Peliplaneetta.net
Rekisteröidy Log in
Pelit
Moninpelit
Info

 Tiistai, 6. tammikuuta 2009
Battlefield 1942
Torstai, 26. syyskuuta 2002 klo 10:30
Teppo Lähtinen Arvostelija: Teppo Lähtinen
Pelityyppi: 3D-räiskintä- ja toimintapelit
Julkaisija/kehittäjä: Electronic Arts / DICE
Kotisivut: http://www.battlefield1942.com
Laitteistovaatimukset: 500 MHz prosessori, 128 Mt RAM, 32 Mt 3D-näytönohjain, äänikortti, Windows 98/ME/2000/XP (DirectX 8.1)
Testattu: Athlon 1,4 GHz, 512 Mt DDR RAM, 64 Mt GeForce3 Ti4200
Arvosteluversio: Myyntiversio

Klikkaa ja tarkista tämän pelin hinta Vertaa.fi:ssä!

Toinen maailmansota on pelirintamalla ollut viimeiset pari vuotta sellainen buumi, että koko aihealue tuntuu olevan kulutettu jo aivan vereslihalle. Ajanjaksosta on otettu vaikutteita enemmän (Medal of Honor) tai hieman vähemmän (Return to Castle Wolfenstein), mutta silti joskus tuntuu siltä, että voisi ihan vaan vaihteeksi räimiä hieman vähemmän historiallisissakin merkeissä futuristisella plasmatykillä jotain epämääräisiä avaruusmöttiäistä. Mutta eikä mitä, Duke Nukem Forever vaan antaa odottaa itseänsä ja ruotsalainen Digital Illusions tunkee markkinoille jälleen yhden uuden toiseen isoon sotaan sijoittuvan pelin - Battlefield 1942:n.

Ei kuitenkaan syytä hätään, sillä tällä kertaa tarjolla on paljon muutakin kuin vain pelirintamalla jo huolellisesti loppuunkaluttu ajanjakso. Battlefieldiin on kunnianhimoisesti yhdistetty kaikki tämän päivän muotisanat. On nettipeliä, avaraa pelialuetta, toista maailmansotaa, ajoneuvoja, realismia ja suoraa toimintaa. Homma kuulostaa siis aika paljonkin viime vuonna valtaisan suosion saaneelta Operation Flashpointilta. Battlefieldin ote on kuitenkin simulaatiomaisempaa ja vakavahenkistä OFP:tä reippaasti rennompi ja toimintapelimäisempi, joten perus-Quakettajatkin ovat pelin näennäisrealismista huolimatta nopeasti kuin kotonaan vauhdikkaissa tulitaisteluissa.


Jotain yksin pelaavallekin

Naapuri tunkee aina nokkaansa muiden asioihin.
Battlefieldin painopiste on tietenkin reippaasti moninpelaamisen puolella, mutta yksinpelaajiakaan ei ole sentään ihan kokonaan jätetty paitsioon. Mukaan on läiskäisty 16 taistelun mittainen kampanja tietokoneen ohjastamia botteja vastaan joko akselivaltioiden tahi vastaavasti liittoutuneiden puolella taistellen. Tehtävät kattavat kaikki tunnetuimmat toisen maailmansodan kahakat Stalingradista Omahan rannoille. Maisemaakin riittää Afrikan aavikoilta Tyynenmeren saarille ja eri puolille Eurooppaa asti, joten valikoimaa on.

Kokonaisuus on yllättävänkin toimiva ja viihdyttävä, vaikka mitään juonellisuutta tai suurta draamaa esimerkiksi välivideoiden tai muiden vastaavien muodossa onkin turha odottaa. Tehtävät ovat kaikessa yksinkertaisuudessaan vain moninpelikarttoja yksi toisensa jälkeen ennaltamäärätyin tavoittein.


Kisa elää

Japsilintu ratkeaa liitoksistaan tiukassa ilmatorjunnassa.
Hyvänä puolena kampanja ei ole kokonaan valmiiksi purkitettu, vaan omaa hieman dynaamisiakin piirteitä. Taisteluita ei siis tarvitse aina voittaa sata-nolla teurastaen vihollinen viimeiseen mieheen asti päästäkseen etenemään, vaan kunkin yhteenoton lopputulos, oli se sitten niukka voitto tai vaikkapa kaamea rökäletappio, vaikuttaa sodan kokonaistilanteeseen. Muutama pahasti poskelleen mennyt taistelu voi siis pistää sen viimeisen pisteen kampanjalle jo melko aikaisessakin vaiheessa sotaa.

