Joskus ennen nukkumaan menoa sitä saattaa ihminen pohtia, miksei Sergio Leonen italowesterneistä ole tehty peliä. Ajatus preeriatuulen piiskaamista kyläpahasista, joiden kaduilla vähäpuheiset miehet valmistautuvat synkeä virne erämaan karkaisemilla kasvoilla sekunnin murto-osan kestävään kuolontanssiin, on houkutteleva. Puolassa joku on ilmeisesti pohtinut samaa, mutta Leone on vaihdettu amerikkalaiseen westerniin. Techlandin kehittämä Call of Juarez on episodimuotoinen kertomus väkivallasta ja kostosta vanhassa lännessä, jossa laki on rikollisten käsissä ja oikeus omissa. Tarjoilumuoto ensimmäisen persoonan räiskintä. Nautitaan tulisena.
Aivot eivät kuulu laitteistovaatimuksiin
Jotteivät kyynis-realistisen lännenelokuvan ystävät turhaan innostuisi, on heti alkuun todettava, että peliteollisuudelle tyypilliseen tapaan teema on jälleen kerran pelistetty (vrt. vesitetty). Call of Juarezissa ei ole Peckinpahin elokuvien pohdintaa väkivallan luonteesta ja oikeutuksesta eikä Leonen hahmojen psykologista ja moraalista monivivahteikkuutta. Se lainaa kuvallisen estetiikan elokuvista, mutta aiheen käsittely jää esimurrosikäisen äksönpiirrosten tasolle. Henkilöhahmot ja näiden motiivit voi selittää muutamalla sanalla, ja juoni on tekosyy päästä ampumaan kunnottomia karjapaimenia ja uli-uli-inkkareita.
 |
| Kun Coltti puhuu, apassi kumartaa. |
Kun itkut siitä, mitä Call of Juarez olisi voinut olla, on itketty, voidaan keskittyä siihen, mitä se on. Ensinnäkin se se pirun nätti. Techlandin kohdalla nimi on todellakin enne. Graafilohta on annosteltu Porvoon mitalla ja vielä vähän päälle. Paha kyllä depth of fieldit, hoodeeärrät ja muut näytönohjainvalmistajien suupieliä kostuttavat pikseli-ihmeet eivät tule ilmaiseksi: Juarezin kutsu on raskas kuin autokauppiaan omatunto. Tehokkaanpuoleisella testimyllyllä ruudunpäivitys löntysteli säännöllisesti hieman päälle kahdessakymmenessä, ja suuremmissa tulitaisteluissa mentiin allekin. Paketin kylkeen painettu suosituslaitteisto kannattaa siis ottaa vakavasti, jos ei halua pudottaa kaikkia grafiikka-asetuksia minimiin.
Jos PC-rauta on kehityksen harjalla, Call of Juarez palkitsee kauniilla luonnonnäkymillä, uskottavilla sääefekteillä ja bullet time -hidastetulla luoti- ja verisateella. Vaikka kuinka täällä monitorin takana tihrustaisi sinivalkoisten lasien läpi, CoJ tekee aikakuplansa paljon Max Paynejä tyylikkäämmin. Tomahawkit kädessä päälle ryntäävän apassipossen rauhaanpakottaminen kahdella savua ja kipinöitä sylkevällä reikäraudalla on sellaista parhautta, että väkivallan ihannoinnista tulee täysin oikeutettua. Jos polygonihenkilön kuolema voidaan toteuttaa näin hienosti, en näe syytä jättää niitä eloon.
Jumala armahtaa, Pastori ei
Lähtökohta Call of Juarezin hurmekekkereille on yksinkertainen ja yhdentekevä. Puoliverisen Billy Candlen isäpuoli ja äiti murhataan, ja epäonnisten sattumien kautta surmatun miehen veli, ent. pyssysankari nyk. kirkonmies, Reverend "Pastori" Ray luulee Billyn olevan vastuussa teosta. Tapahtuneen jälkihulinoissa surmansa saa myös kylän sheriffi, mikä luonnonlakien voimasta johtaa kunnon kansalaiset anarkian ja veritekojen tielle. Peli etenee episodeittain vuorotellen Billyn ja Pastorin näkökulmien välillä. Billy pakenee, Pastori jahtaa ja hautausurakoitsija rikastuu.
Kynttilä-Billyn ja saarnamiehen pelaaminen eroavat huomattavasti toisistaan. Pähkinänkuoressa Billy on ärsyttävää murretta jodlaava itsetunto-ongelmainen myöhäisteini, jolla rampataan tuskastuttavia kerrasta poikki -hiipimistehtäviä yhä uudestaan ja uudestaan. Pastori sen sijaan on vuoden viilein pelihahmo, raamattua siteeraava psykopaatti, joka lähettää puoli osavaltiota "syntisiä" ennenaikaiseen tapaamiseen luojansa kanssa. Tehtäväsuunnittelun tapaan myös hahmojen kyvyt eroavat. Billy osaa kiivetä, käyttää ruoskaa aseena ja köytenä sekä lymytä puskassa 30 sentin päässä vihollisistaan kirkkaassa päivänvalossa. Pastori Rayn amok-juoksua avittavat luodeilta suojaava metallihaarniska ja nopeat refleksit (= bullet time). Vastapuolta voi myös hämätä lukemalla otteita raamatusta, minkä jälkeen vertauskuvia pohtimaan jääneen epaton voi lähettää ajasta ikuisuuteen napakalla saapaspotkulla. Brilliant!
