Pelityyppi: Strategia- ja sotapelit
Julkaisija/kehittäjä: Firaxis
Kotisivut: http://www.civ3.com
Laitteistovaatimukset: 300 MHz prosessori, 32 Mt muistia, 400 Mt kovalevytilaa, 1024*768 resoluutioon pystyvä näytönohjain ja monitori. Mac versio pelistä on tulossa.
Testattu: Celeron 433Mhz, 256Mt, GeForce 2MX, SoundBlaster Live!
Arvosteluversio: Myyntiversio

Klikkaa ja tarkista tämän pelin hinta Vertaa.fi:ssä!

Lähes 10 vuotta sitten pelimaailmani järkkyi, mureni palasiksi, ja nousi tuhkasta uudelleen entistä vahvempana. Sid Meierin pelejä aina rakastaneena Civilization oli ilmestyessään pakkohankinta, ja ensimmäisen pelin jälkeen olin koukussa. Ainoa peli jota olen pelannut pidemään kuin Civilization on Nethack.

Tästä se kaikki alkaa. Persialaisjussilla on kädessään kuokka ja suokin löytynee läheltä.

Civilization on yksi Niitä Pelejä Jotka Jokainen Tietää. Aina on kuitenkin niitä jotka eivät kuulu Jokaisiin, joten lyhyt referaatti lienee paikallaan. Peli kattaa koko ihmiskunnan kehityksen vuodesta 4000 ekr. vuoteen 2050 jkr. Alussa siis pelaaja saa käteensä yhden uudisraivaajan ja yhden työläisyksikön. Uudisraivaajalla kaupunki pystyyn, työläisellä ympäristöä uuteen uskoon, ja eikun sikiämään.

Vanhemmissa Civilizationeissa ainoat tavat voittaa peli ovat olleet joko tuhota kaikki muut kansat maanpäältä, tai rakentaa avaruusalus, kääntää nokka kohti Alpha Centauria ja karistaa tämän planeetan tomut jaloistaan. Uusimmassa inkarnaatiossa nämä vanhat tutut voittometodit ovat mukana, mutta tällä kertaa on mahdollista korjata potti myös neljällä muulla tavalla. YK:n vaaleissa murskavoiton saavuttava kansa voittaa myös pelin, ja tarpeeksi korkean kulttuurin kehittänyt kansa taasen voi silkalla elitismillään häikäistä muut tappioon. Voiton saavuttaa myös mikäli 66% koko maailmasta on oman vallan alla. Mikäli nämä muut keinot eivät tuota loppua pelille, laskee kone ajan loppuessa vuonna 2050 kansojen pistesaldon, jolloin keskimäärin kautta aikojen parhaiten pärjännyt valtio vetää voiton itselleen.

Näihin tavoitteisiin pyritään rakentamalla kaupunkeja ja armeijaa, kehittämällä teknologiaa, pitämällä välit muihin kansoihin kunnossa, ja samalla pitäen huolta siitä, että ei jää alakynteen tai kehityksessä jälkeen. Hoidettavaa on kaikkea hallitusmuodoista veroprosenttiin, ja ihmeiden rakentamisesta kansan tyytyväisenä pitämiseen. Kaupungit tuottavat sitä nopeammin uusia rakennuksia ja yksiköitä, mitä suurempia ne ovat, ja mitä parempiin paikkoihin ne on rakennettu. Työläis-yksiköillä voi rakentaa teitä, peltoja ja kaivoksia kaupungin ympäristöön, ja varmistaa näin nopeampi tuotanto, kasvu ja rahantulo. Tiet toisiin kaupunkeihin mahdollistavat kaupankäynnin ja resurssien jakamisen. Onneksi tekoälyyn voi luottaa sen verran, että työläiset automatisoimalla ja antamalla kaupungit kuvernöörien hoidettaviksi, pääsee varsinkin myöhäisemmässä vaiheessa peliä paljon vähemmällä vaivalla ja näpertämisellä lähes yhtä hyviin tuloksiin. Tietokone ei ole ihminen, eikä hoida asioita juuri niinkuin tahtoisi, mutta tarpeeksi hyvää työtä se tekee.

Näiltä sijoilta lähti maailmanvaltaus etenemään. Alareunassa mahtava pääkaupunkini Persepolis.

