Kukapa ei olisi koskaan kuullut ilmiöstä nimeltään Dungeons & Dragons. Laatikossa kasvaneille tiedoksi, että kyseessä on yksi kaikkien aikojen suosituimmista fantasiapeleistä. Pelin tapahtumapaikkana toimii Eberron-niminen fantasiamaailma, jossa urheat soturit käyvät veriseen taistoon lohhareita, örkkejä sekä monia muita klassisia fantasiaörmyjä vastaan. Lisäksi pelimaailmaa on ehostettu muutamin futuristisin pikkuripauksin. Lihaa ja verta olevien taistelijoiden lisäksi seikkailuun voi lähettää muun muassa inhimillisiä piirteitä omaavia taistelurobotteja.
Tyrmiä ja lohikäärmeitä
 |
| Peltiheikiltä taitaa olla sussu kateissa. |
Pelin idea on varsin kiehtova, ja suurelta osin myös erittäin toimiva. Dragonshard yhdistelee näppärästi perinteisehköjä hack'n'slash-elementtejä reaaliaikastrategiaan. Kahden sinällään varsin loppuunkalutun idean yhdistelmä muodostaakin hieman yllättäen yhden tämän pelillisesti varsin rikkaan vuoden innovatiivisimmista peliratkaisuista. Peliä pelataan ikään kuin kahdella eri tasolla. Alamaailman luolissa seikkailu edustaa enemmän tuota perinteisempää roolipeliseikkailua. Maan päällä taasen käydään jatkuvaa kamppailua resursseista muiden maanpäälisten asukkien kesken. Tukikohdan rakentaminen vaatii lähinnä luolastoista löytyvää kultaa, sekä aika ajoin taivaalta ropisevia dragonshard-kristalleja. Kultaa lisääntyy kassaan myös kaupunkitukikohdan väkimäärästä riippuen verotulojen muodossa.
Pelaajaa ei Dragonshardissa liian helpolla päästetä, sillä sekä maan ylä- että alapuolella sattuu ja tapahtuu jatkuvasti ja vieläpä samanaikaisesti. Luolassa seikkailevaa iskuryhmää ei sovi unohtaa oman onnensa nojaan, eikä toisaalta tukikohtaansakaan sovi jättää vartioimatta. Yksinpelissä ei onneksi useimmiten tarvitse keskittyä kuin toiseen puoleen kerrallaan, mutta moninpeli onkin sitten ihan oma maailmansa. Luolastoihin ei kokonaisia sotajoukkoja mahdu, vaan asialle pistetään vain sankarihahmot. Maan päällä taistellaankin sitten koko armeijan voimin. Yksiköt tietenkin kehittyvät jatkuvasti kokemuspisteiden karttuessa. Mitä kokeneempia esimerkiksi kapteeniyksiköt ovat, sitä enemmän sotilaita ne pystyvät ympärilleen keräämään.
Hallinnan vaikeus
 |
| Tässä kuvassa Jarkko ottaa turpiinsa niin että soi. |
Kului itseasiassa tovi jos toinenkin, ennen kuin pelin hieno systeemi avautui peliarvostelijalle. Kerrankin manuaalin lukemisesta oli jotain hyötyä. Taisteluissa ja seikkailuissa kertyneet kokemuspisteet voi jakaa tasapuolisesti kaikkien kapteenien kesken. Taistelut itsessään sujuvat enimmäkseen omalla painollaan. Se yleensä voittaa, kumman sotajoukko on yksinkertaisesti vahvempi. Joku saattaisi kaivata mahdollisuutta kontrolloida taisteluita hieman yksityiskohtaisemminkin - sellaisenaan kun kahinat ovat sen verran kaoottisia tilanteita, että yksittäisen yksikön ohjastaminen on melko hankalaa. Pelin järjestelmä on syytä opetella tarkkaan, ja sen jakelemat neuvot on ihan oikeasti järkevää lukea läpi. Dragonshard nimittäin vaikeutuu varsin dramaattisesti parin läpihuutotehtävän jälkeen. Henkilökohtaisesti olin jäädä pahemman kerran jumiin tehtävään, jossa ensimmäistä kertaa piti ihan oikeasti alkaa huolehtimaan resursseista, rakentamaan tukikohtaa ja mätkiä siinä sivussa myös todella pahansisuiset viholliset pieniksi palasiksi.