Ja poskelleen ne helposti menevätkin, sillä jo normaalilla vaikeustasolla huolimattomasti taistelukentällä toikkaroiva pelaaja saa helposti ylimääräisen reiän tai kaksi nahkaansa. Tekoäly hoitaa hommansa ajoittaisia jumittamisia lukuunottamatta ihan asiallisesti, vaikka eihän se tietenkään ihmisvastustajaa korvaa ja alkaa pidempään pelatessa tuntua väkisinkin synteettiseltä. Yksikseen pelatessa hupia riittää muutamaksi illaksi, mutta pelkästään sitä varten Battlefieldiä tuskin kannattaa hankkia.


Tykkimies on tosimies

Pelaaja voi olla joko kiikarikiväärillä varustettu ja tykistömerkkaukseen kykenevä tiedustelija, perinteinen rynsesterisolttu, tankkeja aamupalakseen popsiva sinkoäijä, SMG:llä räiskivä lääkintämies tai kiväärillä aseistautunut, miinoja sekä pommeja kylvävä ja ajoneuvoja korjaava pioneeri. Kunkin aselajin ominaisten varusteiden lisäksi jokaisella on vielä varana puukko ja käsiase. Näihin ei kuitenkaan ole pelkästään tyytyminen, vaan kaikkein hauskimmat lelut löytyvät itse taistelutantereilta. Puolustusasemat ovat pullollaan kiinteitä konekivääripesäkkeitä, IT-tykkejä, valtavia rannikkotykkejä, bunkkereita ja tuliasemia, joita kaikkia pelaajat voivat halutessaan käyttää hyväkseen.


Tankki täyteen

Vihollistankin räjähtäminen kappaleiksi on aina jotenkin herkkä hetki.
Näiden lisäksi pelaaja voi hypätä kaikkiin pelialueelta löytyviin ajoneuvoihin joko kuskiksi, matkustajaksi tai ampujaksi. Erilaisia ohjastettavia vempeleitä löytyy reippaasti yli kolmekymmentä aina jeepistä, erilaisista tankeista ja miehistönkuljetusvaunuista lähtien lento- sekä pommikoneisiin, sotalaivoihin, veneisiin, lentotukialuksiin ja sukellusveneisiin asti. Mitään simulaatiomeininkiä ei ole tavoiteltu, vaan kaikki vehkeet ohjautuvat kiltisti ja arcade-hengen mukaisesti messevän pelattavasti noudattaen kuitenkin köykäisen maukkaasti fysiikan lakeja. Ainoastaan hirvittävää haipakkaa pörräävät lentokoneet vaativat hetken totuttelua ilmassa pysyäkseen.

Reteän ammuskelun, monipuolisen tiimityön ja erilaisten vehkeiden yhdistäminen sisältörikkaaksi, mutta helposti omaksuttavaksi ja yksinkertaisen hauskaksi räiskintäpeliksi on onnistunut uskomattoman saumattomasti. Pelaaminen on alusta lähtien itsestäänselvää simppeleiden mutta kaiken kattavien kontrollien ansiosta, eikä esimerkiksi sukellusveneen ohjaaminen ole niin vaikeaa kuin ehkä voisi kuvitella. Hämmentävän pätevä suoritus länsinaapureiltamme, täytyy myöntää.


Sääntöjen lyhyt oppimäärä

Perinteisten deathmatchin ja lipunryöstön lisäksi Battlefield 1942:ssa on myös hieman syvällisempi Conquest-pelimoodi. Kummallakin armeijalla on alussa tietty määrä pisteitä (tickets) ja kartalla olevia kontrollialueita (control points). Pisteet vähenevät sotilaiden kuollessa sekä armeijan menettäessä kontrollialueitaan vastustajalle. Conquest-sodassa voi olla joko hyökkääjä-puolustaja -asetelma tai hyökkääjä-hyökkääjä -asetelma.

