Vaikka Xboxille löytyykin tusinoittain erinomaisia pelejä, jumaloidusta Halosta genreä uudistaneeseen Project Gotham Racingiin, ei yksikään niistä ole onnistunut imaisemaan allekirjoittanutta pauloihinsa samalla vastustamattomalla tenholla kuin nyt syynissä oleva Ninja Gaiden. Vaikka pelin nimi on hieman vanhemmille pelaajille hyvinkin tuttu, on muinaisesta NES-aikojen ninjatrilogiasta kuljettu todella pitkä tie. Team Ninja on tehnyt peliä kehittäessään uskomattoman upeaa työtä, eikä häkellyttävän hiottu lopputulos ole sen vähempää kuin yksinkertaisesti pelihistorian mahtavin toimintaseikkailupeli sekä paras tähän päivään mennessä julkaistu Xbox-peli. Kovia sanoja, mutta en usko olevani yksin mielipiteeni kanssa.
Jatkoa viime vuosituhannelta
 |
| Irtopäistä karsituista euroversiosta löytyy sentään tarvittava määrä verta. |
Pelin juoni ei ole ymmärrettävästi millään tavalla (sankarin viittaa kantavaa Ryu Hayabusaa lukuun ottamatta) kytköksissä edellisiin, lähemmäs kaksi vuosikymmentä sitten pelattuihin Ninja Gaiden -seikkailuihin. Pelisarjaan tutustumattomatkin imeytyvät ongelmitta sisään pelin tapahtumiin kun Ryun kotikylään hyökätään, lähes koko klaani murhataan ja kylän suojissa säilytetty paha ja äärimmäisen voimakas lohikäärmemiekka anastetaan. Perinteinen sankarin niskan takaa kuvattu kostotarina kuljettaa pelaajan vääjäämättä japanilaisesta Hayabusan kylästä modernin ilmalaivan kautta kuvitteellisen Vigoorin keisarikunnan synkkiin syövereihin.
Vierailukohteisiin kuuluvat myös mm. sotilastukikohta, mystinen luostari, katakombit ja maanalaiset jääluolat. Ryu kulkeutuu seikkailunsa aikana mitä hämmentävimpiin paikkoihin ja listii siinä samassa tavallisten vihollisninjojen lisäksi haamupiraijoista, lepakoista, zombeista, luurangoista, sotilaista, tankeista, helikoptereista, jättimäisistä lonkeromutanttihirviöistä ja luurankolohikäärmeistä lähtien kaikkea mahdollista, mitä vastaan nyt sattuu milloinkin asettumaan. Juoni ei ole erityisen monimutkainen tai itsessään edes järin kiinnostava, mutta tekee toki tehtävänsä ja pitää tyylikkäillä välivideoilla helposti yli parikymmentuntiseksi venähtävän järkälemäisen toimintapaketin hyvin kasassa loppuun asti. Erityisbonusta tulee mahdollisuudesta vaihtaa hieman ontuva englanninkielinen dialogi alkuperäiskielelle, jolloin juoni - jos ei muuta - niin ainakin kuulostaa asiallisemmalta.
Armotonta akrobatiaa
 |
| Seinäjuoksut ynnä muut akrobaattiset tempaukset sujuvat kuin vettä vain. |
Ohuehko juoni jää suosiolla taka-alalle ja valokeilaan pääsevät paistattelemaan aivan oikeutetusti täydellinen pelattavuus ja näyttävä sekä vauhdikas toiminta. Ninjapeli vaatii luonnollisesti sankarilleen monipuolisen ja sujuvan liikerepertuaarin. Ninja Gaiden suorastaan loistaa tällä osa-alueella ja Ryu Hayabusa saa esimerkiksi Persian Prinssin näyttämään lähinnä kömpelöltä pelleltä. Seiniä pitkin juoksemiset, erilaiset voltit, hypyt, pyörähdykset, kiipeilyt ja kiepsahdukset, veden pintaa pitkin juokseminen, uiminen, sekä kymmenet erilaiset taisteluliikkeet lyönteineen, potkuineen, heittoineen, torjuntoineen ja vastaiskuineen irtoavat huipputreenatulta ninjalta kuin vettä vain ja luonnistuvat pelaajaltakin pienen harjoittelun jälkeen suoraan selkäytimestä.
Kaikki pelin lukemattomat erilaiset lyönnit ja iskusarjat irtoavat helposti kahdella napilla sekä yhdistämällä näitä hyppyihin tai torjuntoihin. Tämän lisäksi Y-nappia pohjassa pitämällä voi ladata tehokkaampia superlyöntejä ja lyöntisarjoja, joilla Ryu pilkkoo kovemmatkin vastustajat sentin siivuiksi silmänräpäyksessä. Ninjan aseistukseen kuuluvat luonnollisesti myös erilaiset heittotähdet, jouset ja ninpo-taikuus. Ohjausjärjestelmä on kaikesta monipuolisuudestaan huolimatta uskomattoman helppo sisäistää ja käyttää tehokkaasti. Helppokäyttöisestä systeemistä huolimatta siitä oppii jatkuvasti uutta ja pelaaja huomaa kehittyvänsä aina vain paremmaksi pelin edetessä. Vain kameran käyttö on pelin alussa aavistuksen hankalaa, mutta senkin kesyttää nopeasti.
