Rockstar Gamesin alamaailman moraalitonta ja julmaa elämää kuvaava Grand Theft Auto -rikospelijatkumo on rajusta maineestaan huolimatta (lue: takia) yksi viimevuosien tunnetuimmista, ylistetyimmistä ja suosituimmista pelisarjoista. Vanhojen kaksiulotteisten PC-klassikoiden jälkeen "uuden sukupolven" 3D-GTA:t on aina julkaistu ensin Pleikkarille ja vasta paljon myöhemmin myös PC:lle ja Xboxille. Näin tapahtui myös sarjan uusimman osan, GTA: San Andreaksen kohdalla, jonka
PS2-version Mikko arvosti 95 pisteen mestariteokseksi, jo pitkälti viimevuoden puolella. Juonitiivistelmä ja muut perusasiat kannattaa luntata sieltä, mutta muuten en valitettavasti voi yhtyä PC-version osalta ylistyslauluun kuin osin.
Kolmas kerta toden sanoo?
 |
| Grafiikassa luotetaan edelleen jo GTA3:ssa hyväksi havaittuun tyyliin. Nykyaikainen PC pystyisi paljon parempaankin. |
San Andreas on jo sarjan kolmas samaa pelimoottoria ja -ideaa hyödyntävä peli, joten ymmärrettävästi sen grafiikka alkaa viimeistään tässä vaiheessa olla päälle liimatuista pikkuparannuksista (dynaamiset varjot, ruma vauhtisumennus ja vielä rumempi lämpöväreily) huolimatta melko karua katseltavaa. Vaikka tiimi on saanut hieroa pelikoodiaan huolella jo vuositolkulla, vaatii San Andreas sietokyvyn rajamailla haahuilevaan visuaaliseen antiinsa nähden myös melkoisen myllyn pyöriäkseen täydellisen pehmeästi. Esimerkiksi GTA: Vice City pelitti pari pykälää heikommalla kokoonpanollakin huomattavasti paremmin. Pelin käännöstyö konsoleilta ei ole muutenkaan sujunut täysin ongelmitta - aikaisemmista peleistä siirretystä puolivalmiista koodista huolimatta peli on täynnä bugeja, kontrolliongelmia ja muita pikkuärsyttävyyksiä, jotka saavat pelin tuntumaan paikoin kevyesti purkkaviritelmältä.
 |
| Pelialue on valtava. Tässä siitä näkyy noin kolmannes. |
On vanhasta peliytimestä tietysti monenlaista hyötyäkin. Kun aikaa vievä pohjatyö on tehty valmiiksi jo etko-osissa, on pelitiimi voinut keskittyä yksinomaan sisällön tuottamiseen - ja sitähän riittää! Pelialue on aivan järjettömän laaja, sillä laittomuuksien leikkikenttää rikollisiin aktiviteetteihin riittää kolmen, melkeimpä GTA3:n Liberty Cityn kokoisen kaupungin verran - ja tällä kertaa hienosti ilman ainoatakaan lataustaukoa. Kaupunkien lisäksi asutuskeskuksien välissä on vielä neliökilometreittäin joutomaata metsineen, maanteineen, pikkukylineen ja peltoineen, joten lääniä todella riittää. Ihan kiva, mutta kun valtavan pelialueen laidalta laidalle kaahaaminen kaikkein vikkelimmälläkin kiesillä nitrot pohjassa kirvoittaa pelaajalta haukotuksen, on jokin pelisuunnittelussa pahasti pielessä. Pelin edetessä etäisyydet sen kun kasvavat, ja pian pelaaja huomaakin kuluttavansa enemmän aikaa paikasta toiseen siirtymiseen ja tyhjästä ilmestyvissä ruuhkissa typerälle tekoälylle kiroilemiseen kuin varsinaiseen pelaamiseen.
Vapauden sietämätön keveys
 |
| Arvokasta vapaa-aikaansa voi tuhlata vaikkapa Los Santosin virtuaalikapakassa. |
Pelisarjan kiitellyimmistä ominaisuuksista on aina ollut juuri vapaus tehdä ja touhuta kaikkea mahdollista sinänsä peliin liittymätöntä ympäri valtavaa, vapaasti tutkittavaa ja avointa pelimaailmaa. San Andreakseen on varsinaisten tarinaa eteenpäin vievien tehtävien lisäksi lisätty jälleen aivan mielipuolisesti uutta tekemistä ja jopa kevyitä roolipelielementtejä oman hahmon ominaisuuksien parantamisen muodossa. Kunnon saa nousemaan juoksemalla tai sotkemalla fillarilla paikasta toiseen, kun taas punttisalilla pääsee treenaamaaan lihaksia parempaan kuosiin lähitaistelukykyjen kehittymisen toivossa. Myös ampuminen, ajoneuvojen käsittely, uiminen ja monet muut ominaisuudet kehittyvät treenaamalla, mutta systeemin vaikutus itse peliin jää melko olemattomaksi.