Uusien voittomuotojen lisäksi pelillisiä muutoksia edelliseen on muutama isompi, ja kasa pieniä. Pääosin kaava on kuitenkin entisellään. Suurin, tärkein ja kaunein muutos ovat ehdottomasti kartoilta löytyvät resurssit. Peruskonsepti on tuttu aiemmista peleistä: luonnonvara kaupunkiruudussa tarkoittaa bonusta siinä ruudussa työskentelevän kaupunkilaisen tuottoon. Tällä kertaa kartan suomat antimet on kuitenkin jaettu kolmeen erilaiseen laatuun, joista perusbonukset antavat vain noita tuttuja tuotantolisiä. Näiden lisäksi löytyy myös luksusvaroja joilla kansaa voi liehitellä tyytyväisemmäksi. Kun viini virtaa ja timantit ovat ikuisia, harva myöskään mököttää.

Merkitykselliseksi tämän jaottelun tekee kolmas ryhmä, eli strategiset resurssit. Näitä käytetään erilaisten kehittyneempien yksiköiden rakentamiseen, ja ilman yksikön vaatimaa resurssia, ei kaupunki sitä myöskään tuota. Moderni sotilas ei vain yksinkertaisesti synny ilman kumia, joten sen puuttuessa täytyy tyytyä vähän vanhanaikaisempiin kiväärin heiluttajiin. Strategisia resursseja on kartalla harvakseen, joten onneksi niitä ei tarvitse kaikkia olla omien kaupunkien sisällä, vaan riittää että luonnonvaran luota on rakennettu tie kaupungillesi. Luonnonvarat jakautuvat automaattisesti kaikkiin kaupunkeihin joihin tieverkostosi, tai tunnetut laivareitit vievät. Myöhemmässä vaiheessa peliä myös lentokentät avaavat kauppareittejä kaupunkien väleille.

Toinen suurempi uudistus on valtioiden rajat ja kulttuuri. Toisin kuin Firaxiksen edellisessä Civ-pelissä Alpha Centaurissa, maan rajat eivät määräydy suoraan kaupunkien mukaan, vaan kulttuuriarvon mukaan. Jokainen kaupunki tuottaa vuorossa kulttuuripisteitä, ja kun tietty raja ylitetään, laajenee kaupungin kulttuurillinen vaikutusvalta yhdellä ruudulla jokaiseen suuntaan. Kaikkien kaupunkiesi yhteisten kulttuurialueiden rajat ovat samalla valtakuntasi rajat. Kulttuurin kehitystä voi nopeuttaa rakentamalla kulttuurirakennuksia, kuten temppeleitä, kirkkoja, yliopistoja, kirjastoja ja maailmanihmeitä. Jokainen näistä tuottaa tietyn määrän kulttuuripisteitä vuorossa, ja mitä vanhempi kaupunki ja rakennus, sen enemmän pisteitä se tuottaa. Tarpeeksi korkealla kulttuurimäärällä voi saavuttaa kulttuurivoiton, tai vaikkapa houkutella muiden valtioiden pienempiä kaupunkeja polttamaan lippunsa ja liittymään kansaasi. Kuka nyt haluaisi kuulua joihinkin perähikiäläisjenkkeihin, kun voi olla osa suurta ja kukoistavaa persialaista demokratiaa.

Kansalaiseni osoittivat rakkauttaan minua kohden pystyttämällä tämän vaatimattoman tönön asuinsijakseni. Missähän kaviaarini viipyy...

Myös diplomatiaa on parannettu huomattavasti, pienellä persoonallisuuden kustannuksella tosin. Jutustelu on pelkkää kaupankäyntiä valikoita kliksutellen, ja oikeastaan kaikki tekstit koko diplomatiaruudussa jäävät huomiotta. Onneksi kaupankäynti sitten onkin huomattavasti monipuolisempaa kuin aiemmin. Tarjota voi yhteistä puolustussopimusta, kulkulupaa alueiden läpi, kauppasaartoja, sotaliittoja, luonnonvaroja, kaupunkeja, rahaa ja teknologioita. Mikä parasta, näitä kaikkia voi sekoittaa, ja pyytää vaikkapa puolustussopimusta ja yhtä kaupunkia, ja antaa tilalle pari teknologiaa sekä läjän rahaa. Näppärää, toimivaa, ja ennenkaikkea huomattavasti monipuolisempaa kuin aiemmin.



