Omista työkiireistä sekä maahantuojan sekoiluista johtuen jo ennen joulua Sierran toimesta julkaistu, kauhuelementeillä varustettu toimintapeli F.E.A.R. on Peliplaneetta.net:in arvostelussa vasta nyt. Pahoittelut omasta puolestani, mutta parempihan se on myöhään kuin ei milloinkaan näinkin hyvän pelin puolesta toitottaa.
 |
| Harvoin on näin räjähtävää äksöniä nähty. |
Pelin nimessäkin koreileva kirjainyhdistelmä viittaa pelissä vallitsevan tunnelman lisäksi myös paranormaaleiden tilanteiden nopeaan ja tehokkaaseen selvittämiseen erikoistuneen iskuryhmän (First Encounter Assault Recon) nimeen. Siinä missä naapurustossa tapahtuvia kummallisuuksia tilitettiin ennen vanhaan Haamujengin päivystävään numeroon, kilautetaan nykyään Fearin hurjapäiset supersoltut paikalle pistämään todellisille hämärähommille se viimeinen piste.
Hämärähemmojen hämärät hommat
Pelaaja on yliluonnollisilla reflekseillä (tyyliin Paynen Max) ja hämärällä menneisyydellä varustettu F.E.A.R.:in keltanokkasotilas, joka lähtee selvittämään vähintäänkin mystisissä olosuhteissa tapahtunutta aseellista hyökkäystä ja panttivankikriisiä. Syrjäisen tehdaskompleksin tapahtumat lipeävät kuitenkin lähes välittömästi lapasesta ja pelaaja vedetään vastustamattomasti mukaan mystiseen kujajuoksuun.
 |
| Juoni on ihan oikeasti mielenkiintoinen, vaikka se pitääkin sisällään kloonisotilaita |
Telepaattisilla kyvyillä kloonisotilaitaan käskyttävän sekä viattomia teurastavan (ja syövän) paranormaalin mielipuolen, Paxton Fettelin hämäräperäiset toimet ja pelaajan näkemät oudot näyt kietoutuvat pelin edetessä toisiinsa. Mutta ennen kuin pelaaja alkaa todella ymmärtää missä mennään ja miksi, on tarina jo hyvää matkaa viimeisellä neljänneksellään. Enempää ei pelin tapahtumista kannattane etukäteen kertoa, sillä F.E.A.R.:in juoni on keskivertoräiskintää syvempi, yllättävämpi ja rutkasti mielenkiintoisempi ja siksipä moinen kannattaakin kokea ihan omakohtaisesti, eikä vain arvostelua lukemalla.
Tuhon balettia
Peruselementeiltään F.E.A.R. on hyvin suoraviivainen ensimmäisen persoonan räiskintäpeli varustettuna näppärillä lähitaisteluliikkeillä. Toimintaa rytmitetään taiten kevyillä kauhuelementeillä, ja vallitseva tunnelma yliluonnollisine tapahtumineen on muutenkin mukavan synkkä ja ahdistava. Vaikka säikyttely ei sinänsä ole keskimäärin kovinkaan kummoista, on pelaajan pelotteluun tarkoitetuilla tapahtumilla ja välipätkillä silti keskeinen osa pelin häiriintyneen tunnelman rakennuspalana. Mahtuupa mukaan silti pari ihan oikeastikin puntit tutisemaan saanutta kohtausta, propsit niistä.