Ambulanssi- ja taksikuskina voi edelleen toimia, mutta tällä kertaa vapaa-aikaa syövät myös esimerkiksi parturissa käynnit, kasino, base-hypyt, vaateostokset, erilaiset kolikkopelit, syöminen, maksullisten naisten kanssa pelehtiminen, kilpailevien jengien graffitien suttaaminen, romuralli, ravit, valokuvaaminen, biljardi, strippiklubit, talojen ryöstely ja monet, monet muut. Ja kaiken tämän ohella pitäisi vielä pitää tyttöystävä(t) tyytyväisenä, kuskata niitä treffeille ja raahata näille kaiken maailman kukkapuskaa ynnä sellaista - paljon keskustelua viimeaikoina herättäneestä "kahvittelusta" nyt puhumattakaan. Tarjolla on myös jengisotien muodossa suoritettavaa alueenvaltausta. Mitä enemmän pelaajalla on respektiä, sitä suuremmalla porukalla pääsee pistämään naapurijengille luuta kurkkuun. Omien tiimiläisten taulapäinen tekoäly on kuitenkin heikoin esitys vuosiin, joten yksinäisenä katoilta kyyläävänä tarkkampujana tuntuu pärjäävän parhaiten.
Perfektionistin painajainen
 |
| Kuka on kulmakunnan kovin jätkä? Tilastot puhuvat puolestaan. |
Peli pitää tuttuun tapaan myös tilastoa kaikista mahdollisista tapahtumista, ja kavereille onkin kiva lesota uskomattomista stunteista, satojen metrien moottoripyörllä keulimisesta tai muista uroteoista. Statistiikka myös kannustaa jotenkin epämiellyttävän koukuttavalla tavalla etsimään ja suorittamaan pelistä ne kaikki mitättömimmätkin pikkutehtäväntapaiset ihan vain, jotta mitään tämän valtavan virtuaalimaailman tarjonnasta ei jäisi kokematta tai näkemättä. Tätä kirjoittaessani minulla on takana noin 50 tuntia aktiivista peliaikaa ja juonta on vielä jäljellä varmaan vajaa kolmannes. Silti tälle järjettömälle ajanhaaskaukselle ei näytä vain tulevan loppua.
Välillä ottaa oikein päähän, kun huomaa pistäneensä puoli päivää puuduttavan minipelin nysväämiseen tai johonkin muuhun täysin turhaan toimintaan, joka ei edes vaikuta pelissä etenemiseen millään tavalla. Jos GTA:sta ottaisi kaiken "turhan" ja "ylimääräisen" pois siten, että jäljelle jätettäisiin vain pelin läpäisyn kannalta olennaiset tehtävät juonenkuljetuksineen, niin eipä olisi hääppöisestä pelistä kyse. Juoni etenee selvästi edeltäjiään lineaarisemmin, mutta siitä huolimatta sitä kuljettavista tehtävistä puolet tuntuvat olevan toisistaan irrallisia temppuratoja vailla minkäänlaista tunnelmaa tai logiikkaa. Juonikin on, vaikka erinomaisesti kuvattu, ohjattu ja näytelty onkin, pohjimmiltaan hyvin tavanomainen ja merkityksetön. Edes edeltäjiään astetta synkempi ganstahenkinen vire ei oikein jaksanut kiinnostaa, radiokanavien räppivoittoisesta musatarjonnasta nyt puhumattakaan.
Uusia tuulia odotellessa
 |
| Simssien jalanjäljissä: kenellä on makeimmat kledjut, siistein kampaus tai tyylikkäin kämppä? |
Sanoisinkin, että GTA:SA:n sisällöstä noin puolet on täysin käsikirjoittamatonta ja vapaamuotoista koheltamista, mikä sinänsä ei ole mikään synti ja suorastaan kuuluu pelin henkeen. Päämäärättömyys alkaa kuitenkin jossain vaiheessa väkisinkin kyllästyttää ja vapaudentunne menettää tehoaan. Tässä vaiheessa varsinaisen ydinpelin köykäisyys ja juonen olemattomuus iskee pelaajan tajuntaan. Itse olisinkin tällä kertaa nähnyt mieluummin vahvasti käsikirjoitetun ja selkeästi juonivetoisen, mutta silti epälineaarisen seikkailun, kuin Simssien jalanjäljissä kulkevan gansta -elämäsimulaattorin. Keskimäärin GTA-sarjan fanit varmasti ihastuvat San Andreakseen ikihyviksi, mutta itselleni tästä jäi jo vähän kierrätyksen karvas maku suuhun. Kivahan tätä on pelata, ja aikaa ainakin siihen saa syydettyä loputtomasti, ei siinä mitään. Mutta silti... tämä on nähty jo. Palataan uudelleen asiaan seuraavalla sukupolvella!
Teppo Lähtinen
Peliplaneetta.net Peliplaneetan tietokannat hakusanalla
San Andreas
Arvostelija:
Teppo Lähtinen