Viimeinen iso parannus on taistelut. Alpha Centauriin nähden ei eroa ole lähellekään niin paljon, kuin Civ2:een, mutta kaikki uudistukset ovat hyviä. Yksiköt määritellään hyökkäys-, puolustus-, liikkumis- ja kestopistein. Näistä vain kestopisteet eivät ole yksikkökohtaisia vakioita, vaan nousevat kokemuksen karttuessa. Tämä on tuttua jo Centaurista, mutta viimein on päästy eroon siitä typerästä lapsuksesta, että kun yksi yksikkö ruudussa tuhoutuu, kuolevat muutkin samalla. Yksiköt puolustavat viimeinkin siis vain omaa nahkaansa, eikä koko kasaa. Toisekseen, nyt jotkut yksiköt ovat Alpha Centaurista tuttuun tapaan tykistöä, eli eivät voi hyökätä normaalisti, vaan vain pommittavat yhden tai useamman ruudun päästä joko yksiköitä tai kaupunkeja tuusannuuskaksi. Kaavaa ei siis taaskaan ole muutettu rajusti, mutta viilattu parempaan suuntaan.

Taistelussa kokemusta hankkinut yksikkö voi lopulta pyöräyttää johtaja-yksikön. Johtajaa voi käyttää joko armeijan muodostamiseen, tai minkä tahansa rakennusprojektin saattamiseen loppuun. Kyllä, myös maailmanihmeiden. Armeija puolestaan on uusi erikois-yksikkö, johon voi ladata kolme, tai myöhemmin pelissä neljä, yksikköä. Armeijan kestopisteet ovat näiden kaikkien yksiköiden omat yhteenlaskettuna, ja se hyökkää aina parhaimman yksikkönsä hyökkäysarvon mukaan. Käytännössä armeijat ovat siis varsinkin vähänkään takapajuisempia kansakuntia vastaan voittamattomia sotakoneita.

Persepolis linnunsilmäperspektiivistä. Kuvassa näkyy yli 10 maailmanihmettä.

Tähän mennessä kaikki mainitut osa-alueet on toteutettu pelissä paremmin kuin edeltäjissään. Mutta kaikkipa ei olekaan aivan kohdallaan. Ensinnäkin peli antaa meille statistiikkafriikeille paljon vähemmän infoa kuin aiemmat osansa. Joko esim. demografiaruutu puuttuu pelistä kokonaan, tai en vain löytänyt nappia mistä sen avaisi. Tämä on vain pieni asia, mutta pahempia ovat selvät suunnittelumokat ja epäloogisuudet käyttöliittymässä. Esimerkkinä toimikoon se, että monessa paikkaa oikealla näppäimellä pääsee civilopediaan (eli pelin omaan "sanakirjaan", joka kertoo tarkkaa informaatiota pelin eri osa-alueista) klikkaamalla epäselvää asiaa hiiren oikealla näppäimellä. Jostain syystä kuitenkaan esimerkiksi kaupunkien rakennusluetteloissa tämä ei toimi. Mikäli siis ei juuri satu muistamaan niiden kymmenen eri maailmanihmeen vaikutusta, joutuu ensin mennä ulos kaupungista, avaamaan civilopaedian ja etsimään kyseiset ihmeet sieltä. Typerää, ja varsin turhauttavaa kun kaikesta muusta koko kaupunkiruudussa oikea nappi jakaa kiltisti tietoa.

Käyttöliittymä ei muutenkaan turhia selittele itseään. Pääkaupunkien vieressä olevaa tähteä tuplaklikkaamalla saa perustettua suurlähetystöjä muiden valtioiden pääkaupunkeihin, mutta tätä ei varsinaisesti opeteta missään. Samoin esimerkiksi neuvonantajien ruuduilla ei ilmeisesti voi käytännössä tehdä melkein mitään, paitsi vaihtaa verojen prosentteja ja tutkittavaa teknologiaa, tai sitten vain olin niin kädetön etten oppinut hyödyntämään niitä.

