Ikivanhan noitaklaanin viimeisiin jälkeläisiin kuuluva Bayonetta ei ole ihan perinteinen pelisankaritar. Päivätöikseen enkeleitä metsästävä mimmi näyttää englantilaiselta kirjastotädiltä, mutta sekä jaloissaan että käsissään aseita kantavalta neidiltä voi kuitenkin odottaa tiukkaa toimintaa yön pikkutunneille saakka.
Omaperäisiä pelejä ennenkin ohjanneen
Hideki Kamiyan kädenjälki on vahvasti esillä myös
Bayonettassa. Etenkin
Devil May Cry -pelisarjaa pelanneet kohtaavat monia tuttuja elementtejä myös Kamiyan uutukaisessa, eikä
Bayonettan tapauksessa vanhan kierrättämisestä voi ainakaan valittaa. Toiminta säilyy ihailtavan sulavana hektisimmissäkin kohtaamisissa, ja helposti omaksuttava ohjaus tekee pelaamisesta hauskaa, vaikka kolmiulotteiset toimintapelit olisivatkin vieraita. Haastetta pelistä ei puutu milliäkään, sillä helpohkon alun jälkeen kokeneemmatkin pelaajat saavat tuta erinomaisesti suunniteltujen vihollisten täyttämien taisteluiden armottomuuden. Toki
Bayonettan voi läpäistä vain hakkaamalla päätä seinään riittävän kauan, mutta tyylikäs peli kaipaa myös pelaajaltaan tyylikästä otetta.
Toiminta koukuttaa toimittajan
 |
| Bayonettan tärkein ase on tuliluikkujen sijaan taikatukka, josta osansa saavat niin pienet kuin isotkin vihulaiset. |
Reilun kymmenen tunnin ensiläpäisy
Bayonettasta oli lähinnä pintaraapaisu pelin tarjonnasta. Toki kaikki kuvitteelliseen Vigridin kaupunkiin sijoittuvat kentät oli käytännössä nähty, mutta tunsin silti polttavaa tarvetta palata takaisin uuden kierroksen muodossa. Peli nimittäin arvostelee viholliskohtaamiset pelaajan onnistumisasteen mukaan, ja arvokkaimpien platinapalkintojen metsästäminen on jo perustasolla kovaa työtä. Enkelien nitistäminen täytyy hoitaa naarmuitta ja vieläpä mahdollisimman nopeasti, ja yhdenkin taistelun tyriminen tarkoittaa heikompaa arvosanaa koko kentästä. Yllättävää kyllä,
Bayonetta tuntuu vain harvoin turhauttavalta, vaikka virheettömien suoritusten tekeminen tuottaa välillä ylitsepääsemättömiä ongelmia.
Perinteiseen toimintaseikkailukuvioon on sekoitettu myös yllättäviä erikoistasoja, kuten lentoräiskintää nimikkosankarittaren ohjastamalla ohjuksella sekä hauska ja hillittömän nopeatempoinen takaa-ajo moottoripyörällä. Erikoisemmatkaan kohtaukset eivät tunnu väkinäisiltä, vaan
Bayonettan omalaatuinen tyyli sopii mainiosti reilusti överiksi vedyttyyn toimintaan. Tyyliin kannattaakin kiinnittää huomiota, sillä peli erottuu massasta juuri tämän vahvuutensa ansiosta. Merkittävin häiriötekijä on juonta kuljettavien välianimaatioiden rikkominen hutaistun tuntuisilla still-kuvilla taustoitetulla dialogilla, ja epäselväksi jää, onko kyseessä vain tyylikeino vai resurssien puutteen takia tehty uhraus.
Älä näytä tyttöystävälle
 |
| Peli liikkuu paikoin melkoisen lähellä hyvän maun rajoja, vaikka onneksemme kokonaisuus pysyy tyylikkäänä. |
Bayonetta tulee todennäköisesti jakamaan mielipiteitä suuntaan jos toiseenkin, sillä vielä tuntien pelaamisen jälkeen en ollut varma, lähentelikö peli nerokkuutta vai naurettavuutta. Uhkean sankarittaren muodoilla häikäilemättä ratsastavia kamerakulmia yhdisteltynä pikkutuhmiin vitseihin ja J-pop-tyylisellä taustamusiikilla ryyditettyjä mätkintäkohtauksia syöksyvän lentokoneenraadon päällä? En olisi uskonut voivani pitää Bayonettasta näinkin avoimesti.
