Ensin oli Tylli, Scorched Earth ja joukko muita kivoja pikkupelejä, joissa ammuttiin tykeillä toisia satunnaisesti luoduissa kentissä. Sitten joku Team 17:lla teki nerokkaan oivalluksen ja ymppäsi tähän muottiin toisiaan kurmuuttavat pikku madot. Syntyi Worms, pelikokemus joka nähtiin lukemattomilla alustoilla Amigasta Dreamcastiin ja PC:hen. Ja lähes aina se oli myös hervottoman hauskaa, vaikkei juuri mikään edes muuttunut: grafiikkaa päivitettiin ja lisättiin verkkopeliä ja muutama ase, mutta siinäpä se.
Vaan nyt on tullut aika kolmedeen ja uljaan uuden maailman. Hiukan karvat pystyssä asettelin DVD:tä mustaan monoliittiin, muistan vielä turhan hyvin miten Lemmings 3D aikanaan muutti hauskan 2D-hupipulmapelin päämäärättömäksi sähläämiseksi. Onneksi sentään kaiuttimista ilmoille kajahtanut Junior Seniorin biisi vähän rauhoitti epäilevää mieltä.
Kuin kotiin palaisi
 |
| Madot kaalimaan vartijoina. Uusissa ympäristöissä piisaa värikkyyttä. |
Wanha Worms-weteraani tuntee olonsa välittömästi tervetulleeksi uutuuden parissa. Niin paljon entisistä on jäljellä - aseet, joukkueet, yleinen älyttömyys. Aivan perinteisiin Wormseihin verrattuna kuitenkin myös muuta sisältöä kuin pelkkää monen madon matsia on tarjolla. Campaign Modessa voi yksinään selvittää tehtäviä ja avata pieniä haastekenttiä. Haasteet itse asiassa onnistuvatkin tarjoamaan jopa pientä piristystä klassiseen formaattiin - matoja ja aseita joutuu käyttämään myös muuhun kuin muiden matosten mättämiseen.
 |
| Wormpot sekoittaa pelioptiot satunnaisesti ja tuo matseihin vaihtelua. |
Tärkein anti pelissä on kuitenkin edelleen moninpeli, ja siihen myös panostetaan. Valintoja, asetuksia ja kenttiä löytyy runsaasti, joten pelikokemuksen saa varmasti säädettyä mieleisekseen. Yksinpeliä pelaamalla saa vielä lisäekstroja käyttöön, mutta jo perusasetuksilla luvassa on runsaasti erilaisia otteluita. Joukkueita voi myös luonnollisesti muokkailla, ja mukana olevat äänisetit ovat melko hupaisia, etenkin merirosvojoukkueen "ARR!"-kommentit nostivat hymyn huulille. Myös tehtävien välissä nähtävät älyttömät videopätkät (mm. "Mullet Time") huvittivat ja toivat myös muistoja Team 17:n aiemmista tuotoksista.
Kolmaskin koordinaatti
 |
| Hautausmaalla auotaan kuoppia. Osassa niistä on aarteita, osassa karuja yllätyksiä. |
Mutta suurin ja perustavin kysymys on tietenkin se, miten kaksiulotteisena erinomaiset toiminta ja pelattavuus muuttuvat, kun Z-akseli tulee kuvioihin. Ensireaktio olikin hieman hämmentyneen sekava, kun yhtäkkiä pitikin sohia myös syvyyssuunnassa, mutta muutaman minuutin totuttelulla homma alkoi sujua varsin helposti - perusasetelma kun ei ole muuttunut miksikään. Edelleen pelataan kulmalla ja voimalla, ja aseet toimivat samoin kuin tähänkin asti. Ennen vain sivusuunnassa vaikuttanut tuuli on sekin nyt kolmiulotteinen, mikä käytännössä tarkoittaa huomattavasti aiempaa useampia huteja. Vastaavasti ilmaiskujen ja hakeutuvien ohjusten kohdennus tehdään nyt lintuperspektiivistä, jolla niistä saa entistäkin tehokkaampia.
