"Tervetuloa takaisin, komentaja." Tosiaikaisten strategiapelien vanha kuningas muistuttaa jo ensimmäisessä tehtävässä kunniakkaasta menneisyydestään.
Command & Conquer (1995) oli aikoinaan pitkälti vastuussa lajityypin hittisuosiosta. Pelisarjaan on ehditty viimeisen kymmenen vuoden aikana tehdä onnistuneita ja vähemmän onnistuneita jatko-osia. Nyt alkuperäispelin kehittäneen Westwood-studion ostanut EA palaa takaisin alkulähteille.
Command & Conquer 3: Tiberium Wars vetoaa pelaajien nostalgiannälkään ja pohjaa tosiaikasodan kestävimpiin perinteisiin.
 |
| Vanhentunut "Lando" GDI:n ylijohtajana ei ole samaa mieltä kuin kenraalinsa. |
Command & Conquerin tulevaisuuden maailmassa ei ole edelleenkään helppoa. Mystinen tiberium-aine on vallannut suuren osan maapallosta. Sen lisäksi että tiberium on ihmeellinen rakennusmateriaali ja energianlähde, se on myös nopeasti leviävää ja myrkyllistä. Rikkaat asuvat puhtailla sinisillä vyöhykkeillä, mutta suurin osa ihmiskunnasta värjöttelee puolisaastuneilla keltaisilla alueilla. Global Defense Initiative, GDI, pitää valtaa. Terroristijärjestö Nod on viettänyt hiljaiseloa, eikä sen johtajasta Kanesta ole kuultu vuosiin. Pelin alussa Nod päättää tietenkin pistää rähinän taas käyntiin. Uusi tiberium-sota koetaan sitten sekä GDI:n että Nodin komentajien näkökulmasta erillisissä kampanjoissa.
Hollywood-sotaa
 |
| Kevyemmät maayksiköt siirtyvät helposti paikasta toiseen, kun lentokenttä on rakennettu eikä tiellä ole yhtään ilmatorjuntaa. |
Command & Conquer muistetaan vuosien takaa pelattavuutensa lisäksi videopätkiensä takia. Uudessakin pelissä on runsaasti oikeilla näyttelijöillä koristeltuja välianimaatioita. EA ei ole säästellyt kuluissa, sillä videoissa ei esiinny ohjelmoijien kavereita tai tuntemattomia näyttelijöitä. Sen sijaan GDI:n ja Nodin edustajia esittävät suosituista televisiosarjoista kaapatut tähdet.
Lostin paha poika Sawyer eli
Josh Holloway murisee viihdyttävästi terroristien kenttäkomentajana, ja Galactican Numero 6 eli
Tricia Helfer kurtistelee kulmiaan hänen kenraalinaan. Pelaajille Sam Fisherin äänenä tuttu
Michael Ironside ei ole hassumpi GDI:n kenraalina, mutta
House-sarjan
Jennifer Morrison räpyttelee silmäripsiään tahattoman komedian suuntaan tiedusteluasiantuntijana. Parhaan roolin vetää vanhaan rooliinsa palaava
Joseph Kucan eli itse Kane. Pelinäyttelijällä ei ole mitään vaikeuksia lausua pöljimpiäkään repliikkejä vakavalla naamalla.
On tosiasia, että tähtinäyttelijöistä huolimatta
C&C 3:n välianimaatiot eivät ole kovin hienoa draamaa. Juoni ei läpipeluun jälkeen jää mieleen, mutta pelaajalle suoraan puhuvat näyttelijät tuovat kokemukseen eloisuutta ja huumoria. Jos mitään voi päätellä tarinan töksähtävästä lopusta, lisälevyä ei tarvitse odotella pitkään.
