Arvostelija: Teppo Lähtinen
Pelityyppi: Strategia- ja sotapelit
Julkaisija/kehittäjä: Electronic Arts
Kotisivut: http://generals.ea.com
Laitteistovaatimukset: 800 MHz prosessori, 128 Mt RAM, 32 Mt 3D-näytönohjain, äänikortti, 8xCD-ROM, 1,8 Gt kiintolevytilaa, Windows 98/ME/2000/XP (DirectX 8.1)
Testattu: Athlon 1,4 GHz, 512 Mt DDR RAM, GeForce4 Ti 4200
Arvosteluversio: Myyntiversio

Klikkaa ja tarkista tämän pelin hinta Vertaa.fi:ssä!

Täytyy myöntää, että tässä piakkoin jo neljännesvuosisadan mittaiseksi venähtäneen elämäni aikana on tullut jos minkälaista tosiaikastrategiaa paukuteltua. Aikojen alussa kerättiin mystistä rohtoa aavikkoplaneetta Dyynillä ja hieman myöhemmin samanhenkistä meininkiä tarjosi ensimmäisessä Command & Conquerissa GDI:n ja NOD:in eeppinen taistelu Tiberium-mineraalista. Julmetun suosion saanut C&C räjäytti kassan ja siitä lähtien on samaa hyväksi havaittua kaavaa toistettu sekä tähän päivään että kyllästymiseen asti.

Alkuperäinen C&C on satojen halpojen kopioiden ohessa saanut tietenkin kunnioitettavan kasan ihan virallisiakin jatko-osia jotka ovat poikkeuksetta olleet lähes yhtä yhdentekevän yllätyksetöntä jöötiä kuin kaikki muutkin alan yrittäjät. Varsinkin tuoteperheen tuoreimmasta päästä olevat Tiberian Sun ja alkuperäisen peli-idean suoraviivaiseksi FPS:ksi vääntänyt Renegade ovat kaikessa mitättömyydessään surullisia tapauksia. Pelisarjan paremmasta päästä oleva Red Alert ja etenkin tämän hilpeät jatko-osat lipsahtivat jo komeasti mauttoman huumorin ja sarjakuvamaisen liioitellun puolelle ja tuntui kuin Westwood olisi alkanut jo parodioimaan peleillä itseään.

Perusmeininki on ennallaan. Ensin rakennetaan pirusti tankkeja ja sitten rushataan tykit paukkuen vihollisleiriin.

Juuri ilmestyneen C&C Generalsin mukana pölähtää ilmoille onneksi pieni uudistuksen tuulahdus. Homma otetaan taas vaihteeksi hieman vakavammin, eli mitään zombie-taistelijoita, skifistisiä juonenkäänteitä tai yliampuvia ja kliseisiä henkilöhahmoja ei tarvitse odottaa näkevänsä. Vaikka sodassa selvästi aikaisempia C&C:itä realistisempi ote onkin, ei futuristisita ja mielikuvituksellisista yksiköistä kovin monta nykypäivän vastinetta löydy. Ryppyotsaisuus on vältetty onnistuneesti ja hilpeän kevyt mättö on edelleen pääosassa.

Generalsin juoni on myös edeltäjistä poiketen jätetty taka-alalle, eikä sarjalle ominaisia tarinaa eteenpäin kuljettavia välivideoita ole mukana lainkaan. Hieman tavoitteettomilta tuntuvien tehtävien lomasta on välillä vaikea löytää sitä punaista lankaa ja homma jääkin toisistaan irrallisten kenttien lineaariseksi tahkomiseksi ilman, että pelaaja aina edes tietää mitä tekee ja miksi.

Armeijoissa on parhaimmillaan todella reippaasti sekä näköä että kokoa.