Matojen liikkuminen on tietenkin monimutkaistunut samassa suhteessa. Tähän liittyy myös oikeastaan ainoa pelillinen kitinän kohde: hyppiminen madoilla on aivan turhan vaikeaa. Liero ei käyttäydy loogisesti kun nappia painaa, ja aivan turhan monta kuolemaa seurasi epäonnistuneista loikista ja veteen putoamisesta. Myös tasolta toiselle siirtyminen on tarpeettoman hankalaa. Tehtäväkentissä tämä haittaa vielä enemmän, kun jäljelle jäävien matojen määrä vaikuttaa lopputulokseen, tai niitä on yleensäkin vain yksi. Seurauksena jokainen hyppy tulee tehtyä hiukan pala kurkussa. Onneksi yleensä pitempiin siirtymisiin voi käyttää teleportia ja jetpackia.
Riemua ryhmässä
 |
| Jetpackilla matka katkeaa. Rajallinen aika kannattaa huomioida tai voi pudota korkealta. |
Oikeastaan kaikki huomautuksen aiheet kuitenkin kaikkoavat, kun Worms 3D:n ääreen saa istutettua yhden tai useampia kavereita. Heti ensimmäisenä päivänä pelin saamisen jälkeen pelasin kolmen tuttuni kanssa yhteensä noin 15 matsia, eikä kyllästys iskenyt missään vaiheessa. Pelin pohjimmainen erinomaisuus ei ole kaikonnut minnekään, kolmiulotteisuus vain lisää siihen hieman enemmän haastetta.
Asevalikoima on myös enimmäkseen entisellään, ainakin niiltä osin mitä saa heti käyttöönsä. Uusi perspektiivi pudottaa selvästi entisen superaseen Cluster Bombin tehoa, koska nyt sen tähtääminen on varsin vaikeaa ja pommit putoavat myös sivusuunnassa. Samalla kuitenkin esimerkiksi haulikolla tähtäys on huomattavan hyvin toteutettu, ja minipelit tarjoavat mahdollisuuden sen hiomiseen. Uutuuksina on sitten mm. puhallusputkea ja ydinaseita, joilla saa aikaiseksi myrkytyksiä kanssamadoille.
Kolme eläköön-huutoa
 |
| Normandian maihinnousu matoversiona. Kukkulalla odottavat verenhimoiset hunnit. |
Vähän aikaa näytti jo siltä, että Worms on jämähtänyt lopullisesti saman toistoksi; vanha peli paketoidaan kerrasta toiseen uudestaan ja juuri mikään ei muutu. Julkaisijan vaihto ja 3D:hen siirtyminen kuitenkin pumppaa litroittain uutta verta klassikkoon: W3D on niitä harvoja pelejä, joista näkee että ne on tehty olemaan hauskoja. Kaikki on pyritty tekemään viihdyttäväksi pelaajalle, aina ulkoasusta tehtäväkuvausten kautta ääniefekteihin. Jo suoraan alkuruudusta pääsee pelaamaan matsin AI-matoja vastaan. Pelin säätövalikot ovat monipuolisia ja -mutkaisiakin, mutta niistä ei onneksi tarvitse juuri ymmärtää päästäkseen hommasta perille. Aloituskynnys on varsin siedettävä, ja hiljalleen kranaatit alkavat osua ja hypyt pysyä hallinnassa. Aloittelijakin pärjää matseissa kohtuullisesti, sen verran random-elementtejä tuuli ja taivaalta pudotettavat paketit hommaan tuovat. Yksinpelin tehtävät ovat paikoitellen virkistävän erilaisia ja niiden pelaamisesta myös palkitaan. Moninpeli kavereiden kansa on kuitenkin se kulutusta kestävä osuus, kuten aina ennenkin, joten yksinäisten ratsastajien kannattaa testata peli ennen hankintaa.
Worms 3D -demo (PC-versio)Mikko Heinonen
Peliplaneetta.net
Arvostelija:
Mikko Heinonen