Toinen rasittava piirre on kustomoinnin ottaminen muutaman askeleen taaksepäin. En tiedä ketä kiinnostaa katsoa minuuttikaupalla vihollisen yksiköiden siirtelyä, ja vaikka menuista klikkaisi kaiken pois päältä mitä voi, joutuu mokomaa yhäkin tuijotella suhteettoman kauan joka vuorolla. Enää ei myöskään ole pelaajan asia päättää mistä kaikesta peli raportoi vuoron alussa, vaan esimerkiksi kaupunkilaisten kapinointi näkyy enää vain vilaukselta. Puoli sekuntia näkyvä teksti "Tapsalandia has fallen into civil disorder" ei riitä, eikä edes myrsky-ikoni joka ilmestyy kartalla kaupungin päälle. Tämä riipii aivan uskomattoman paljon. Pitäisi jaksaa katsoa silmä kovana koko vihollisten siirtelyn ajan ruutua, että ei missaisi mahdollisesti tärkeitä viestejä omista kaupungeistaan tai resurssien löytymisestä ja katoamisesta kartalta. Toivon totisesti parannusta päivityksen muodossa, sillä varsinkin loppuvaiheessa peliä, kun kaupunkeja on useita kymmeniä, tämä käy aivan uskomattoman raivostuttavaksi.

Olen juuri teurastanut intialaiset mahtavalla tankkiarmeijallani. Valtasin chilumin heiluttajilta lähemmäs 20 kaupunkia alta kymmenessä vuorossa. Mitäs puolustautuivat telaketjua vastaan keihäin.

Myös se ihmetyttää, että miksi ihmeessä kaikkia turhia ja typeriä yksikköanimaatioita ei voi kytkeä pois päältä. Ensimmäisen kerran kun näkee työläisen todella heiluttavan kirvestään puita hakatessa, se on hienon ja realistisen näköistä. Siitä eteenpäin se on aivan turhaa, ja kun ruudulla on vaikka 20 työläistä yhtäaikaa tekemässä erilaisia töitä, peli animoi niitä koko ajan. Vaikka kaikki tälläinen on toki graafisesti komeaa - ja Civ3 todella on varsin kaunis peli visuaalisesti - on se myös aivan turhaa tehonvientiä. Oma testikoneeni pyörittää peliä kyllä, mutta ei täysin tuskitta. Pieni nyknyk ei ole minua koskaan haitannut, mutta että vuoropohjainen 2d-strategia joka ei pyöri 433 MHz prosessorilla ongelmitta? Ei, hyvät herrat, takaisin koodia optimoimaan ja heti. Tämänkin olisi voinut hoitaa kätevästi sillä että preferenssimenuissa olisi vaihtoehto "näytetäänkö turhia yksikköanimaatioita jatkuvasti?"



Eräs seikka on kuitenkin ärsyttävyydessään yli kaiken. Kun Civilization 2 ilmestyi vuonna 1996, oli typerää että siitä puuttui moninpeli. Nyt se ei ole enää typerää, vaan täysin käsittämätöntä hulluutta. Moninpeli saadaan varmaankin mukaan maksullisena lisäosana jossain vaiheessa, mutta ketä se kiinnostaa, kun moninpelin pitäisi tänä päivänä ja aikana olla aivan perustoiminto Civin kaltaisessa pelissä? Firaxikselle iso miinus, viisi pistettä pois loppuarvosanasta ja muutama miljardi vihaista hymiötä. Mieluummin olisivat viivästyttäneet puolivalmista tuotetta, mutta eihän pelifirmoilla nykyään ole minkäänlaista selkärankaa. Sääli, olisin niin tahtonut pistää päreiksi oikeita ihmisvastustajia, kaavamaisesti pelaavien tietokonevastuksien sijaan.

Moninpelin puutteesta huolimatta taakka siitä että pelin peruskonseptit eivät ole juuri muuttuneet kymmenen vuoden aikana, on oikeastaan yllättävänkin vähäinen. Roikun yhäkin samassa koukussa kuin ensimmäisen osan kanssa, ja tämän kolmannen inkarnaation parissa tulee varmasti vietettyä vielä useita unettomia öitä. Paranneltavaa kuitenkin olisi, ja täytyykin toivoa että peli saa päivityksen muodossa vähän loogisemmin toimivan käyttöliittymän, ja varsinkin enemmän kustomoitavuutta. Sitä odotellessa, taidan mennä tuhoamaan taas yhden intialais-asutuksen maani pohjoisrajoilta. Perkeleet selvästi juonivat jotain sotalaivoineen.

Tapio Berschewsky
Peliplaneetta.net