Voi sitä esipuberteetikon riemua, kun sain käsiini ensimmäisen Larry-pelin Amiga-version. Pelata en juurikaan osannut, mutta tiesin että tämä on nyt "isojen poikien peli" ja on hirmu tuhmaa pelata sitä. No, läpipeluuohjeilla siitä sitten selvittiin, ja kakkos- sekä kolmososat ratkesivatkin melkein omin voimin. Nelosen kohtalon kaikki tuntenevat, vitonen taas käytännössä pelasi itsensä läpi. Tämän jälkeen Larryn "huumori" alkoi jo riitellä ja tiemme erosivat. Nyttemmin Sierra on enää yksi Vivendi Universalin toiminimistä ja Larryn luonut Al Lowekin ties missä, mutta uutta LSL:ää pukkaa taas, vieläpä K-18 -leimalla varustettuna. Näytetäänkö nyt sitten kaikki se, mistä aiemmissa Larryissa on vain vihjailtu?
Opintoviikot jonoon
 |
| Kampusalueella häröily on Larryn vakioaktiviteetteja. Aina silloin kun peli ei lataa jotain. |
Jenkkiläinen college-maailma on muunmaalaisille jonkinlainen etäinen ja autereinen paratiisi. Siinä missä suomalainen opiskelija masentuu kurjan opintotuen ja kovien tutkintovaatimusten ristipaineessa, Amerikassa juodaan kaljaa, isketään tyttöjä ja pelataan joskus jenkkifutista. Tässä maailmassa seikkailee nyt Larry Lovage, maineikkaan Larry Lafferin veljenpoika. Perittyään sukunsa lähes täysin viehättämättömän ulkomuodon on hänen käytettävä enemmänkin supliikkia päästäkseen lähikontaktiin kampuksella pörräävien neitokaisten kanssa. Taustakertomuksena on paikan päällä kuvattava deittiohjelma Swingles, joka eroaa vakio-Napakympeistä sikäli että mukaan otetaan vain kovan luokan naisenkaatajia. Selvitäkseen karsinnoissa eteenpäin Larryn on siis tuotava paikalle näytteitä menestyksestään. Käytännössä peli siis keskittyy näihin enemmän tai vähemmän epäonnisiin iskuyrityksiin.
Ennen kuin jatkan varsinaisen pelin arvostelua, totean tässä välissä, että sen edustama ajatusmaailma on ihan (huomatkaa, K-18 -peli, voin sanoa tämän) perseestä. Ainoa keino tytön saamiseksi kiinnostumaan sänkypuuhista on juottaa hänet umpihumalaan ja sitten käyttää hyväkseen toisen avutonta tilaa. Jos tämä on jonkun mielestä hienoa tai hauskaa, siitä vaan, mutta varaan oikeuden olla eri mieltä.
Kolmantena pyöränä
 |
| Se joka otti nämä kuvat ei selvästi lainannut tyylitajuaan peliin millään mulla tavoin. |
Paljon uudesta Larrysta kertoo jo sekin, että se on yleensä sovitettu konsolille. Poissa on hiirellä kliksuttelu, nyt päähenkilöä ohjastetaan kolmannesta persoonasta suoraan tikulla ja toiminnot on pakattu neljän nappulan taakse. Larryn tehtävänä on tötöillä ympäri kampusta etsimässä tyttöjä tai paikkoja rahan sekä itseluottamuksen hankintaan. Kohtaamiset sitten käynnistävät erilaisia minipelejä, joiden lopputuloksesta riippuu miten status kehittyy.
