Nyttemmin edesmennyt, pitkän uran rallimaailmassa ja myös rallipeleissä tehnyt
Colin McRae on täällä taas, kun parisen vuotta sitten ilmestynyt
Colin McRae Dirt saa jatkoa. Ensimmäinen
Dirt oli vielä edes hiukan rallihenkinen, mutta jatko-osa on viety täysin extremeurheilun puolelle eikä puhtaasta ralliautoilusta ole jäljellä enää kuin rippeet. Tilalla on aimo annos amerikkalaista showmeininkiä ja alan tähtinimiä kuten
Ken Block ja paremmin kaksipyöräisten kanssa tempuistaan tunnettu
Dave Mirra.
Live to the max!
 |
| Kypärän sisällä. Ohjaamokuvakulma on toteutettu loistavasti. |
Dirt 2:n kohderyhmänä ovat ilmiselvästi amerikkalaiset extremeurheilufanit, sillä pelin asenne suorastaan huokuu sitä aina
Tony Hawkiinkin sopivasta soundtrackista kilpakumppaneiden ärsyttävään kommentointiin kesken ja jälkeen kisojen. Mukana on myös jenkeissä suositun X-Gamesin virallinen lisenssi ja sponsoreina vilahtaa skeittaamisesta paremmin tunnettuja merkkejä. Autoja voi myös "tuunata" valitsemalla auton sisätiloissa olevia esineitä pääkallosta karvanoppiin ja tennareihin. Lisäksi pelistä löytyvien supertähtien kanssa voi hakea kaveruutta voittamalla tarpeeksi kisoja ja pelata heidän kanssaan samassa tiimissä muutamassa tiimipohjaisessa kilpailussa. Muuten tähdet jäävät täysin persoonattomiksi.
Tarjolla on kuutta erilaista pelimuotoa, jotka eivät eroa toisistaan idealtaan kovinkaan paljoa. Rally- ja Trailblazer-pelimuodoissa kaahataan yksitellen muutaman kilometrin mittaisilla erikoiskokeilla. Ainoana erona näiden välillä on jälkimmäisestä puuttuva kartturi. Muissa pelimuodoissa taas ajellaan seitsemän muun kuskin kanssa ympyrää erilaisilla ajoneuvoilla, kuten pickupeilla ja hietakirpuilla. Nämä pelimuodot eivät kuitenkaan onnistu nousemaan rallipolkuja pitkin kaahaamisen tasolle.
Kaasu pohjassa voittoon
 |
| Sponsorit löytävät tiensä joka paikkaan. Kiinassa kaahaillaan pikkukylän läpi. |
Onneksi sentään itse ajaminen on toteutettu hyvin. Vauhdin tuntu on kohdallaan, kun kaahataan leveitä ja vähemmän leveitä polkuja pitkin nasta laudassa. Jarrupolkimeen ei kovinkaan usein tarvitse koskea, mutta onneksi sentään sen tehoa on lievennetty edellisosan naurettavan epärealistiseen tehokkuuteen nähden. Ohjaamokuvakulma on toteutettu loistavasti ja nostaa jälleen fiiliksen kattoon, varsinkin rallipolkuja pitkin ajettaessa. Tällöin tunnelmaa nostavat myös loistavasti toteutetut äänet - sorateillä kaahaaminen ei ole koskaan kuulostanut näin hyvältä.
Dirt 2:n ajotuntuma on selvästi suunniteltu konsoliohjaimia varten, joten näppäimistön kanssa pelatessa on aluksi hiukan hukassa. Pienen hakemisen jälkeen autojen hiukan epärealistisen käyttäytymisen saa kuitenkin sisäistettyä. Nelipyöräiset tuntuvat liukuvan radan pinnalla vailla minkäänlaista pitoa, oli alustana sitten hiekka, sora tai asfaltti. Ajotuntuman epärealistisuudesta huolimatta autoilla on kuitenkin hauska ajaa.
