Teille kolmelle tietämättömälle voitaneen tähän alkuun valottaa sen verran, että Counter-Strike on alunperin Half-Lifeen harrastelijavoimin julkaistu moninpelimodi. Hämmentävän suosion saanutta terroristit vs. poliisit -mättöä voitaneen edelleenkin kutsua suosituimmaksi nettiräiskinnäksi ikinä. Syitä menestykseen oli varmasti monia, mutta aikansa parhaaseen räiskintäpeliin pohjautuvana ja ennen kaikkea täysin ilmaisena pelinä sitä oli ainakin äärimmäisen vaivaton lähestyä. Pelityylikin oli tuohon maailman aikaan kaikessa näennäisrealismissaan uutta ja mielenkiintoista.
 |
| Kalliotekstuuri a la Counter Strike. Tervetuloa viime vuosituhannelle! |
Pitkän odottelun, lukuisten tuotannollisten kämmien ja parin valmistajanvaihdoksen jälkeen Sierra on nyt vihdoinkin saanut CS:n virallisen version kauppojen hyllyille. Peli on varustettu lisänimellä Condition Zero ja mukana tulee kuiva yksinpelikampanja tietokoneen ohjastamia botteja vastaan ja... ei mitään muuta. Grafiikka on niin menuissa kuin pelissäkin hävyttömän kamalaa ja muutenkin kokonaisuudesta paistaa läpi niin pelimoottorin ikä kuin tekijöiden harrastelijataustakin. Tietenkin jos netissä ilmaiseksi jaettavasta, viisi vuotta vanhasta ammuskelusta haluaa väkisin maksaa sen kolmekymmentä euroa, niin minun puolestani aivan vapaasti. No okei, mukaan on sentään ängetty ylimääräinen levyllinen videomateriaalia kovasti odotetusta Half-Lifen kakkososasta. Tosin nämäkin pätkät on nettiyhteyden omistava halutessaan saanut nähtäväkseen jo aikoja sitten.
Ura urkenee yksinpelaavalle
 |
| Valinnanvaraa löytyy kylmäverisestä ammattitappajasta täystunariin. |
Yksinpelaavalle on tarjolla uramoodi ja yksittäiset botteja vastaan pelattavat taistelut. Uramoodi tarjoaa pelaajalle kuusi asteittain vaikeutuvaa kolmen kentän kampanjaa. Headshottien metsästämisen lisäksi pommien purkamisesta ja panttivankien pelastamisesta koostuvia tehtäviä on siis yhteensä minimaaliset 18 kipaletta. Useampaan kierrokseen jakautuvan tehtävän voittoon vaaditaan kahden erävoiton kaula ja tiettyjen lisätavoitteiden suorittamista hyväksytysti.
Lisätavoitteilla on luonnollisesti yritetty kompensoida tehtävien vähyyttä, mutta ketä todellisuudessa kiinnostaa pakolla tappaa kaksi teroa kiikarikiväärillä täysin tähän sopimattomassa kentässä tai väkisin yrittää hirveällä kiireellä saada tehtävä suoritetuksi minuutissa. Ylimääräistä kenttien uudelleenpeluuta tuottaa myös pelin kyseenalainen ominaisuus olla laskematta parhaillaan saatettavana olevia panttivankeja pelastetuiksi, eli jos tehtävän yhtenä lisätavoitteena sattuu olemaan panttivangin pelastaminen ja tiimikaveri listii viimeisen teron ennen pelastusalueelle ehtimistä, saa koko homman aloittaa alusta kun tavoitteet eivät täyttyneet. Myös pommit joutuu etsimään ja purkamaan vaikka kaikki pahat pojat olisi ammuttu aikoja sitten seulaksi. Tajuttoman ärsyttävää!
