Aliens versus Predator 2 oli yksi viime vuoden tykeimpiä räiskintäpelitapauksia ja on jo hieman vanhentuneesta ulkoasustaan huolimatta edelleen helkkarin hyvä peli. Vaikka AvP2:ssa käytettiinkin Lithtechin ei-niin-hirvittävän-onnistunutta pelimoottoria, sen hyvä pelitasapaino, toimiva kenttäsuunnittelu, uskollisuus esikuviensa synkälle tunnelmalle sekä pelon ja ahdistuksen tunteen luominen tekivät siitä unohtumattoman kokemuksen niin yksin- kuin moninpelinäkin.
Lupauksia, lupauksia
 |
| Tietokoneohjatuista kavereista on joskus jopa hyötyä. |
Kaikki hauska kuitenkin loppuu aikanaan, eikä niitä samoja yksinpelikenttiä, moninpelistä nyt puhumattakaan jaksanut enää muutaman kuukauden jälkeen tahkota kuin puoliväkisin. Pian mielenkiintoa ei enää pitänyt yllä edes fanien tekemät modit ja jotain uutta oli keksittävä. Uutinen virallisesta Primal Hunt -lisälevykkeestä olikin mieluisa ja sai fanit odottamaan sen herkulliselta kuulostavia uutuuksia vesi kielellä. Luvassa kun olisi kokonaan uudet yksinpelikampanjat, uusia vihollisia, uusia aseita sekä uusia moninpelikenttiä ja -asetuksia.
Valitettavasti tinkimättömästä laadustaan tunnettu Monolith ei vastaa uuden lisäpaketin sisällöstä, vaan sen kasaaminen on sysätty ulkopuolisen Third Law Interactiven harteille. Huono homma, sillä vaikka kaikki mainoslauseissa luvatut uudet ominaisuudet ovat ainakin periaatteessa mukana, jää lopputulos epätasapainoisen ja keinotekoisen toteutuksen vuoksi valitettavan heikoksi.
Rotuevoluutiota
 |
| Kylläpä tuo räjähdys näyttää hienolta tässä näyttötilassa. |
Rotuja on yritetty pienillä muutoksilla saada hieman tuoreemman tuntuisiksi, mutta pelilliset viilailut ovat menneet osin pahasti männikköön. Marinen aikaisempaa lyhyemmällä kantamalla varustettu liiketunnistin näyttää nyt täydet 360 astetta ja pyssyjä voi ampua molemmilla käsillä samanaikaisesti. Rankempaa tulivoimaa tarjoavat lisäksi kannettavat tykkitornit ja kiinteät tuliasemat. Predatorin uudistuksiin kuuluvat itsemurhahyökkäys, punaiset HUD-grafiikat (no jee) sekä uusi energy flechette -ase. Alien-kampanja pelataan headbiteen pystyvällä, mutta muuten normaalilla predalienilla, joten jopa oli uudistuksia.
Yksinpelaajalle lisälevyke tarjoaa yhteensä yhdeksän tehtävää, kolme jokaista rotua kohden. Esikuvansa tapaan myös Primal Huntissa yksi ja sama juoni eletään pelattavan rodun mukaan eri näkökulmista. PH:ssa kuitenkin sillä erotuksella, että tällä kertaa juonena on tyhjänpäiväinen, yksinkertainen ja armottoman tylsä kilpajuoksu epämääräisen alienien kontrolloinnin mahdollistavan artifaktin perässä.
Eikä siinä vielä kaikki
 |
| Sarjassamme ärsyttävimmät hirviöt ikinä. |
Rotujen väsähtäneiksi jääneet uudistukset ja mälsän tarinan olisi vielä ehkä juuri ja juuri kestänyt, mutta kun kaupan päällisiksi lätkäistään vielä suorastaan kamalat kentät ja turhauttavaksi viritetty vaikeustaso, jää lopputulos kauas viihdyttävästä. Koko AvP2:n kantavana ideana toiminut painostava tunnelma ja piinaavan jännityksen kasaaminen pikkuhiljaa pelaajan harteille on unohdettu totaalisesti. Tilalla on vain puolihuolimattomasti läiskäisty aalto toisensa perään pelaajan kimppuun hönkiviä, tarkasti koodatun skriptauksen mukaan toimivia vihollislaumoja. Uudesta liiketunnistimestakaan ei ole paskan vertaa hyötyä, kun törkeästi etukäteispurkitetut alien-rynnäköt sattuvat jostain kumman syystä aina tulemaan ilman minkäänlaista etukäteisvaroitusta suoraan ylhäältä, takaa tai alapuolelta niin, että pelaajalla on noin puoli sekuntia aikaa reagoida tilanteeseen. Tästä seuraa pakostakin F6:n (pikatallennus) vaistomaista takomista joka toisen hengissä otetun askeleen jälkeen. Kuka tykkää mistäkin, minusta tämä on lähinnä ärsyttävää.
Eikä siinäkään vielä kaikki
 |
| Hirvittävää hardcorea. |
Moninpeliä maustamaan Primal Hunt tarjoaa peräti neljä uutta karttaa, jotka ovat kaikki toinen toistensa kopioita ja selkeästi surkeampia kuin useimmat alkuperäiset kentät. Varsinkin alienina pelaaminen on uusissa kentissä yhtä tuskaa niiden avaran ja enimmäkseen valoisan arkkitehtuurin vuoksi. Uusien hahmoluokkien ja aseiden lisäksi mitään muita merkittäviä uudistuksia ei moninpeli oikein tarjoakaan. Hyvänä ideana peliä isännöivälle on annettu advanced-asetuksissa mahdollisuus tasapainottaa peliä rajoittamalla käytettävissä olevia hahmoluokkia ja asevalikoimaa.
Graafisesti peli on suurin piirtein samaa luokkaa kuin Alien versus Predator 2, eli ihan siedettävää maisemaa on tarjolla kunhan pysytään tiukasti sisätiloissa. Valoisat ulkomaisemat rumine puineen sekä tönköt pelimoottorilla toteutetut välivideot ovat nykystandardeilla kuitenkin jo melko kolhoa katsottavaa. Ankea kenttäsuunnittelu ja huono teksturointi saa muuten kohtuullisen asiallisen näköisen Primal Huntin näyttämään pykälän rumemmalta kuin melkein vuoden vanha isoveljensä. Ääniin ei ole pahemmin muutoksia tullut ja ne ovatkin kornia ääninäyttelyä lukuunottamatta edelleen ihan jees -kamaa.
Nopeasti ja halvalla
Aliens versus Predator 2: Primal Hunt on täysin tavanomaista halvalla ja nopeasti kasattua lisälevykamaa, jolla yritetään nyhtää faneilta viimeisetkin pelimerkit taskuista. Ei PH sinänsä mitenkään erityisen huono peli ole, se vaan ei tee millään osa-alueella oikeutta alkuperäiselle AvP2:lle ja samalla se missaa koko peli-idean todella lahjakkaasti. Tarjolla on siis hieman epämääräistä lisämaustetta nettipeliin sekä lyhytikäistä, suoraviivaista ja tunnelmatonta toimintaa yksinpelinä. Jos tämän tosi halvalla jostain saa, niin kai joku pelin todella innokas fani sitten saattaa olla tyytyväinen. Itse pidän tätä lähinnä lempipelini aivottomana raiskauksena enkä anna tälle juurikaan arvoa.
Teppo Lähtinen
Peliplaneetta.net
Arvostelija:
Teppo Lähtinen