Tämä ei yllättäen ole mikään hirvittävä tappio, sillä kuten Command & Conquereissa on aina ollut tapana, se kaikkein tärkein, eli mutkattoman sujuva pelattavuus on jälleen saatu näpsäkästi kohdalleen. Jopa niin mestarillisesti, ettei edes pelinäkymän kolmiulotteisuus onnistu pahemmin pelaajaa härnäämään. Lähinnä lapsuuden hiekkalaatikkosodat mieleen tuova paukuttelu on yksinkertaisesti niin näyttävää, helppoa ja hauskaa, että kerrankin kaiken pelin ulkopuolisen kromin, kuten välivideoiden puuttuminen, ei pahemmin jaksa edes harmittaa.



Tällä kertaa maailman herruudesta kamppailevina riitapukareina ovat Yhdysvaltojen teknologisesti ylivoimaiset sotavoimat, Kiinan suunnaton sotakoneisto sekä kekseliäät GLA (Global Liberation Army) -terroristijoukot. Osapuolet eroavat mukavasti toisistaan niin yksiköiltään, rakennuksiltaan kuin vaadittavalta pelityyliltä ja strategialtakin. USA mässäilee hyvin koulutetulla jalkaväellä, järeillä tankeilla ja monipuolisilla ilmavoimilla, kun taas maahan tunneleita kaivavat GLA:n salakavalat rättipäät luottavat enemmän itsemurhapommittajiin, pernarutto-ohjuksiin sekä muuhun vähintäänkin epäilyttävään kalustoon. Kiinan valtava armeija puolestaan pyrkii lyömään vastustajansa silkan määräylivoimansa avulla - tai ydinohjuksella.

Räjähdykset ovat lievästi ilmaistuina massiivisia.

Pelin perusrakenne on varmasti kaikille vähintäänkin ideana tuttu ja turvallinen, mutta hommaa on onnistuttu viilaamaan juuri sopivalla tavalla oikeaan suuntaan. Generalsin jipot eivät rajaudu vain uusiin yksiköihin, sillä mukaan on saatu myös pelitasapainon ja vaihtelevuuden kannalta todella tärkeitä uudistuksia. Rahaa kerätään tällä kertaa kartalta löytyvistä varustekasoista, mutta toimeentulonsa voi varmistaa myös kahdella muulla tavalla. Valloittamalla öljypumppuja tai muita vastaavia rahaa tuottavia rakennuksia pelaajan tilille tippuu säännöllisin väliajoin lisää liksaa. Kaikista onnistunein uudistus kuitenkin on mahdollisuus omatoimisesti valmistaa krediittejä tuottavia rakennuksia tai yksiköitä.

GLA:n mustasta pörssistä tienaa nopeasti pikkurahaa, Kiinan hakkeriyksiköt pöllivät netistä kahisevaa tasaiseen tahtiin ja Yhdysvaltojen lentokoneet tiputtavat taivaalta parin minuutin välein laatikkotolkulla dollareita. Monipuoliset tienaamismahdollisuudet tekevät selviämistaisteluista mielenkiintoisempia ja varsinkin nettipelissä epätoivoisistakin saartotilanteista on mahdollista selviytyä kun rahaa voi tienata vaikka kaikki "harvesterit" olisikin jo tuhottu.



Toinen ovela uudistus koskee kokemuspisteitä. Yksiköiden kohdalla tämä on jo tuttu juttu, eli ylennyksien myötä yksiköt saavat lisää tulivoimaa, kestävyyttä, parannusominaisuuden tai muita bonuksia, mutta Generalsissa myös pelaaja kerää kokemusta ja saa ylennyksiä. Ylennyksistä ansaituilla pisteillä voi ostaa joko muutaman minuutin sykleissä lataantuvia erikoisominaisuuksia (ilmaisku, tankkien instant-korjaus, tykistökeskitys...) tai oikeuden erilaisten erikoisyksiköiden valmistamiseen. Tämä tuo peliin kovasti kaivattua yllättävyyttä ja vaihtelua kun pelaaja ei voi koskaan olla täysin varma mitä kepulikonsteja vastassa olevalla kenraalilla on takataskussaan odottamassa.