Ryhmätyö on menestymisen salaisuus.
Hyökkääjä-puolustaja -asetelmassa hyökkäävä osapuoli menettää pisteitä jatkuvasti taistelun alusta lähtien niin kauan kunnes valloittaa puolustajalta ensimmäisen kontrollialueen. Hyökkääjä voittaa mikäli saa kaikki kontrollialueet itselleen tai kun puolustavalta osapuolelta loppuvat pisteet kesken. Puolustava osapuoli voittaa mikäli hyökkääjän pisteet menevät nolliin.

Hyökkääjä-hyökkääjä -asetelmassa vähemmän kontrollialueita hallussaan pitävä armeija menettää jatkuvasti pisteitä, ja sota on ohi, kun toisen pointsit menevät nolliin.


Sodankäynti on audiovisuaalinen juttu

Graafisesti Battlefield 1942 on todella onnistunut tekele vaikka mistään mestariteoksesta ei voikaan puhua. Mukavan rähjäistä, mutta silti värikästä ja yksityiskohtaista maisemaa näkee todella kauas ja erityisesti komeat maastotekstuurit tekevät näkymistä tavanomaista skarpimman näköisiä. Äijien animointi on kohdallaan ja erilaisissa ajoneuvoissa on polygoneja enemmän kuin lääkäri määrää. Räjähdykset eivät ole mitään karkkikauppakamaa, mutta villisti ympäriinsä lentävä rautaromu sekä siisti valoefekti ja paineaalto luovat jykevän ja massiivisen näköisiä posahduksia.

Rantaväijytys on juuri saamassa tylyn päätöksen.
Tuulessa heiluva puusto, valoa upeasti heijastavat vesistöt ja muikean humahduksen saattelemana pään yli viuhahtelevat raketit ovat mainitsemisen arvoisia juttuja silmänruokaosastolla. Huonoja puolia ei pahemmin ulkoasustakaan löydy, mitä nyt fontti on aivan liian pientä ja epäselvää piperrystä. Varsinkin antialiasingia käytettäessa pehmennetyistä teksteistä on välillä lähes mahdotonta saada selvää.

Musiikki on sellaista Tom Clancy -tyylistä hyvänkuuloista mahtipontikkaa ja ääniosastollakin kaikki on satunnaista rätinää ja pätkimistä lukuunottamatta kondiksessa. Kukin sodan osapuolista heittää radioläppää omalla kielellään ja varsinkin aseiden äänistä löytyvä potku pistää hymyilyttämään.


Riemua riittää vain kimpassa

Battlefield 1942:ssa on niin paljon hyvää, että oikeastaan ainoaksi huonoksi puoleksi voisi nimetä sen aika laihaksi jäävän yksinpelitarjonnan. Mikäli nettiyhteyttä ei ole laisinkaan, jää pelistä irtoava hupi muutamaan iltaan ja suurin osa riemusta jää tylysti kokematta. Modeemilla ja ISDN:llä voi pelata hädin tuskin siedettävästi pienimuotoisempia sotia, mutta veikkaanpa, että todellisiin massataisteluihin vaaditaan aika penteleen paksua kaapelia. Mikäli siis yhteytesi on nopea ja moninpelattava sodankäynti on intohimosi, ei kannata mennä tämän edemmäs kalaan.

Imuroi tiedostoBattlefield 1942 - moninpelidemo
Imuroi tiedostoBattlefield 1942 - moninpelidemon v1.1-päivitys
Imuroi tiedostoBattlefield 1942 - myyntiversion v1.1-päivitys

Teppo Lähtinen
Peliplaneetta.net

 Lyhyesti
Loistavasti toteutettu toiseen maailmansotaan sijoittuva vauhdikas ja monipuolinen räiskintäpeli vaatii käytännössä kunnollisen nettiyhteyden.
 Hyvää
  • Helppo ja hauska mutta haastava
  • Saumaton pelattavuus
  • Ajoneuvot
  • Grafiikka
  • Äänet ja musiikki


 Huonoa
  • Epäselvä fontti
  • Tekoäly jumittaa joskus
  • Yksinpelaajalle laihahko kokemus
 Kävijäarvostelut
 English summary
Not available for this title.
Pelivideo
Kuvat




















Hae Peliplaneetasta
   

Copyright © 2009 Jippii Mobile Entertainment
Sisällön tuottaa H-Town