Chrome on mikä lie räiskintäpeli, jossa pelaaja on mikä lie palkkasoturi, joka seikkailee minkä lie aurinkokunnan millä lie planeetoilla missä lie tulevaisuudessa. Aseina hänellä on kasa mitä lie pyssyköitä ja vastustajina mitä lie sotilaita sekä pari perinteistä avaruusolioita kaupan päälle. Kun porukkaan lyöttäytyy mukaan vielä nätti, keltaiseen kumipukuun sonnustautunut blondi, selkään puukottava petturikaveri (oijoi, olipas kauhea spoileri!) ja tuhti nippu muitakin perin kliseisiä juonentapaisia, niin johan alkaa olla joka jannulle maittava toimintapläjäys näpsäkästi kasassa.
Halpaa Haloilua
 |
| Aaaah, mitkä maisemat! |
Tai sitten ei, mutta se ainakin on varmaa, että tämän pelin maisemat ovat aivan ylihienoja. Mikä olisikaan mukavampaa kuin päästää intergalaktisilta pahiksilta ilmat pihalle silmiä hivelevissä postikorttimaisemissa, laskevan auringon värjätessä näkymän runollisella punallaan epätodellisen täydelliseksi maalaukseksi. Herkkää, mutta valitettavasti ylisanavaraston ja kuolanerityksen ehdyttyä viimeistään siinä kolmannen superdupersiistin, käsittämättömän realistista metsää, sekä upean heijastusefektin omaavaa vettä sisältävän kentän kohdalla jää käteen juuri sellainen mikä lie perusräiskintä, jota jaksaa pelata parhaimmillaankin parikymmentä minuuttia putkeen, jos sitäkään.
Chrome yrittää niin kovasti olla jotain erilaista ja uraa uurtavaa, mutta yltää vain kömpelöhköksi ja persoonattoman hengettömäksi Halo-klooniksi. Onhan siinä toki neliökilometreittäin uljasta ulkomaisemaa ja ahtaita sisätiloja, erilaisia ajoneuvoja ajettavaksi, nanoteknologialla omainaisuuksiaan boostaava sankari sekä tuhtia tykinruokaa isompaankin nälkään. Niin, ja maisematkin rulettaa, mutta jokin pelissä ei kuitenkaan ole kohdallaan.
Jos metsään haluat mennä nyt...
Silmänkantamattomiin ulottuvat valtavat kentät ovat täynnä sikatiheää aluskasvillisuutta, metsää ja muuta rehua, jonka seassa kahlaamiseen menee vähintään puolet peliajasta. Siitäpä siis riemu totisesti repeää kun vihollisille on keksitty antaa yliaistit, joilla pelaajan havaitsee tuosta vain vaikka miten ryömisi turpa turpeessa metrisessä heinikossa. Pahiksia taasen ei ryteiköissä havaitse ajoissa kuin joko liiketunnistimella varustetuilla kiikareilla zoomailemalla tai hyvällä tuurilla. Oman mukavan lisävärinsä antavat myös pahojen jätkien tuhkatiheään pystyttämät vartiotornit, joista haukankatseiset sniperit ampuvat sankarin helposti reikäjuustoksi kilometrienkin takaa.
 |
| Ooooh, mitkä maisemat! |
Koko ihanuuden kruunaavat epätarkat ja alitehoisen munattomat aseet, sekä käsittämättömän kovaa rankaisua kestävät viholliset. Yli kymmenestä metristä on ihan turha lähteä ketään tulittamaan, sillä siinähän ammut sitten vielä huomennakin. Ammutuista kudeista osuu ehkä joka kymmenes, ja turha toivoa että kohde kuukahtaisi siitä ensimmäisestä - hyvä jos edes kymmenennestä, jos ei nyt ihan täydellistä headshottia satu hyvällä onnella saamaan. Kranaateissa on sentään sen verran voimaa, että niillä saa usein hieman tasoitettua vihollisten muuten järisyttävää määräylivoimaa. Käytännössä homma toimii kuitenkin siten, että juostaan vihollisen eteen ja painetaan liipaisin hetkeksi pohjaan piipun ollessa kohteen otsassa kiinni. Kun uhri vihdoin lötkähtää kökön räsynukke-efektin säestyksellä maihin, on aika siirtyä seuraavan pahiksen kimppuun. Tätä toistetaan niin kauan kunnes kaikki lähitienoon rosmot on likvidoitu ja matka kauniissa, mutta ah - niin tylsässä kentässä voi taas jatkua.
