Ei varmaan tule kellekään uutuutena, että aika monesti erittäin erikoiset peli-ideat tulevat kaukaa idästä. Länsimaisella pelisuunnittelulla on kiistämättömät hyvät puolensa, mutta on pakko antaa tunnustusta Nipponin poikien kyvystä kehitellä pelejä, jotka ensikuulemalta tuntuvat täysin järjettömiltä, mutta ovatkin lopulta järjettömän hyviä.
Katamari Damacy oli tällainen peli. Idea prinssistä, joka kerää esineitä palloksi saadakseen korvattua kuninkaan tuhoamat tähdet, ei välttämättä menisi ihan joka palaverissa läpi. Ostavalle yleisölle se kuitenkin maittoi enemmän kuin hyvin, ja peli pääsi kulttimaineeseen - tämä siitä huolimatta, että peliä ei koskaan PAL-alueella edes julkaistu. Jatko-osa nyt kuitenkin saatiin meillekin, mutta senkään kanssa ei ole lähdetty ihan perinteisesti liikkeelle. We Love Katamari on peli siitä, kuinka hyvä peli Katamari Damacy oli.
Pyöritä pellavapäätä - ja vaikka koko muutakin sukua
 |
| Aluksi pallo on suorastaan mikroskooppinen, mutta ryönän tarttuessa mukaan koko kasvaa nopeasti. |
Kosmoksen kuningas on hyvä tyyppi. Jalo ja oikeamielinen, ainakin silloin kun ei suutuksissaan tuhoa kaikkia tähtiä. Ja jos näin käy, onneksi voi lähettää prinssin maapallolle rullaamaan katamareja. Katamari on esine, johon muut esineet tarttuvat, ja mitä isompi se on halkaisijaltaan, sitä suurempia kamoja rullautuu mukaan. Homma käynnistyy yleensä siitä, että rullaillaan mukaan muutamia paperiliittimiä sun muuta pientä, ja pian edetään sitten pöytiin, tuoleihin, ihmisiin, norsuihin, linja-autoihin, vuoristoihin jne, kunnes missään ei ole enää mitään tolkkua. Suuri osa pelin viehätyksestä koostuukin sen pohtimisesta, että jokohan tuo ja tuo tarttuisi mukaan - ja naurusta, kun se sitten lopulta tarttuu.
Peli on järjestetty eripituisiin tehtäviin, jotka käynnistyvät Katamari-fanin esittäessä kuninkaalle jonkin toivomuksen. Yleensä ylinarsistinen kunkku suhtautuu asiaan nihkeästi, kunnes saa tarpeeksi silitystä egolleen ja hommaan ryhdytään. Kentän päätteeksi kokoon kerätty katamari sitten laukaistaan tähdeksi taivaalle, täyttämään tyhjää universumia.
Traaginen tarina
 |
| Voiko katamarin rullata merenpohjassa? Tottakai. |
Vaikka peli pinnalta on läpikotaisen hulvaton, näppäillään tummiakin sointuja välillä. Kuninkaan historiaa kerrataan välinäytöksissä, jotka saivat ainakin minut tuntemaan sääliä kunkkuparkaa kohtaan - isäsuhde oli vaikea ja vastuu koko universumista painaa raskaana. Loppua kohden kuninkaan pohdiskelut saavuttavatkin jo suorastaan eeppisiä mittasuhteita.
Jotenkin juuri tämä "sweet & sour" -yhdistelmä teki pelistä erityisen vaikuttavan. Mielenkiintoisia välinäytöksiä älyttömyyksien lomassa odotti jo ihan tosissaan - vaikka niissä ei edes sanota sanaakaan. Enimmäkseen kuitenkin suupielet osoittivat pelin aikana ylös- eikä alaspäin.
Oman näköisensä
 |
| Pelin versio Hannusta ja Kertusta on mieleenpainuva. |
We Love Katamarin graafinen ilme on lyhyesti sanoen onnistunut. Kummalliset, leveäpäiset otukset pyörittävät palloja, joihin tarttuvia esineitä on kentissä valtavasti. Polygoneja ei ole kovasti yksittäisiin esineisiin riittänyt, mutta sekään ei haittaa, kun kokonaismäärä on valtava ja valittu tyyli sopii peliin mainiosti. Staattinen grafiikka on upean psykedeelistä tyyliä, joka tuo mieleen Monty Pythonin paperinukkeanimaatiot.
