeetat muistuttavat alkuperäisen loppumattomasta taistelusta, mutta toiset ovat ahtaita ja lyhyitä kokemuksia. Lisähaastetta tuovat esimerkiksi sokkelomaiset seinärakennelmat, liikkuvat seinät ja tuhoutumattomat miinanpudottajaviholliset. Joissakin kentissä taistelu alkaa vain yhden elämän kera ja ilman ruudun puhdistavia pommeja.
Galaxies toimii erityisen hyvin Nintendo DS:llä, sillä lyhyiksi pyrähdyksiksi kutistunut mutta intensiivinen taistelu sopii hyvin bussimatkojen ratoksi. Sisältökin on aivan sama kuin Wii-versiossa, ja vain graafiset jipot on riisuttu pois. Wiillä
Galaxies on samaa värien, räjähdysten ja valojen räiskettä kuin boksillakin, mutta Wiillä ruudulla näkyvät vain alukset ja ammukset.
DS-version poistoista harmittavin on Wii-version kenttien sininen taustaverkko, joka taipuu ja heiluu nätisti ammusten liikeradan mukaan, mutta eipä sitä todennäköisesti edes näkisi DS:n pikkuruudulla.
Rapsuta ja heiluta
Suurin ongelma
Galaxiesissa on pelin ohjausjärjestelmä, ja se ei ole tarkkaan lentämiseen ja ammuntaan perustuvassa pelissä pikkujuttu. Xboxin
Retro Evolvedissa homma toimii kahden ohjaintatin yhteispelillä, mutta Wii tarjoaa vain Nunchukin tatin ja DS vasemman laidan ristiohjaimen.
Molemmissa versioissa on muutamia erilaisia ohjaustapoja, mutta vain pari niistä toimii käytännössä. Wiillä tähtäys hoidetaan liikuttamalla aluksen ympärillä heiluvaa tähtäintä Wii-ohjaimella, ja DS:llä rapsutetaan kosketusruutua. Molemmat ohjaustavat mahdollistavat ampumissuunnan nopean vaihtamisen, mutta tähtäyksen hienosäätö on hieman hukassa.
Kovankin harjoituksen jälkeen pikkuvihollinen suhahtaa helposti pelaajan kimppuun tulituksen aukosta, johon ruudulla villisti heiluvaa tähtäyspistettä ei ehdi siirtää. Lisäksi Wiin räjähdykset ja kipinähörhelöt peittävät helposti alleen koko tähtäimen. Pikkualukset auttavat peittämään pelaajan tähtäystekniikan ongelmia, mutta käytännössä Wiin Classic-ohjain on pakkohankinta, jos tätä peliä haluaa pelata vakavasti. GameCube-ohjain ei valitettavasti suostunut yhteistyöhön.
Molemmissa versioissa on tietenkin mukana nettiyhteys ja moninpeli.
Geometry Wars on kuitenkin parhaimmillaan yksin pelattavana taitopelinä, vaikka moninpelimuodot viihdyttävät hetken. Lisäksi peli mainostaa DS:n ja Wiin yhteispeliä, mutta se ei ole kovin ihmeellinen. DS:lle voi ladata Wiiltä
Retro Evolvedin, mikä on kiva bonus. Jos pelaaja taas jostain syystä omistaa Galaxiesin Wii- ja DS-versioina, molempiin peleihin aukeaa uusi lambda-aurinkokunta. Sen planeettakentät eivät ole kuitenkaan niin ihmeellisiä, että kahden pelin hankinta tuntuisi järkevältä.
Parhaimmillaan
Galaxies on DS:llä. Täysin retroksi riisuttu grafiikka ja tilulilumusiikki luovat elektroniikkapelitunnelman, joka yhdistyy hienosti kosketusruudun villiin rapsutukseen. Siinä on kaikki, mitä nostalgiannälkäinen toimintapelaaja kaipaa, mutta se toimii vain sopivan lyhyinä annoksina.
Janne Pyykkönen... pelasi pienenä
Space Invadersia pelihallissa.
