Jälleen uusi rakentelupeli. Tällä kertaa aihealueena on Las Vegasin ökykasinot huijaavine korttihaineen, vilkkuvine valomainoksineen ja loputtomine kolikkoautomaattiriveineen. Sanonta kuuluu, että "Vegasissa taloa ei voi voittaa", mutta pelaajan Buddy-serkku on silti hyvä esimerkki siitä, ettei talona oleminen ole mitään lasten leikkiä. Buddyn kasino ei ole epäilyttävästä mafiarahoituksesta huolimatta oikein ottanut tuulta siipiensä alle ja pelaaja joutuukin sitten yllättäen auttamaan miestä mäessä ja saamaan rahahuolissa rypevän pelimekan kukoistamaan.
Kahdeksan kasinoa ja hiekkalaatikko
 |
| Laitteiden ja pelipöytien sijoitteluun ei kannata pahemmin panostaa. |
Kahdeksan tehtävän pituinen peli koostuu serkkupojan puljun kaitsemisen lisäksi seitsemän muun kasinon rakentamisesta tavoitepohjaisien tehtävien muodossa. Teemoiltaan vaihtelevat kasinot eroavat mukavasti toisistaan ulkoasuiltaan, musiikeiltaan ja käytettävissä olevilta objekteiltaan. Tarjolla on niin egyptihenkistä pyramidia, keskiaikaista linnaa, 50-luvun rokkimeininkiä, sirkusteemaa kuin merirosvotunnelmaakin.
Vastassa on aina pari muuta pelaajan toimintaa sabotoivaa kilpakumppania, mutta pääasiassa meininki on kuitenkin yksinäistä puurtamista oman bisneksen puitteissa. Kentän läpäisyyn vaaditaan usein tietyn asiakasmäärän, rahamäärän tai kasinoarvon saavuttamista tietyn aikarajan sisällä. Tämän lisäksi tarjolla on myös perinteinen sandbox- eli hiekkalaatikko-pelitila, jossa samat kasinot voi rakentaa kyseisen tehtävän läpäistyään ilman aikarajoja tai tavoitteita. Sääli vain, että Casino Empiren yksioikoisen tylsä pelattavuus varmistaa, että kertaalleen läpäistyihin tehtäviin ei todellakaan enää vapaaehtoisesti koske toistamiseen.
Ei mikään helmi
 |
| Kasinoiden ulkokuvat ovat kuin ala-asteen piirustustunnilta. |
Suttuisen epätarkka ja karkea 2D-grafiikka hyppää heti kättelyssä tylysti pelaajan silmille. Ankean värittömät valikot, Vegasin synkeän karkea "kartta", kasinoiden ulkokuvat ja ihmisten potretit ovat hämäävän tökeröä materiaalia. Peligrafiikka on pykälän parempaa, mutta suttuista ja kulmikasta kuitenkin. Kameraa ei voi kääntää ja muutenkin pelin ilme on lähinnä amatöörimäisen ilmaispelin tasoa. Ääninäyttely on ala-arvoista, eikä kenellekään muutenkaan varmasti jää epäselväksi, että kyseessä ei todellakaan ole mikään kaikkein laadukkain rakentelupeli.
Halpa toteutus ei rajoitu kuitenkaan vain kökköön ulkoasuun, vaan myös Casino Empiren sisältö on reippaasti tavanomaista tycoon-peliä köykäisempi. Pelaaminen koostuu lähinnä erilaisten pelien puolihuolimattomasta läiskimisestä pelialueelle sekä niiden panoksien ja voittokertoimien suuripiirteisestä säätämisestä. Lisäksi pelaaja voi pykätä vessoja, baareja, kahviloita, hotellihuoneita ja muita tyypillisiä palveluita. Maisemaa voi piristää ostamalla nurkkiin tai kasinon pihalle patsaita, viherkasveja tai muuta rumaa krääsää. Myös siistijöitä, vartijoita ja muita työntekijöitä saa hommata, mutta mitään mikromanagerointia kuten palkkojen tai työaikojen säätämistä ei pääse harrastamaan. Baareissa tarjoiltavien drinkkien alkoholipitoisuutta saa sentään säätää. Sääli ettei se vain tunnu vaikuttavan oikein mihinkään... niin kuin ei oikein mikään muukaan tässä pelissä.
Pelejä, pelejä, lisää pelejä
 |
| Paras taktiikka on rakentaa niin paljon pelejä kuin rahavarannot ja kasinon lattiapinta-ala vain antavat myöten. |
Mitään sen kummempaa logiikkaa, strategiaa tai bisnesvainua pelissä menestyminen ei oikein näytä vaativan, vaan tehtävässä kuin tehtävässä menestyy tunkemalla koko pelialueen mahdollisimman nopeasti täyteen yksikätisiä rosvoja, ruletteja, onnenpyöriä, pokeri- ja venttipöytiä sekä kymmeniä muita pelejä. Asiakkaat jakautuvat eri ihmistyyppeihin (turistit, uhkapelaajat, high rollerit) ja ainakin periaatteessa eri asiakastyypit vaativat tiettyjä palveluita ollakseen tyytyväisiä. Käytännössä porukka kuin porukka pysyy kuitenkin onnellisen tyytyväisenä edellämainitulla tavalla siten, että rakennetaan kaikkia mahdollisia härveleitä ja palveluita niin paljon kuin kukkaron nyörit ja kasinon lattiapinta-ala vain antavat myöten. Vaikka peli vaikeutuukin hieman loppupään tehtävissä, pystyy taitava (ja kärsivällinen) pelaaja läpäisemään samaa taktiikkaa käyttäen koko pelin vain parin päivän kevyellä pelailulla.
Passivoivaa pelaamista
 |
| Ääninäyttely on hirvittävää kuunneltavaa. Onneksi puhetta on vähän. |
Kun asiakkaat pysyvät tyytyväisinä ja pelialue pursuilee pelejä, ei pelaajalle jää paljon muuta tehtävää kuin tuijottaa rahalaskuria ja odottaa tavoitteiden täyttymistä. Suuri osa pelaamisesta on tylsän passiivista tuijottelua, eikä ajannopeutusta tietenkään ole saatavilla. Toisaalta ihan ymmärrettävää, sillä muutoin peli olisi läpäisty entistäkin nopeammin.
Ainoana kohtuullisen positiivisena asiana Casino Empirestä mieleen jäänyt asia on sen musiikki. Kasinoiden teemojen mukaisesti vaihtelevat taustamusat ovat yllättävän kuunneltavaa kamaa. Materiaalia on hieman vähänlaisesti, mutta onneksi pelin taustalle voi halutessaan pistää soimaan myös omia MP3-muodossa olevia musiikkejaan.
Mitä jää käteen?
Casino Empire on masentavan kömpelö rakentelupelin irvikuva, eikä sitä voi suositella oikein kenellekään. Aihealue on mielenkiintoinen, mutta järkyttävästi yksinkertaistettu ja suoraviivainen pelattavuus syö tällaisen näpräilypelin koko keskeisen idean. Jos strategisesta bisnesrakentelupelistä ottaa sen strategian ja bisneksen pois, mitä jää jäljelle? Rakentelu - ja grafiikat. Entä jos ne grafiikatkin ovat vielä luotaantyöntävän kamalaa katsottavaa? Siinä vaiheessa ei vahvasti mene. Varsinkin kun pelattavaa on peräti kahdeksan kenttän verran.
Casino Empire -demoTeppo Lähtinen
Peliplaneetta.net
Arvostelija:
Teppo Lähtinen