Musiikki ansaitsee sekin oman kappaleensa. Häiritsevän suuri osa kappaleista jää soimaan päähän - erityisesti "Katamari on the Swingiä" olen hyräillyt koko alkuviikon. Ammattimainen toteutus yhdistyneenä hilpeisiin ideoihin saa musan maistumaan, ja ääniefektit värittävät myös omalta osaltaan älyvapaata tunnelmaa. Elefantit törisevät ja koulutytöt kirkuvat rullautuessaan katamarin kyytiin.
Pelaa kerran, pelaa toisen
 |
| Kaksinpelinä toiminta on vähintään kaoottista. |
Katamaria ohjataan työntämällä sitä analogitikuilla. Lisäksi tikkuja napsauttamalla pyörittäjä hyppää toiselle puolelle, jolloin pallukan saa kääntymään nopeasti. Muuten kontrollit ovat kuin tankissa, ja ne on helppo omaksua. Kamerakin pysyy enimmäkseen mukana toiminnassa. Peli tarjoaa myös yhteispelin kahdelle pelaajalle, jolloin toinen pyörittää toista puoliskoa, toinen toista. Epäilemättä hupaisaa omalla tavallaan, ja johtanee lisääntyvään karjumiseen kun pallo ei pyöri oikeaan suuntaan. Myös kilvoittelutiloja on jokusia tarjolla, niissä lähinnä pyritään keräämään tiettyjä esineitä palloon.
Lisähärppeinä kentistä löytyy ajoittain prinssin sukulaisia, jotka voi vaihtaa pelattavaksi hahmoksi, sekä esineitä, joita voi pukea hahmojen päälle (kaikkea tavattoman järkevää, kuten antenni ja pitkä muovinenä). Muutenkin kenttien uudelleen pelaamiseen rohkaistaan - kuningas ei kovin vähällä ole tyytyväinen prinssin katamareihin, vaan vaatii jatkuvasti isompia ja nopeammin kasattuja palloja. Samoin tähtien hupaisat arvosanat sekä koostumusanalyysit saavat kokeilemaan, miten homman voisi tehdä toisin. Hyvä sinällään, sillä Katamari-kuumeen iskiessä pelistä suurimman osan pelaa läpi parissa illassa (kokeiltu on).
Romupallona luokses vyöryn
 |
| Tyydytys on omaa luokkaansa, kun puita alkaa rullautua mukaan... |
Manu
uutisoi taannoin, että Katamari-sarja olisi nyt tässä, kunhan PSP-versio saadaan vielä ulos. Totesin tuolloin, että veto on mitä parhain: kannattaa lopettaa, kun on huipulla. We Love Katamari vie pallonpyörittelyn kaikkialle, minne sen voi viedä - tästä looginen jatko olisi jo jotain puhtaan surrealistista. Jää nähtäväksi, malttaako Namco kuitenkaan lopettaa tähän - talolle ei ole koskaan ollut vierasta jatkaa sarjojaan melkoisen pitkään.
Kaiken kaikkiaan WLK on erinomaisen onnistunut teos. Se on hassu peli, mutta hassuus ei kerro siitä kaikkea. Siinä on outo idea, mutta pelillisesti suurimman huomion saa loistava pelattavuus. Suositellaan lämpimästi ihan jokaiselle, erityisesti niille joiden mielestä peleissä ei enää tapahdu mitään uutta.
Mikko Heinonen
Peliplaneetta.netP.S. Jostain kumman syystä pelin painos on jätetty pieneksi, ja vielä vähemmän näistä on rantautunut Suomeen. Edes yleensä aktiiviselta maahantuojalta ei arvostelukappaleita löytynyt, joten ostimme pelin itse. Jos WLK:n haluaa itselleen, kannattaa siis olla nopea.
Arvostelija:
Mikko Heinonen