 |
| Gorea: etualalla näkyvä jalkapari kuuluu takaseinällä näkyvälle yläruumiille. Sisälmykset koristavat seinää. |
Pahaisen säikyttelyn voi kuitenkin siirtää kevyesti takavasemmalle, sillä pelin varsinainen sisältö, eli toiminta iskee kuin miljoona volttia. F.E.A.R.:in joka ikinen tulitaistelu on kuin suoraan megabudjetilla kasatusta Hollywood-rainasta, ja voin tältä istumalta todeta, ettei paremmalta näyttävää, kuulostavaa ja tuntuvaa räiskintää ole ennen nähty. Katsokaa vaikka: pelaaja ryntää hidastettuna kloonisotilaiden täyttämään huoneeseen ja potkaisee yhden vastustajansa seinään. Konekiväärin sarjatuli silppuaa tapettia, hylsyt kilisevät parketille ja taistelun korvia huumaava meteli peittää vihollisten hätääntyneet huudot alleen: "Missä se on?" "Kutsukaa apuvoimia!" Rappaus lentää, kipinät sinkoilevat ja räjähdykset heittelevät palavia ruumiita ja huonekaluja ympäriinsä. Seinistä irronnut sakea laastipöly ja räjähdyksien savu tekevät tähtäämisestä lähes mahdotonta, kun kohteet näkee vasta muutaman metrin päästä. Lähietäisyydeltä ammuttu haulikon osuma repii vihollisen jalan polven kohdalta irti - tuskissaan se vielä karjaisee ja räiskii lippaan tyhjäksi pitkin seiniä. Savun hiljalleen hälvettyä raivokkaan välienselvittelyn jälkeen, on näky koruton: veressä ja irtojäsenissä ei juurikaan säästellä.
Pelaajan tekemisiin dynaamisesti reagoiva tekoäly on yksinkertaisesti loistavaa ja erinomaisen sujuva, monipuolinen ja luonnollinen animaatio vielä korostavat näpsäkästi illuusiota todellisista, omasta hyvinvoinnistaan kiinnostuneista ihmisvastustajista. Fettelin kloonisotilaat pitävät pelaajan jatkuvasti varpaillaan: ne hallitsevat yhteistyön, perääntyvät ja suojautuvat tarvittaessa, savustavat piilossa kyttäävän pelaajan kranaateilla esille, kiertävät selustaan, tekevät yllätyshyökkäyksiä ja niin edelleen. Taistelut ovat aina yllättäviä, mielenkiintoisia ja hauskoja, eikä vivahteikkaan tekoälyn ansiosta kahta samanlaista välienselvittelyä tule vastaan.
Kaksipiippuiset kentät
 |
| Tehdaskompleksia, varastorakennusta ja viemäreitä. Kenttäsuunnittelijalla on ollut luova päivä. |
Valitettavasti F.E.A.R.:in kenttäsuunnittelu on enimmäkseen tasapaksua ja jopa ankeaa. Peli etenee varastohallista toiseen, välillä käväistään viemäreissä, sitten kompataan läpi miljuuna toisistaan kloonattua toimistohässäkkää, eikä pakollisia tehdasmiljöitäkään valtavine koneineen ole unohdettu. Näkymät ovat semirealistisia, mutta kaikessa harmaudessaan yksitoikkoisia ja tylsiä.
Putkiräiskintäfiilistä on yritetty välttää aavistuksen perinteistä avoimemmilla kentillä ja sen yhden pakollisen reitin sijaan tarjolla onkin lähes aina vähintään pari vaihtoehtoista reittiä. Näinkin pienen uudistuksen pelillinen vaikutus on kuitenkin huomattava, etenkin kun pelin aktiivinen tekoäly osaa käyttää avarampaa kenttäsuunnittelua armottomasti hyväkseen. Kivana pikkulisänä uteliasta pelaajaa palkitaan keskimääräistä hämärämmistä paikoista löytyvillä bonusherkuilla, joilla elinvoiman ja refleksiajan maksimiarvoja saa nostettua pysyvästi muutamalla pykälällä.
Jatkoa odotellen
F.E.A.R. on kevyesti yksi parhaista räiskintäpeleistä ikinä. Vaikka kauhuelementit eivät välttämättä nyt niin hirveästi pelotakaan, on elokuvamainen ja himmeä tunnelma kohdillaan ja toiminta yllättävän nokkelia tekoälyvastuksia vastaan vähintäänkin äärimmäistä. Myös grafiikka on häikäisevän upeaa ja vain hieman ankea ja itseään toistava kenttäsuunnittelu jäävät harmittamaan. Moninpelikin löytyy, mutta ajanhidastuksen lisäksi tarjolla on vain perinteistä kuolonmatsia ja lipunryöstöä ilman sen kummempia innovaatiota. Tästä huolimatta kyseessä on kaiken kaikkiaan aivan loistava toimintapläjäys ja jään innolla odottamaan pelin lopussa pedattua jatko-osaa.
Teppo Lähtinen
Peliplaneetta.net
Arvostelija:
Teppo Lähtinen