Juonellisen tarinamoodin lisäksi Dragonshard tarjoaa myös skirmish-tilan, jossa voi ottaa mittaa haluamastaan määrästä tietokonevastustajia. Toiminta yksittäisissä tehtävissä on hyvin pitkälti samanlaista kuin tarinamoodissakin. Tekoäly on ruuvattu peliin varsin haastavaksi. Helpoimmallakin tasolla peli on pakko hallita, mikäli mielii päästä tehtävissä eteenpäin; räpeltämisellä ei kovin pitkälle pötkitä.
Ei mikään ruusunen
 |
| Dragonshard-kristallit ovat pelin elinehto. |
Dragonshard ei ole visuaaliselta kantilta tarkasteltuna missään nimessä tietokonepelien kärkipäätä. Grafiikka on siedettävää, mutta meikäläisen makuun asteen liian värikästä ja sarjakuvamaista. Hitusen synkempi ja edes aavistuksen realistisempi ote olisi saattanut luoda astetta mielenkiintoisemman tunnelman. Tällaisenaan peli näyttää jotenkin etäiseltä, eikä nappaa pelaajaa sisäänsä ollenkaan niin suurella intensiviteetillä kuin saattaisi olla ehkä mahdollista. Maisemat vaihtelevat sopivasti hyytävän jäätävistä synkkien metsien kautta vehreisiin ja vihreisiin laaksoihin. Pelin äänimaailma on ihan kelvollista sorttia. Eeppinen musiikki toimii oikein mukavasti tunnelman kohottajana. Pelin välianimaatiot on toteutettu pelin omalla grafiikkamoottorilla. Tämä ei välttämättä ole tässä tapauksessa se paras mahdollinen tapa, sillä hahmoanimaatiot ovat liikkeiltään melko ilmeettömän pökkelömäisiä. Toisaalta välipätkien ääninäyttely on, vaikkakin hieman kliseistä, kuitenkin ihan toimivaa sorttia, mikä hieman parantaa tilannetta.
Dragonshardin moninpeli onkin sitten hauskinta ja samalla haastavinta netissä harrastettavaa tosiaikastrategiaa pitkään aikaan. Kahden eri pelitilan pelaaminen samaan aikaan vaatii melkoista koordinointikykyä. Yritä siinä sitten koota voittamatonta armeijaa, kun naapuripelaaja luuttuaa alakerran kulta-aarteista ennen kuin ehtii kissaa sanoa. Sinänsä yhtä ihmispelaajaa vastaan pelaaminen on vielä varsin inhimillistä, koska kumpikaan ei pysty kuitenkaan tekemään molempia asioita samaan aikaan. Vaan sitten kun pelaajia onkin yhtäkkiä useampia, on hoksottimien oltava tarkkana, sillä pelin heikoin lenkki kokee häpeällisen tappion varsin ripeästi.
Toimiva idea
 |
| Luolista löytyy aarteiden lisäksi jos jonkinlaista mörköä. |
Dragonshard on melkoinen yllättäjä, joka imaisee sisäänsä, jahka siihen jaksaa vain ensin tutustua. Aluksi tuntuu, ettei siinä ole juuri mitään uutta, mutta tovin pelaamisen jälkeen voi todeta että kyseessä on itse asiassa erittäin toimiva paketti. On kuitenkin sanottava, että peli ei kaikilta osin hyödynnä täysin koko potentiaaliaan. Näin ollen se ei myöskään onnistu ylittämään maagista yhdeksänkymmenen pisteen haamurajaa, vaikka läheltä liippaakin. Aineksia olisi vaikka mihin, mutta mistään tulevasta klassikosta tuskin kuitenkaan on kysymys. Vaikka Dungeons & Dragons ei välttämättä käsitteenä olisikaan sydäntä lähellä, kannattaa Dragonshardille antaa ehdottomasti mahdollisuus, etenkin jos tosiaikastrategia ja/tai luolaseikkailupelit kiinnostavat hiukankin. Se tarjoaa varmasti riittävästi haastetta tottuneemmillekin pelaajille.
Jarkko Rotstén
Peliplaneetta.netLataa Peliplaneetta.net:istä:
Dragonshard-demo
Arvostelija:
Jarkko Rotstén