 |
| Erilaisia hyökkäysliikkeitä löytyy tusinoittain. |
Toimiva ja helposti omaksuttava pelattavuus on tässä pelissä toisaalta ihan tervetullutkin, sillä Ninja Gaiden on edeltäjiensä tavoin erittäin haastava peli. Mistään toivottoman mahdottomasta tai pelaajaa turhan takia kiusaavan epäreilusta tekeleestä ei kuitenkaan missään nimessä ole kyse, vaan peli tarjoaa juuri sopivan tiukkaa haastetta aivan alkumetreiltä todella massiiviseen ja pitkään lopputaisteluun asti. Parhaansa ja vähän enemmänkin pelaaja saa toki tehdä moneen otteeseen niin taistelu- kuin hyppelykohtauksissakin ennen pelin läpäisyä, mutta Ninja Gaidenin virheetön ohjaussysteemi pitää huolen siitä, että henki ei lähde kuin pelaajan omasta virheestä tai taidottomuudesta - ja ne molemmat voi välttää harjoittelemalla. Taitojen karttuessa alkavat nimittäin kovemmatkin pomotaistelut hiljalleen sujua ja monilla pelin ensimmäiset kentät tuntuvatkin olevan niitä kaikkein hankalimpia. Harjoittelu siis todella kannattaa ja onnistumisen tunne on mahtava kun aiemmin lähes mahdottomilta tuntuneet mustat ninjat alkavat hirvittävästä määräylivoimastaan huolimatta tipahdella komeiden iskusarjojen saattelemana saamatta ainoatakaan osumaa pelaajaan.
Toiminnan tuolla puolen
Ninja Gaiden ei kuitenkaan ole pelkkää toimintaa vaikka se merkittävässä osassa onkin. Mitään päätä halkaisevia ongelmia melko suoraviivaisissa kentissä ei ole ja avainten metsästys sekä vipujen vääntelyt ovat melko vähissä. Toisaalta todellisia ninjakykyjä vaativat hankalat etenemisreitit vaativat joskus hieman pohdintaa ja voivat jäädä huolimattomalta pelaajalta kiireessä kokonaan huomaamatta. Monipuoliset ja laajat kentät suorastaan pursuilevat uteliasta ninjaa odottavia salapaikkoja täynnä peliä helpottavia aarteita taikajuomista uusiin aseisiin ja taikoihin. Kaikkea ei kuitenkaan tarvitse etsiä hankalapääsyisistä salahuoneista, vaan kauppojakin löytyy sieltä täältä.
 |
| Postikorttimaisemia kelpaa jäädä ihailemaan. |
Tapetuista vihollisista kerättävät, pelin valuuttana toimivat henkipallerot voi vaihtaa kaupoissa kokonaan uusiin aseisiin tai vanhojen päivityksiin, heittoase- ja taikajuomavarantojen täydennyksiin sekä karttoihin, uusiin taistelutekniikoihin ja muihin erikoisesineisiin. Kaupoissa voi myös palauttaa kenttiin piilotettuja kultaisia koppakuoriaisia erikoisbonuksien toivossa. Vaikka perusmiekalla pärjää läpi pelin vallan mainiosti, löytyy halutessa vaihtelua esimerkiksi salamannopeista nunchakuista tai hitaasta mutta hervotonta vahinkoa tekevästä kahden käden Dabilahro-miekasta. Kaikissa aseissa on omat hyvät ja huonot puolensa ja ne sopivat tiettyihin vihollisiin ja tilanteisiin.
Master Ninja!
 |
| Rachelin antelias nahkapuku ei jätä paljon arvailujen varaan. |
Ninja Gaiden jakaa The Chronicles of Riddickin kanssa ehdottomasti Xboxin näyttävimmän pelin tittelin. Postikorttifiiliksiin yltävät komeat maisemat ovat mielenkiintoisia, monipuolisia ja usein jopa jylhän vaikuttavia. Pelin lukuisat mielenkiintoiset pelihahmot kireään nahkaan sullotusta uhkeasta naistaistelija Rachelista läpipahaan kreivi Dokuun omaavat runsaasti sekä polygoneja että persoonaa ja etenkin täysin saumattomasti rullaavat ja näyttävät animaatiot ovat erinomaisesti hanskassa. Peli myös pyörii täydellisesti, joskin kuollessaan tyhjään haihtuvat viholliset vähän harmittavat. Kaikesta kuitenkin näkee, että projektiin on käytetty ihan mielettömästi aikaa ja rahaa: hienoja ja lähes huomaamattomia yksityiskohtia on ihan mielettömästi mihin tahansa sattuu katseensa kääntämäänkään. Yhtäläiset kehut koskevat myös pelin musiikkeja ja äänimaailmaa lukuun ottamatta paikoin hieman ankealta kuulostavaa englanninkielistä dialogia.
Ninja Gaidenista on tämän päivän teknologialla äärimmäisen hankala pistää paremmaksi. Sen toteutus on jokaiselta osa-alueeltaan lähes virheetön ja sitä on yksinkertaisesti ilo pelata. Pelattavaa riittää nykytrendien vastaisesti yllin kyllin ja haastetta sekä salaisuuksia löytyy varmasti vielä useammaksikin pelikerraksi. Vaikka kuinka asiaa pyörittelisi ja ihmettelisi, niin pelistä ei yksinkertaisesti löydy pahemmin parannettavaa. Pelin muka hirvittävän yliampuvaa vaikeustasoa on jaksettu jauhaa pelimediassa jo tovi, mutta itse uskallan väittää, että asia on todellisuudessa päinvastoin: kaikki muut pelit vain ovat nykyään liian helppoja ja jengi on tottunut vetämään pelin kuin pelin parissa illassa finaaliin silmät kiinni ja kädet selän taakse sidottuna. Suosittelenkin Ninja Gaidenia jokaiselle vähänkään toiminnannälkäiselle Xboxin omistajalle kunhan ei vain kuvittele ihailevansa loppudemoa heti ensimmäisenä iltana.
Teppo Lähtinen
Peliplaneetta.net
Arvostelija:
Teppo Lähtinen