Frendeinä fiksuja fraggaajia
Oma, enimmillään viiden hengen porukka kasataan erikseen ennen kutakin tehtävää runsaat kolmenkymmentä kaveria käsittävästä joukosta. Listalta löytyy ominaisuuksiltaan laidasta laitaan vaihtelevia botteja jotka
vaativat tietyn määrän tehtävistä ansaittavia mainepisteitä liittyäkseen pelaajan porukkaan. Joukon aseistusta ei valitettavasti saa itse valita, vaan jokaiselle botille on valmiiksi määritelty oma tykkinsä.
 |
| Botit ymmärtävät hienosti ryhmätyön voiman. |
Uran alkuvaiheessa ei ole varaa kuin muutamaan yhden-kahden pisteen amatööriin jotka eivät luonnollisestikaan osaa tehdä juuri mitään oikein. Pelin edetessä kolme, neljä tai viisikin pistettä maksavat ammattilaiset alkavat kuitenkin olla jo melkoisia tappokoneita ja hoitavat homman himaan hankalammassakin tilanteessa. Tyypit eivät ainoastaan osaa reagoida nopeasti ja ampua tarkasti, vaan pommeja puretaan vauhdilla, panttivankeja saatetaan käden käänteessä turvaan ja tarvittaessa jäädään suojaamaan pommituskohteita tai maahan tippunutta räjähdettä. Myös taktiikan taju ja yhteistyö on hyvin hanskassa ja radioon kiljutaan kiitettävästi mitä kukin on milloinkin tekemässä. Parhaimmillaan bottien toiminta on aivan loistavaa ja ainakin minä viihdyin niiden parissa jopa huomattavasti mieluummin kuin lihaa ja verta olevan keskivertoteinixiittaajan(!!11!) kanssa nettipeleissä. Myös terroristit tarjoavat paria helpointa vaikeustasoa lukuun ottamatta todella tiukan vastuksen ja ainakin expert-vaikeustasolla pelatessa saa viimeisissä tehtävissä kovinkin CS-veteraani takuulla hien pintaan. Terot eivät missään vaiheessa kuitenkaan tunnu epäreilun tai teennäisen tappavilta, vaan vain todella taitavilta ja ennen kaikkea inhimillisiltä vastustajilta.
Mappi Ö
 |
| Supertero pisti koko ryhmän laakista matalaksi. Kyllä nyt tekee kyttyrää! |
Lyhyen uramoodin lisäksi Condition Zerosta löytyy erillinen Deleted Scenes -osio, joka pitää sisällään jossain vaiheessa kehitystyötä hyllytetyn, kevyesti juonellisen yksinpelikampanjan raakileen, joka etenee enemmänkin perinteisen toimintapelin hengessä. Yhtymäkohtia Counter-Strikeen ei pahemmin löydy ja graafisesti mennään todella pahasti riman alta. Ei siis mikään ihme, että tällainen jäte on päätynyt tylysti mappi Ö:hön jo kauan ennen pelin julkaisua.
Kyllähän Deleted Scenesiäkin tovin paukuttelee kunhan ei mitään Far Cry:tä odota. Tästä huolimatta se tekee Condition Zeron kokonaisuuden entistäkin säälittävämmän oloiseksi purkkaviritelmäksi johon on vähän anteeksipyydellen yritetty lätkiä ylimääräistä lohdutusmateriaalia mukaan kun itse peli on mitä on.
Uutuudet uupuvat
 |
| Neljä yhtä vastaan. Epäreilua, mutta altavastaajan asemaan tottuu nopeasti. |
Moninpeli onnistuu Steamin tuskaisan ja pitkän asennus- ja rekisteröitymisrumban jälkeen hienosti ja sekä perinteisistä Counter-Strikeä, että Condition Zeroa pääsee tahkomaan netissä ihan livenä niin paljon kuin sielu sietää. Kokonaan uusia karttoja ei ole lainkaan, mutta muutamia on sentään ehostettu kevyesti sieltä täältä. Ainoa merkittävä uutuus tuntuu olevan mahdollisen pelaajavajeen korvaaminen boteilla.
Counter-Strike: Condition Zeron tarjonta on kovasta yrityksestä huolimatta vähintäänkin laihaa. Vuositolkulla pelin parissa viihtyneille veteraaneille se ei tarjoa käytännössä mitään uutta tai ihmeellistä. Täysin uudeksi tuttavuudeksi se on puolestaan aivan liian ruma ja sisällötön jotta kukaan jaksaisi siitä todella innostua. Hyvin toimivien bottien kanssa yksinpeli toimii erinomaisena harjoitusmoodina ennen tositoimiin siirtymistä, mutta peli on tähänkin tarkoitukseen valitettavasti vuosia myöhässä. Eiköhän CS:n ensimmäinen inkarnaatio ala muutenkin olla jo näin Half-Life 2:sta odotellessa pikkuhiljaa tiensä päässä?
Teppo Lähtinen
Peliplaneetta.net
Arvostelija:
Teppo Lähtinen