Tunnelma tiivistyy
 |
| Mitkä maisemat! |
Pelaajan siirtyessä sisätiloihin, muuttuu toiminta vielä taivasallataisteluakin suoraviivaisemmaksi. Usein ahtaat, ankeat tai vähintäänkin sysipimeät käytäväsokkelot eivät anna sankarille paljon muuta lähestymistapaa kuin pikaiset pyrähdykset joka suhteessa ylivoimaista vastusta kohti aseet laulaen, ja paluun suojaan vetämään ensiapupiikkejä suoneen ennen seuraavaa rynnäkköä. Halutessaan pelaaja voi toki kurkkia kulmien takaa, mutta miksi vaivautua, kun siitäkin on onnistuttu tekemään täysin turha ominaisuus estämällä sankarin liipaisinsormen koukistumisen jos selkäranka on millinkään vinossa.
Turha on myös Chromen roolipeleistä reväisty inventaariosysteemi, jossa jokainen laatikko tai ruumis täytyy erikseen tutkia ja halutut tavarat drag 'n dropata sankarin reppua kuvaavaan ruudukkoon. Viritelmä on kaikessa hitaudessaan ja epäkäytännöllisyydessään melko omituinen ratkaisu näinkin suoraviivaiseen toimintapeliin - varsinkin, kun peli ei mene pause-tilaan varusteita räpläiltäessä. Johonkin Deus Exiin tuollainen vielä sopi, mutta tässä tapauksessa homma menee jo hieman liikaa hienostelun ja irtopisteiden keruun puolelle. No, eipä tipu.
Kyberkyvyt kyykyttää
 |
| Huoh... maisemat... |
Onpa Chromessa sentään yksi ainakin melkein omaperäinen idea. Pelaaja voi nimittäin hetkellisesti parantaa sankarin tarkkuutta, kestävyyttä, nopeutta, voimaa ja muita oletusarvoisesti hieman alakanttiin säädettyjä ominaisuuksia kesken tiukan taistelun käyttämällä biokyberneettisiä siirrännäisiä. Ärsyttävästi härpättimien liikakäyttö aiheuttaa vahinkoa ja näkökyvyn sumentumista, joten niiden kanssa saa olla jatkuvasti sen verran tarkkana, että usein erikoisominaisuuksien päälle napsaiseminen jää vain idea-asteelle raivokkaan tykityksen lomassa.
Pelin neljätoista pitkää ja laajaa tehtävää tarjoavat pelattavaa aivan tarpeeksi, eikä lisääkään varmasti tee kenenkään mieli. Ei Chrome mitenkään erityisen huono peli ole, mutta ei siitä hyvääkään saa tekemälläkään. Räiskyttely on puuduttavan tavanomaista ja äityy joskus tylsäksikin, mutta melkein kuin 3Dmarkista nykäistyt metsämaisemat ovat kieltämättä näkemisen arvoisia. Valitettavasti metsiä ja hienoa vettä lukuun ottamatta kaikki muu graafinen anti on aika lepsua tarjontaa. Sisätilojen tekstuurit ovat sellaista yksityiskohdatonta ruskean harmaata mössöä ja persoonattomat pelihahmot ovat kuin kivestä veistettyjä laatikkopäitä. Vaikka ääninäyttely aina Duke Nukemilta kuulostavasta sankarista lähtien onkin melko hyvin kohdallaan, on animaatio ja huulisynkka puolestaan jokseenkin onnetonta katsottavaa - kuten ovat myös räjähdykset ja muut erikoisefektit. Kun pelin sisältö muutenkin on sellaista keskiarvokauraa, niin eipä siitä paljon käteen jää. Siis kaiken kaikkiaan sellainen mikä lie räiskintä. Mutta maisemat ovat sentään hienoja.
Chrome - yksinpelidemoTeppo Lähtinen
Peliplaneetta.net
Arvostelija:
Teppo Lähtinen
