Muutama vuosi sitten julkaistu
Army of Two tarjosi varta vasten kahden pelaajan yhteispeliin keskittyvää räiskintää, jossa pelihahmojen yhteispeli oli pakollista eteenpäin pääsemiseksi. Peli tosin myös muistetaan päähenkilöiden, Salemin ja Rioksen, välisestä epämääräisen häiritsevästä kaveerauksesta sekä ääliömäisestä huumorista, joka monista oli täysin sopimatonta palkkasotilaista kertovassa pelissä. Nyt kaksikko on palannut takaisin pelissä
Army of Two: The 40th Day. Kukkiiko huumori edelleen?
Kahden kauppa
 |
| Kaksi kovaa karjua. Salem ja Rios viljelevät tällä kertaa huomattavasti vähemmän ykkösosasta tuttua huumoria. |
Ykkösosan tapahtumien jälkeen palkkasoturikaksikko Salem ja Rios ovat ryhtyneet yksityisyrittäjiksi ja pistäneet pystyyn oman firman. Miehet saapuvat rutiinikeikalle Shanghaihin, mutta joutuvatkin keskelle valtavaa terroristi-iskua, joka pistää kaupungin kaaokseen ja aiheuttaa valtavaa tuhoa. Myös Salem ja Rios ovat terroristien tähtäimessä, joten alkaa selviytymistaistelu läpi tuhoutuneen suurkaupungin ja siinä sivussa selviää myös, mitä ihmettä on oikein tapahtunut ja miksi.
Pelaaminen pyörii edelleen taisteluparitoiminnan peruskuvion ympärillä: toinen räiskii vihollisia ja vetää puoleensa niiden huomion toisen tällä välin koukatessa niiden sivustaan tai selustaan. Yksinpelissä taisteluparia voi käskyttää yksinkertaisesti pysymään paikallaan, seuraamaan tai etenemään sekä valita, yrittääkö tämä vetää vihollisten huomion puoleensa vai ei. Ykkösosaan nähden kaverin tekoäly on yksinpelissä parantunut huimasti ja usein tekoälytoveri vyöryttää vihollisia sellaiseen tahtiin, ettei pelaaja pysy mukana. Välillä sillä on kuitenkin tapana myös jäädä paikoilleen jumittamaan yhden vihollisen vuoksi eikä se aina osaa raahata haavoittunutta pelaajaa turvaan, kun se tulee apuun, mikä johtaa turhaan pelin loppumiseen.
Peli on joka tapauksessa tehty toisen ihmispelaajan kanssa pelattavaksi, mikä onnistuu sekä jaetulla ruudulla että verkossa. Tällöin pelaajat pääsevät ottamaan kaiken irti pelin tarjoamista yhteistyömahdollisuuksista. Tätä ei voi pelin kohdalla korostaa tarpeeksi.
Tee-se-itse-ase
 |
| Lääkintämies! Toisen pelaajan haavoittuessa toisella on aikaa raahata tämä suojaan ja paikata takaisin kuntoon. |
Aseita voi tällä kertaa muokata missä tahansa, ja tätä puolta onkin monipuolistettu kunnolla. Edellisen osan tavoin aseisiin voi ostaa ja vaihtaa uusia osia tukeista piippuihin ja lippaista tähtäimiin. Aseisiin voi myös liittää monenlaisia lisävarusteita, kuten kilpiä, pistimiä ja etukahvoja. Jopa niiden pintakuvioinnin ja värityksen voi valita mieleisekseen. Osia voi tällä kertaa vaihtaa aseista toiseen, sillä esimerkiksi yhden rynnäkkökiväärin osat kelpaavat myös muihin. Kaikkia aseita ja uusia osia ei kuitenkaan voi ostaa auki rahalla, vaan niitä aukeaa tasaiseen tahtiin pelin edetessä. Lisäksi niiden piirustuksia on ripoteltu ympäri kenttiä, joten niiden tutkiminen räiskinnän ohessa kannattaa.
Monipuolista aseiden muokkaamista kuitenkin laimentaa se seikka, ettei osien vaihtelulla ole kovin tuntuvaa eroa niiden ominaisuuksissa. On ihan kivaa saada uusi, parempi tukki tai piippu, mutta kun sen vaikutus lempimutkassa on kovin minimaalinen, katoaa ilo muokkaamisesta hyvin nopeasti. Lopulta vain sillä, minkä tyyppinen ase on käytössä, on käytännössä oikeaa merkitystä. Suurempi merkitys onkin juuri lisävarusteissa, joita voi nyt vaihdella kesken taistelun. Näin esimerkiksi äänenvaimentimet tai tähtäimet saa pois ja päälle tarpeen mukaan.