Perusarvoja
 |
| Heijastukset, liekit, lämpöväreily ja muut graafiset tehosteet tekevät pelin grafiikasta vielä nätimpää liikkeessä. Rakennusvalikko avautuu ruudun oikeaan laitaan. |
Välianimaatiot ovat kuitenkin vain kuorrutusta, ja tärkeintä on itse pelattavuus. Pelimekaniikaltaan uusi
C&C ei yllätä, vaan kuka tahansa tosiaikanaksutteluja pelannut on tämän pelin kanssa välittömästi kotonaan. Ensin kerätään tiberiumia ja rakennetaan taloja. Sitten valitaan vasemmalla hiirennapilla läjä joukkoja, ja oikealla napilla käsketään niiden hyökätä. Ei sen enempää, ei sen vähempää.
GDI on edelleen perinteiseen tulivoimaan luottava ryhmä. Sen joukkojen selkäranka muodostuu perustankeista ja raketinheittimillä ja kaksoispiipuilla varustetuista Mammoth-tankeista. Zone Trooper -sotilaat rakettireppuineen jauhavat ajoneuvot sädeaseillaan ja Firehawk-pommittajat murskaavat rakennuksia. Kiertoradalta ampuva ionitykki on tärkeässä roolissa sekä pelissä että juonessa.
 |
| Kampanja etenee ennalta määrättyyn tahtiin. Jos voi valita kahdesta tehtävästä, ensimmäisen läpäiseminen ei vaikuta toiseen mitenkään. |
Nod on osapuolista erikoisempi ja mielenkiintoisempi. Sen nopeasti kehitettäviltä joukoilta puuttuu tulivoimaa, ja liekinheittimet sekä liekkitankit tuhoavat lähinnä jalkaväkeä. Kalliimpia rakennuksia vaativat Avatar Warmech -robotit ja laserlavetit tasoittavat tilannetta hurjalla tuhovoimallaan. Nodilla on terroristityylin mukaisesti myös häivetankkeja ja torneja, jotka muuttavat läheiset yksiköt ja rakennukset näkymättömiksi tutkalla. Dynamiittia itseensä köyttäneet itsemurhapommittajat voivat yllättää varomattoman vastustajan. Nodin mainiot puolustuslaitteet koostuvat keskusyksiköstä ja kolmesta sen ympärille vapaasti sijoitettavasta tykistä. Niiden sijoittelu tarjoaa hauskoja mahdollisuuksia.
Käyttöliittymä on selkeä. Yksiköt ja rakennukset tilataan ruudun oikean laidan täyttävästä valikosta ja sen alavalikoista. Joukkojen liikuttelua ei tarvitse opetella pitkään, sillä monimutkaisia komentoja ei ole. Merkittävimmät taktiset mahdollisuudet avautuvat yhteishyökkäys-napista. Sitä napauttamalla voi antaa etukäteen yksittäiset liikkumis- ja hyökkäyskäskyt valmiiksi vaikka jokaiselle omalle yksikölle. Uudella painalluksella koko armeija lähtee liikkeelle yhtäaikaisesti, mikä mahdollistaa pihtiliikkeet ja valtavat pommitusiskut.
Yksinkertaista ja kaunista
 |
| Terroristien maayksiköt poseeraavat. Iso Avatar-robotti haastaa suoraan GDI:n mammuttitankin. Vasemman laidan kuvakkeet kertovat, että ydinpommin ajastin on valmiina. |
Yksinpelikampanjoissa on mukana yllättävän hauskoja tehtäviä. GDI:n 17 tehtävän pituinen kampanja on alussa liiankin helppo. Ensimmäisessä kunnon tehtävässä puolustetaan omaa tukikohtaa kolmesta tukikohdasta ja neljästä eri suunnasta hyökkäävältä Nod-laumalta. Uusia rakennuksia ei voi kasata, eikä jokaiseen puolustustykkiin riitä virtaa. Haaste ei synny ovelasta tekoälystä, vaan tasaisesta vihollisvirrasta ja siitä, että pelaajan on montaa sivustaa puolustaessaan vielä hyökättäväkin. Tämä pätee moniin uuden
C&C:n tehtävistä.
