Nuoriso pääsee nykyään niin helpolla koulun historiantunneilla. Eipä tarvitse pahemmin kirjoista luntata toisen maailmansodan tapahtumia kun joka jannu on saanut kokea kaikki keskeisimmät taistelut tietokoneen ruudulta ihan omakohtaisesti. Ja vieläpä useampaan otteeseen, sillä niitä WWII-pelejähän on viime aikoina julkaistu ihan riittävästi. Tämä on kuitenkin jo vanha juttu, sillä se seuraava iso sotavillitys tietokonepelimaailmassa näyttää sijoittuvan parikymmentä vuotta myöhempään ajankohtaan. Näistä verikekkereistä oiva esimerkki on ehdottomati yksi vuoden odotetuimmista peleistä, Battlefield Vietnam.
 |
| Turpa turpeessa. Tiheä aluskasvillisuus tarjoaa oivan näkösuojan. |
Kyseessä on virallinen jatko-osa vajaat pari vuotta sitten julkaistulle Battlefield 1942:lle, joka mullisti joukkuepohjaisen online-sotimisen yhdistämällä hyppysellisen näennäisrealismia helposti omaksuttavaan FPS-toimintaan ja mahdollisuuteen kontrolloida erilaisia ajoneuvoja tankista jeeppiin ja sukellusveneestä pommikoneesen. Peli-idea on maisemanvaihdoksesta huolimatta säilynyt ennallaan: juoneton yksinpeli haukankatseisia mutta tyhjäpäisiä botteja vastaan on edelleen lähinnä vitsi, mutta pelin pääporkkanana toimiva kontrollipisteiden valloitukseen perustuva conquest-joukkuepeli on sopivassa peliseurassa edelleen täyttä rautaa. Lipunryöstöä ei ole ja muutenkin nettipeliin keskittyvältä peliltä vaivaiset kolme pelimoodia (conquest, evolution, custom) tuntuu aika hintsulta määrältä.
Good morning Vietnam!
 |
| Onpa kalju näkymä. Läpipääsemättömän tiheät viidakot loistavat poissaolollaan. |
Uutta ympäristöä, varusteita ja yksiköitä lukuun ottamatta peli vastaa hyvinkin tarkasti vanhaa BF 1942:sta, eikä uutuudenviehätystä tai vau-efektiä pääse missään vaiheessa syntymään. Viidakon rehevyys ja maiseman kumpareisuus ovat kuitenkin mukavaa vaihtelua edeltäjän karuihin, tasaisiin ja melko tyhjiin maisemiin verrattuna. Pelimoottori on pistetty kokonaan uusiksi, mutta tästä huolimatta grafiikka ei säväytä mitenkään erityisesti vaikka edeltäjää paremmaksi se toki pistääkin. Pitkistä latausajoista ja hirvittävästä swäppäilystä saa keskitason näkymistä huolimatta kärsiä kuulemma jopa gigan keskusmuistilla. Atin näytönohjaimet ja laitteistokiihdytetyt äänet ovat myös aiheuttaneet pelissä vakavia toimimisongelmia. Tähän kun lisää vielä satunnaisen tilttailun ja hiiren laahaamisen, niin eiköhän siinä ole syytä päivitysrumballe ihan tarpeeksi. Soppa maistuukin enemmän hiukan kiirellä julkaistulta lisäpaketilta kuin kunnolliselta jatko-osalta.
Viidakkomiljöö on otollinen näyttämö avarampia maisemia sisältäneen BF:n jatko-osalle, sillä näkyvyys ja piiloutumisen helppous muuttavat käytettäviä pelityylejä oleellisesti. Tiheän aluskasvillisuuden seassa röhnöttäminen ja varomattomien vastustajien kyttääminen on jännää ja hauskaa puuhaa, mutta asiassa on myös kääntöpuolensa: jatkuva kuoleminen näkymättömistä ammuttuun sarjaan tai heinikossa väijyvän tarkka-ampujan luotiin saattaa ärsyttää, turhauttaa ja jopa karkoittaa aloittelevat pelaajat pelin parista.
 |
| Lämpimät terveiset. |
Kaikki pelin 14 karttaa eivät luonnollisestikaan ole läpipääsemätöntä umpiviidakkoa, vaan mukana on kaupunkimaisemaa, niittyjä, kyläpahasia ja jokisuistoakin siten, että eri pelityylejä, aseistusta ja ajoneuvoja suositaan tasaisesti laidasta laitaan ja jos totta puhutaan, olisi puusto saanut olla vähän tiheämpääkin. Onneksi aluskasvillisuus on tuuheaa ja tunnelma enimmäkseen onnistunut, vaikka kunnon kaatosadetta ja napalmi-iskuista tuleen syttyviä puita vähän jäinkin kaipailemaan. Kulkureittejä ei ole enää alleviivattu niin näkyvästi kuin ennen ja kartat näyttävätkin hieman luonnollisemmilta. Varjopuolena taistelut eivät enää keskity kiivaiksi yhteenotoiksi niin usein, kun puolet pelaajista joko tallaa omia polkujaan jossain susirajan takana tai kyttää silmä kovana ruohikossa varomattomia ohikulkijoita.