Myös hahmojen välistä yhteistoimintaa on lisätty. Suojaa sinä, minä etenen -kaavaa höystetään nyt vanhojen kikkojen lisäksi uusilla tempuilla kuten valeantautumisilla ja mahdollisuudella ottaa vihollisia ihmiskilveksi tai panttivangiksi. Kulkuneuvo-osuuksia ei ole nyt lainkaan, mutta vihollisia selät vastakkain hidastettuna räiskimässä löytyy edelleen.
Hyvikset vai pahikset?
 |
| Ähäkutti! Vihollisia voi jekuttaa uusilla kikoilla, kuten valeantautumisilla. |
Toiminta on kokonaisuudessaan monipuolisempaa kuin ennen, vaikka pääpaino on edelleen perusräiskinnässä. Kentät sijoittuvat tavalla tai toisella katastrofin keskellä olevan suurkaupungin raunioituneille kaduille ja sortuneisiin rakennuksiin, jotka tarjoavat monenlaista nähtävää – ja tietenkin suojaa tulitaisteluissa. Suojamekaniikkaa on uudistettu tarkoituksena tehdä suojautumisesta helppoa ja luonnollista, mutta siinä on menty pahasti metsään. Suojautumista ei perinteisen kaavan mukaan hoideta nyt napinpainalluksella, vaan se tapahtuu automaattisesti suojaa vasten liikuttaessa. Tämä ei kuitenkaan toimi läheskään niin hyvin kuin olisi tarkoitus, ja monesti hahmo jää hinkkaamaan itseään suojaa vasten vihollisen tulessa, koska pelaaja ei saa hahmoa suojautumaan tai ei ole varma, onko tämä nyt suojassa vai ei. Tähänkin tottuu, mutta kovassa tulituksessa pikainen suojanvaihto on sen vuoksi aina riskaabelia. Onneksi juoksusta voi nyt liukua suoraan suojaan napin painalluksella.
Itse kentät ovat melko suoraviivaisia eivätkä lopulta jätä kovin paljon tilaa taktikoinnille, joka koostuu lähinnä päätöksistä tyyliin koukataanko vasemmalta vai oikealta. Yhteispelinä mahdollisuuksia on kuitenkin enemmän kuin koneen kanssa pelatessa, sillä pelaajat voivat kikkailla tarkkuuskiväärien ja äänenvaimennettujen aseiden kanssa paljon tehokkaammin.
 |
| Maskit kuntoon. Tällä kertaa pelihahmon maskin ja panssarin ulkoasun voi suunnitella itse pelin kotisivujen kautta. |
Lisäväriä räiskintään tuovat erilaiset eteen tulevat moraaliset valinnat. Pelaajan - tai pelaajien - eteen tulee ajoittain tilanteita, joissa pitää päättää, toimiiko ns. moraalisesti oikein ilman palkkiota vai väärin rahan tai muun palkkion vuoksi. Päätöksen tulos nähdään heti perään tyylikkäinä sarjakuva-animaatioina. Kentissä vastaan tulee myös panttivankitilanteita, joissa pelaaja voi päättää, pelastaako vangit vai ei. Käytännössä ne kuitenkin kannattaa aina pelastaa, sillä jokaisesta pelastetusta vangista saa tuntuvan rahapalkkion. Tältä osin käytössä oleva moraalimittari on siis melko turha eikä käytännössä vaikuta peliin millään tavalla. Pelaaja voi sankarillisesti pelastaa jokaisen eteen tulevan panttivangin, mutta moraalisissa valinnoissa silti uhrata naisia ja lapsia oman hyödyn nimissä.
Ihan jees mutta...
The 40th Day laajentaa ja parantaa ykkösosan toimintaa melko onnistuneesti, mutta myös yllätyksettömästi ja kovin varman päälle pelaten. Perustoiminta on edelleen sitä samaa yhteistoimintaa, joka nykypäivänä on jo peruskauraa lähes kaikissa räiskintäpeleissä. Peli ei myöskään nouse audiovisuaalisesti muiden huippuräiskintöjen tasolle ja kovimmissa rytinöissä ruudunpäivityskin tökkii hieman. Peli kärsii myös pienestä persoonallisuuden puutteesta, sillä Salemin ja Rioksen välistä hölmöläishuumoria ei jatko-osasta juuri löydy. Oudosti juuri tämä monia ärsyttänyt seikka teki ykkösosasta persoonallisemman, hyvässä tai pahassa.
Jos etsii nimenomaan hyvää räiskintäpeliä, jota tahkota kaverin kanssa, ei
The 40th Day ole huono valinta. Mukana olevat uudet moninpelitilat antavat myös mahdollisuuden jatkaa räiskintää verkossa, jos siltä tuntuu. Ykkösosan fanienkin kannattaa kuitenkin testata peliä ensin, etenkin jos he odottavat jotain suurempia uudistuksia tai yllätyksiä.
Miika Huttunen... ei vieläkään tiedä, mitä ovat mystiset hengenluontikivet.