Tehtävien vaikeimmasta päästä on taas Nod-kampanjan loppu. Pelaajan täytyy kaapata sabotöörijoukoilla yhtä aikaa kartan neljään nurkkaan ripotellut tukikohdat. Lisäksi pitää tuhota tai vallata suuri joukko muita rakennuksia. Väärin ajoitettu hyökkäys johtaa siihen, että aluksi vain muutamalla sotilaalla siunattu pelaaja ei kykene puolustamaan jo vallattuja tukikohtia. Tällaista haastetta olisi ollut mukava nähdä enemmänkin.
C&C 3 on kuitenkin pohjimmiltaan yksinkertainen peli, joka on kuin mannaa vasta ilmestyneen
Supreme Commanderin vaikeustasoon ja monimutkaisuuteen tuskastuneille. Naksustrategian vanhin taktiikka, tank rush eli tankkivyörytys, on pelissä voimissaan. Esimerkiksi Nod voittaa helposti, jos se saa rakennettua tarpeeksi suuren läjän Avatar-mechoja. Niiden laserit pyyhkivät minkä tahansa tukikohdan kartalta, ennen kuin puolustuslaitteet ehtivät naarmuttaa raskaasti panssaroituja robotteja.
Moninpeliä emme valitettavasti päässeet testaamaan. Sen sijaan Skirmish-pelimuodossa kävi ilmi moninpelin mahdollisuudet. Peli nauhoittaa taistelut, ja niiden uudelleenkatselu on helppoa ja kätevää. Rähinään voi lisätä jopa kommenttiraidan. Jos eri osapuolien yksiköt osoittautuvat seuraavien viikkojen aikana hyvin moninpeliä varten tasapainotetuiksi, luvassa on todella mainiota penkkiurheilua pelin ääressä.
Skirmish-peliä täytyy kehua myös sen tekoälyn takia. Turtle- eli kilpikonnapuolustukseen säädetty tekoäly todella puolustaa siinä missä sissihyökkäilijä tunkee jatkuvasti oman tukikohdan kylkeen.
Paljastuksia
 |
| Pelissä on pari perinteistä tehtävää, jossa luotsataan joukkojen sijasta yksinäistä superkommandoa. |
Lopuksi luvassa on juonipaljastuksia pelin kolmannesta sotivasta osapuolesta. Pitkän linjan
C&C-fanit, jotka haluavat kokea kaiken itse, voivat hypätä suoraan arvostelun viimeiseen kappaleeseen.
Nodin ja GDI:n seuraan liittyvät pelissä avaruudesta hyökkäävät Scrin-muukalaiset. Hyönteismäisiä yksiköitä ja orgaaniselta näyttäviä rakennuksia käyttävät oliot saapuvat hakemaan tiberiumia molempien kampanjoiden lopputehtävissä. Kun kaikki yksinpelitehtävät on pelattu läpi, pelattavaksi aukeaa myös olioiden oma kätketty minikampanja.
Scrinien yksiköt eivät ole erityisen mielikuvituksellisia, mutta ne on tasapainotettu hyvin. Muukalaisilla on oma sotimistyylinsä, johon kuuluu erityisesti tyydyttävän vahva ilma-ase. Isoilla tykeillä varustetut sota-alukset sopivat rakennusten tuhoamiseen, ja tuhovoimainen Planetary Assault Carrier kantaa taisteluun läjän maa- ja ilmasotaan sopivia pikkuhävittäjiä. Maayksiköistä jää mieleen hieno tripodi laserlonkeroineen.
Täytyy tunnustaa, että aluksi
C&C 3 tuntui pettymykseltä. Ehdin juuri tottua
Supreme Commanderin monipuoliseen strategiaan, ja sitten täytyi palata takaisin kuluneelta tuntuvaan perusnaksutteluun. Muutaman tehtävän jälkeen mieleni muuttui täysin.
C&C 3: Tiberium Wars on EA:n käsissä kuin tosiaikasodan
NHL: erittäin näyttävä, sujuva ja tuttu. Se on tässä tapauksessa pelkkä kehu.
Janne Pyykkönen...pitää edelleen pelihyllyssään alkuperäistä C&C:tä.