Sodan pelit ja vehkeet
Jalkaisin sotiminen on kehittynyt BF 1942:sta aavistuksen parempaan ja monipuolisempaan suuntaan, vaikka hahmoluokkien balanssissa onkin hieman toivomisen varaa. Aktiiviseen ryhmätyöskentelyyn kannustetaan ja se myös kannattaa, mutta paljon peleissä vilistää yksinäisiä fragin metsästäjiäkin ja esimerkiksi omien asemien puolustaminen tuntuu olevan välillä täysin mahdoton ajatus.
 |
| Tehokasta siirtotyövoimaa. |
Äijät liikkuvat hieman aikaisempaa nopeammin ja aseet satuttavat enemmän, mutta myös kumpuileva maaasto antaa jalkaväelle hieman tasoitusta raskaampaa kalustoa vastaan. Eri hahmoluokkien erikoisominaisuudet kuten miinoittaminen ja ansoittaminen, kiinteiden kranaatinheitinpesäkkeiden pystyttäminen, ajoneuvojen korjaaminen, tykistötulen ohjaus sekä VC:n spawn-pisteiden siirtäminen tunneleita kaivamalla ovat pelin suola, mutta tästä huolimatta ajoneuvot ovat edelleen keskeisessä asemassa.
Aikaisempaa järeämmillä tankeilla, napalmia suihkivilla suihkarilla, miehistönkuljetusvaunulla tai jeepillä meno on vielä suhteellisen tuttua huttua, mutta jokiveneissä alkaa olla jo vähän sitä kaivattua meininkiä. Ykkösjuttu on kuitenkin Vietnamin sodalle ominaiset helikopterit, joita löytyy niin kaluston kuljetukseen kuin taisteluunkin. Vispilöiden hanskassa pitäminen on sitten ihan oma juttunsa, mutta kaikkeen tottuu ja harjoittelemalla oppii lopulta siirtämään joukkoja ja jopa ajoneuvoja nopeasti kartan laidalta toiselle, valloittamaan kontrollipisteitä leijumalla niiden yläpuolella ja tekemään todellista tuhoa vastustajan maajoukoille. Pari kaveria kyydissä konekiväärien takana on vielä ylimääräistä bonusta.
Laulu raikaa
 |
| Death from above. |
Uudistetusta pelimoottorista huolimatta BF Vietnamin hieman laatikkomainen grafiikka ei pahemmin hurraa-huutoja kirvoita. Pelin ehdottomasti säväyttävin osa-alue onkin sen äänimaailma. Aseiden pauke, räjähdykset, ympäröivän luonnon äänet sekä radioliikenne ovat huippukamaa, mutta menuissa ja halutessa pelinkin aikana ajoneuvojen radioista raikaava aihetyyliuskollinen 70-luvun rokki se vasta hienoa onkin ja sopii luonnollisesti peliin kuin hansikas käteen. Myös vietnamilaisten kailottamat propagandalähetykset ovat hauskaa kuunneltavaa.
Valitettavasti hyvä musa ei paljon lohduta. Battlefield Vietnam olisi tällaisenaan kyllä erinomainen lisälevy, mutta täyshintaiseksi jatko-osaksi se tarjoaa pelaajalle liian vähän uutta. Pelimoottori on uusittu ja grafiikka on pykälän hienompaa, mutta kannatteleeko se yksistään peliä? Maisemanvaihdoskin toki piristää, mutta vaivaiset kolme pelimuotoa ja muutenkin vähäiset pelilliset uudistukset saavat kokonaisuuden maistumaan hieman väljähtäneelle - peli muistuttaa yksinkertaisesti aivan liikaa alkuperäistä Battlefieldiä. Fanaattisimmille faneille epäilemättä pakko-ostos, mutta muille ehkä vain, jos nettiräiskintä houkuttelee ja ensimmäinen BF on jäänyt kokeilematta. Yksinpelaajat kiertäkööt kaukaa.
Teppo Lähtinen
Peliplaneetta.net
Arvostelija:
Teppo Lähtinen