 |
| Drinkin miksaus on sikäli harvinainen minipeli, että se todella riippuu jotenkin pelaajan taidoista. |
Tai hetkinen, taisi tulla virhe. Kohtaamiset eivät niinkään käynnistä erilaisia minipelejä, kuin ne aivan samat yhä uudestaan ja uudestaan. Tarjolla on köyhä ja ylivaikea Tapper-variaatio, vielä köyhempi Pong, typerä ja buginen rytmipelin irvikuva ja keskusteluosuutta simuloiva pujottelupeli, joka muistuttaa hiukan sitä pari vuotta sitten netissä pyörinyttä Flash-helikopterihommaa. Ainoa edes välttävästi toteutettu on ylisimppeli napinpainallus-reaktiotesti. Näitä muutamaa toistetaan kyllästymiseen asti, grafiikka voi ehkä vaihtua vähän mutta toiminta on täsmälleen samaa. Lisäväriä (kasvoille) antavat raivostuttavan hankala valokuvauspeli ja hölmön helppo märkä T-paita -kisa. Ainoa positiivinen oivallus liittyy "secret tokeneihin" joita voittaa pelatessaan alipelin läpi täydellisesti; niillä voi nimittäin lintsata tulevista peleistä. Näin voi kokea Magna Cum Lauden uskomattoman koskettavan ja hienosäikeisen juonikudelman läpäisemättä kaikkia näitä kutkuttavan jännittäviä episodeja.
Now Loading
 |
| Trampoliinihyppely taas sitten ei. Kuvitelkaa tuo komentojono nopeasti, ja vielä satunnainen viive painalluksen ja toiminnan välillä. Siinä Larryn syvin olemus. |
Visuaalisessa puolessa ehdottomasti parasta ovat ne muutamat oikeasti kauniit tytöt, jotka poseeraavat maulla otetuissa valokuvissa pelin latauksen aikana. Ja kyllä peliä sitten ladataankin. Jokainen pikkujuttukin kurnutetaan kiekolta erikseen, eikä mitenkään tuulennopeasti. Onhan PS2 toki vanhentunut ja sen muisti on pieni, mutta katsokaa huviksenne mitä muuta samalla alustalla on tehty - etenkin kun mikään tässä pelissä ei oikeuta näin pitkiä latausaikoja. Lisäksi kontrolleissa on ärsyttäviä viiveitä, jotka tuhoavat mm. rytmipelin lähes kokonaan.
Pelasin minä tätä silti turhankin pitkään, kun se oli kaikesta huolimatta niin helppo. Odotin, että josko sieltä kohta tulisi jotain vaihtelua. Turha oli työni. Ja jos vaikka tulikin, kyseessä oli taas jokin uusi minipelivariaatio, jonka toteutus oli mämmitty vähintään edellisten tasoisesti. Ja jossain vaiheessa heitettiin taas kolikkoa lasiin ja juotiin kilpaa, jeejee.
Unohtakaa tämä
 |
| Bonuksena saa katsella kolkosti mallinnettuja pelihahmoja. Jopa ALASTI! Whoopee! |
Mielestäni Larry ei ole sitten alussa mainitun murrosikäni ollut mitenkään erityisen hauska peli. Pikemminkin se on ladattu täyteen sitä alapäähuumoria ja sukupuolten eriarvoisuutta, jota edustaa myös suuri osa Hollywoodin ns. komediatuotannosta. Mitä ilmeisimmin tämä on sitä mitä kuuluisa Suuri Yleisö haluaa. Larryn osalta paljon on kuitenkin pelastanut se, että se on ollut paikoitellen mainio seikkailupelisarja, jota on pelannut mielikseen vaikkei huumori ole niin iskenytkään.
Magna Cum Laude ei ole sitten taas enää hyvää peliä nähnytkään. Kohun, ja sitä kautta myynnin, maksimoimiseksi se yrittää olla mahdollisimman härski, ja ruudussa viliseekin pikselitissejä sekä -tussuja tiuhaan tahtiin, ääniraidalla taas kiroillaan minkä keritään. Samalla kuitenkin jo klassiseen tapaan itse peli unohtuu kokonaan. Porno-DVD:itä saa jo R-kioskiltakin varmaan kaksi tämän pelin hinnalla, ikäraja on sama, lopputulos on sama, eikä tarvitse painaa kuin kerran play-nappia. Siinä teille cheatti joka lyö vielä secret tokenitkin.
Mikko Heinonen
Peliplaneetta.net
Arvostelija:
Mikko Heinonen