Jos Kamiyan tyyliratkaisut ovat osuneet nappiin, ei varsinainen pelattavuuskaan jätä valittamisen aihetta. Näppäinyhdistelmiin perustuvat iskusarjat toimivat periaatteessa vaikka nappeja rämpyttämällä, mutta harjoitus tekee mestarin myös
Bayonettassa. Käytettävissä olevia lukuisia temppuja voikin kätevästi harjoitella pelin lataustauoilla, ja jo muutaman peruskikan hallitseminen tekee taisteluista huomattavasti nautinnollisempia. Yhdistelmät muuttuvat myös pelaajan valitseman aseistuksen mukaan, sillä esimerkiksi miekat käyttäytyvät luonnollisesti eri tavalla kuin perustussarit. Vihollisille voi iskujen välillä tarjota myös annoksen lyijyä näppärästi vain pitämällä kyseiselle aseelle varattua nappia pohjassa. Yksinkertaista, tehokasta ja ennen kaikkea hauskaa.
 |
| Poikkeuksellisen irvokkaan näköisten enkelten suunnittelussa on käytetty reilusti mielikuvitusta. |
Jatkuvaa liikettä vaativien taisteluiden voittamiseksi
Bayonettalla on myös muutama ässä hihassaan. Suorittamalla oikea-aikaisen väistöliikkeen pelimaailma hidastuu hetkeksi, jolloin pelaajalle jää huomattavasti enemmän aikaa kurittaa vastapuolta tehokkaammilla iskusarjoilla. Osa tiukemmista taisteluista nimenomaisesti vaatii hidastuksen käyttämistä, joten ajoituksen harjoitteleminen kannattaa aloittaa hyvissä ajoin. Väisteleminen graafisine efekteineen luo taisteluihin oman erikoisen silauksensa, joka pistää väkisinkin hymyilemään oman työnsä jälkiä ihaillessaan.
Bayonetta osoittaa, että ajan hidastaminen on paljon muutakin kuin kulunutta kikkailua.
Pitkätukkien kosto
 |
| Ahkeran pelaamisen tuloksena avattavasta varustuksesta löytyy kaikkea pistooleista taikakouriin. Avattavaa piilosisältöä riittää pitkäksi aikaa. |
Noitana Bayonettalla on tietysti käytössään myös taikavoimia. Tyylilleen uskollisesti pelin näkemys taioista ei ole ihan niitä perinteisimpiä. Kyvyt nimittäin kiteytyvät neidon muhkeaan hiuskuontaloon, joka muodostaa pelaajan manaamat demoniset kyvyt vihollisten harmiksi. Taisteluiden aikana hiukset muodostavat maagisia saappaita ja nyrkkejä, jotka tekevät reilusti perusiskuja kovempaa vahinkoa. Pomotaisteluiden päätteeksi Bayonetta taas manaa voimakkaampia olentoja, jolloin myös asusteena toimivat hiukset keskittyvät rankaisemaan isoja enkeleitä todella näyttävään tapaan. Tällöin pelin ilmiasu lähenteleekin paikoin pehmopornoa, sillä Bayonetta on usein vailla rihman kiertämää hänen hiustensa työskennellessä. Strategiset paikat toki jätetään pimentoon, mutta kuvakulmista huomaa, että kohtaukset on suunniteltu ronskilla asenteella. Pelkkä tissiteline pelin päähahmo ei kuitenkaan ole, vaan korkealentoisen tarinan aikana hahmoon saadaan jopa yllättävää syvyyttä.
Täytyy myöntää, etten osannut ennen ensimmäistä testikertaa odottaa
Bayonettalta juuri mitään. Alun vierastamisen jälkeen ohjaimesta irrottaminen muodostui kuitenkin hankalammaksi ajan myötä, ja huomasin pelanneeni pelin läpi muutamalla istumalla - ja haluavani vieläkin vain lisää. Pelin suunnittelussa on selvästi otettu hallittuja riskejä, sillä jos
Bayonettan pelattavuus ei olisi huippuluokkaa, saattaisi se ajautua tyylillisten ratkaisujensa takia väärinymmärretyn mestariteoksen asemaan. Hyvän maun rajoilla liikkuva peli on kuitenkin osoitus, että alalla voidaan tehdä yhtä aikaa viihdyttäviä ja omaperäisen taiteellisia teoksia yhdistämällä tuttuja elementtejä hienovaraisiin pelillisiin uudistuksiin.
Bayonetta ansaitsee paikkansa pelihistoriassa ja vuoden 2010 parhaimpien pelien joukossa.
Jukka Moilanen ...ei kehtaa pelata
Bayonettaa ikkunoiden edessä.