 |
| Poikani, ota vastaan Jeesus jottei Jeesus joudu ottamaan sinua vastaan. |
Verrattuna Jumalan terminaattoriin Billy-tehtävät tuntuvat vahinko kyllä vielä entistäkin kämäisemmiltä. Joku saisi kertoa pelisuunnittelijoille, että control-napin pitäminen pohjassa viisitoista minuuttia ei ole hauskaa tahi ergonomista. Stealth-hommailua on yritetty tehdä kiinnostavammaksi yksityiskohtaisuudella. Salaman välähdys voi esimerkiksi paljastaa piileskelijän, ja toisaalta ukkosen ääniä voi käyttää hyödykseen peittämään ruoskan iskut. Silti hiipimistehtävät ovat lähinnä pelaamista pelin suunnittelua vastaan. Piilossa pysymisen mekaniikka on epäuskottavaa, improvisoida ei voi ja epäonnistuminen johtaa koko pitkän esteradan hinkkaamiseen uudestaan.
Raiteilla mennään
Vaikka Call of Juareziin on mallinnettu villin lännen avointa erämaata, jo heti ensimmäisistä tehtävistä lähtien on selvää, että hommat voi hoitaa tasan yhdellä tavalla. Pelaaja ei mieti ratkaisua ongelmaan, vaan mitä kenttäsuunnittelija on miettinyt tai miten tekoälyn havaintoalgoritmit toimivat. Mitään vaihtoehtoisia reittejä ei ole. Joskus kulkuväylä rajataan luonnonesteillä, toisinaan edessä on vain näkymätön seinä. Lakeuksien kutsun latistaminen ohuesti naamioiduksi putkijuoksuksi on aikamoinen pettymys. Jos tekniikka tänä päivänä sallii metsien, arojen ja laajojen asutusalueiden luomisen, miksi niitä pitää käyttää pelkkinä lavasteina?
 |
| Tätä arvostelua tehtäessä vahingoitettiin eläimiä. |
Siitäkin huolimatta, että avointa lääniä ei todellisuudessa ole paljon, lataustaukoja on. Ja ne ovat pitkiä, hyvin pitkiä. Koneen ruksuttaessa ehtii keittää kahvia ja juodakin kupillisen. Kun viimein pääsee pelaamaan, on edessä pian seuraava paussi. Call of Juarez näyttää Oblivionilta villin lännen miljöössä, mutta etenee kuin Call of Duty: lyhyt ja nätti juoksu skriptatun kohtauksen läpi, sitten taas ladataan.
Jos pystyy sietämään näitä rajoituksia, Call of Juarez on aika näppärä peli. On kaksintaisteluja, luopiointiaaneja, junaryöstöä ja kaikkea muuta lännenelokuvien kuvastoa. Aseetkin tuntuvat lukemattomien toisen maailmansodan räiskintöjen ja swat-matteilujen jälkeen virkistäviltä. Omaksi suosikikseni muodostui kaksipiippuinen haulikko, joka lossauttaa tiellä seisovan henkipaton vapaan tyylin ilmalentoon. Reukuilla taas voi ilmastoida keltamaksan joko akimbona tai yhden aseen pika-ammuntana. Ikävästi aseet myös kuluvat käytössä ja saattavat räjähtää käsiin pahimpaan mahdolliseen aikaan.
 |
| 45-kaliiberinen nenäverenvuoto ei ole leikin asia. |
Hevosillakin pääsee ratsastamaan, mutta putkimaisen kenttäsuunnittelun takia tuntuu, että hevosia on mukana vain, koska muissakin saman aihepiirin peleissä on. Yleensä kaakin joutuu hylkäämään varsin pian sen luvattoman käyttöönoton jälkeen, koska kenttäsuunnittelu pakottaa jatkamaan jalan. "Sori Histamiini, sinä jäät nyt tänne kuolemaan nälkään tai susien hampaisiin, kun setä jatkaa tästä merkillisen kivivyöryn jättämästä kolosta."
Kourallinen vaikutteita
Vaikka valittaa voi paljosta, Call of Juarez hoitaa hommansa ydinalueellaan perinteisenä ensimmäisen persoonan räiskintänä hyvin. Pastorilla pelaaminen on hauskaa, toiminta on näyttävää ja tarinakin tihentyy loppua kohden. Call of Juarezia pelatessa takaraivoa raastaa kuitenkin koko ajan ajatus, että tämän olisi voinut tehdä niin paljon paremmin. Lineaarinen, ylhäältä johdettu raideräiskintä saattaa olla helpompi koodata ja suunnitella kuin pelaajan omiin valintoihin aidosti reagoiva virtuaalihiekkalaatikko, mutta samalla pelaajasta tulee enemmän katsoja kuin toimija. Vaikka peleihin otetaan vaikutteita elokuvista, kehittäjien pitäisi ymmärtää olla tekemättä peleistä elokuvia.
 |
| Naisia kuilun partaalla. |
Call of Juarez ei missään nimessä ole huono peli. Se esittää ohjelmanumeronsa huolella ja tyylillä. Kunnianhimo ei vain riitä uudistamaan show'ta. Jos jaksaa sietää kenttäsuunnittelijan talutushihnassa olemisen, Call of Juarez on hauskaa räiskintää ihan freesissä miljöössä. Harmittaa vain, että se olisi voinut olla paljon enemmänkin.
Timo Koskinen
Peliplaneetta.net
Call of Juarez -demo
Arvostelija:
Timo Koskinen