Kokemuspisteillä voi ostaa mielenkiintoisia lisäominaisuuksia.

C&C Generals on tasan ensimmäinen kolmiulotteinen RTS-peli jonka ulkoasua voi kehua varauksettomasti upeaksi. Vihdoinkin nykykoneissa riittää niin paljon vääntöä, että polygoniyksiköihinkin on uskallettu mallintaa tarpeeksi detailia jotta ne erottaa toisistaan kauimmaisellakin zoomilla. Generalsin yksiköt eivät todellakaan ole enää mitään epämääräisiä laatikoita, vaan upeasti animoituja, monipuolisen kekseliäitä, persoonallisia ja silti todellisen näköisiä sotakoneita jotka kaiken lisäksi vielä noudattavat fysiikan lakeja ja tuhoutuvat pelihistorian kevyesti hienoimpien räjähdyksien saattelemana. Reteästi liioitellussa toiminnassa kaikki on suurta ja mahtavaa ja näkymät ovat parhaimmillaan kuin suoraan jostain kunnon toimintaleffasta. Ydinpommin ilmoille jysäyttämä valtava sienipilvi täytyy nähdä jotta sen uskoo.

Pelikarttojen teemat olisivat kaivanneet ehkä hitusen enemmän vaihtelevuutta, mutta muuten en menisi niistä pahemmin valittamaan. Rikkaasti mallinnetut maisemat reagoivat hienosti sodan melskeeseen. Puut ja aidat kaatuvat tankkien jyrätessä niiden yli, hiekkatiet pöllyävät sotilaiden marssiessa niitä pitkin, talot romahtelevat pommituksen alla ja siviilit juoksevat paniikissa pakoon tulitusta. Vesikin on ensimmäistä kertaa C&C-pelissä onnistuttu tekemään oikeasti veden näköiseksi ja valtavan padon räjähtäminen on kerta toisensa jälkeen vakuuttavaa nähtävää.

Yhdysvaltojen ilmavoimilla on kevyt yliote terroristien alkeellisia lava-autoja vastaan.

Moninpeli on juuri niin hauskaa kuin sen voisi kuvitellakin olevan. Sopivan erilaiset armeijat, mielenkiintoiset ja hyvin tasapainotetut yksiköt sekä ennen kaikkea Generalsin onnistuneet uudistukset pelattavuudessa tekevät tästä ehdottomasti yhden parhaista reaaliaikaisista nettistrategioista ikinä. Toki yksinpelikin on ehdottoman loistavaa kamaa, mutta kolme noin kahdeksan tehtävän mittaista helpohkoa kampanjaa eivät mitään ikuisuuksia kestävää viihdettä tarjoa. Se todellinen hauskuus pelistä irtoaa tietenkin ihmisvastustajia vastaan pelatessa.

Kokonaisuutena C&C Generals on hämmentävän tasokas RTS-paketti. Virheetön pelattavuus ja viimeiseen asti viilattu käyttöliittymä tekevät pelaamisesta yhtä juhlaa, jossa pelaaja voi keskittyä täysillä olennaiseen nappula- ja valikkohelvetissä surffaamisen sijaan. Vankalla pohjalla olevaa perinteistä peli-ideaa on onnistuttu maustamaan juuri sopivasti uusilla ja oikeasti tärkeillä innovaatioilla. Kun muutenkin maukkaan pelin vielä kuorruttaa niin hienolla kolmiulotteisella grafiikalla kuin tällä hetkellä kotitietokoneen ruudulla voi vain järkevästi ajatella näkevänsä, niin vaikea tästä on enää paremmaksi pistää vaikka pelin juoni ei nyt mitään Oscareita ansaitsisikaan.

Teppo Lähtinen
Peliplaneetta.net