Näyttävät törmäykset ja pyörähdykset kuuluvat off-road-autoilun henkeen, joten onkin ilmiselvää, että pelistä löytyy loistavasti toteutettu vauriomallinnus. Etenkin visuaalisesti autot hajoavat todella monipuolisesti ja uusintoja katsellessa tekee kipeää, kun katsoo näyttäviä kaatoja. Törmäyksiä sattuu usein, sillä ratojen reunat ovat täynnä kiviä ja muita epämiellyttäviä esineitä. Sunnuntaikaahareiden onneksi pelissä on kuitenkin mukana Codemastersin aiemmasta pelistä
Race Driver Gridistä muihin peleihin levinnyt mahdollisuus ajan taaksepäin kelaamiseen. Toimintoa ei kuitenkaan voi käyttää yhtä vapaasti kuin esimerkiksi uudessa
Forzassa, vaan kelausmahdollisuuksien määrä on rajattu vaikeustason mukaan.
Uratila hyytyy loppua kohti
 |
| Missä tie? Todellista off-road-meininkiä Kroatiassa. |
Yhdysvaltojen lisäksi pelin uratilassa pääsee kaahailemaan ympäri maailmaa. Etenkin Kroatian kapeat vuoristotiet ja Malesian viidakon mutapolut on toteutettu loistavasti, ja kaahaamisen fiilis pääsee huippuunsa. Muita ympäristöjä löytyy aavikoista ja stadioneista kiinalaiseen pikkukylään asti. Yhteensä eri paikkoja löytyy yhdeksän, joista jokaisesta löytyy valitettavasti vain pari hassua rataa eri pelimuotoa kohden. Tämä tarkoittaa sitä, että etenkin uran loppupäässä joutuu tahkoamaan samoja tuttuja ratoja uudestaan ja uudestaan, varsinkin kun uratilan alku koostuu lähinnä yksittäisistä kisoista ja pidemmät turnaukset tulevat kehiin vasta puolivälin jälkeen.
Uusien autojen, ratojen ja ympäristöjen avaamiseksi kerätään rahaa ja kokemuspisteitä, joita saa kisojen ja turnausten ajamisen lisäksi suorittamalla erilaisia haasteita. Näissä täytyy esimerkiksi driftata yhteensä 500 metrin matkan verran tai hypätä 100 metrin loikka. Haasteiden suorittamisen jälkeen niistä avautuu uusi, vaikeampi taso. Hiukan harmittavasti haasteet on kuitenkin piilotettu valikoissa monen mutkan taakse, joten monet niistä tulee suoritettua ikään kuin vahingossa. Rahalla ei pelissä tee juuri mitään, sillä se mahdollistaa vain uusien autojen ostamisen. Samassa luokassa autojen välillä on muutenkin melko vähän eroavaisuuksia, mutta luokkien väliset erot sentään tuntee ajotuntumassa.
Nätti kuin sika pienenä
 |
| Gotta break ’em all. Gatecrasher-pelimuodossa pääsee tuhoamaan keltaisia laatikoita. |
Teknisesti kyseessä on nappisuoritus. Peli näyttää upealta ja pyörii hyvin myös hiukan vanhemmilla kokoonpanoilla. Rautahifistelijöitä varten mukana on myös tuki upouudelle DirectX 11:lle, mutta kymppiversiollakin maisemat näyttävät mahtavalta. Kuten nimikin jo kertoo, lentää pelissä myös hiekka ja rapa oikein kunnolla.
Kyseessä on myös Games for Windows Live -peli, joten Xbox 360 -padin konsoliin liittämällä peli toimii lähes identtisesti konsoliversion kanssa. Tämä tarkoittaa myös sitä, että moninpeli hoituu Liven kautta. Tällä kertaa moninpelipuolella on tarjolla myös oikeaa moninpeliä ykkösosan aika-ajojen sijaan. Tarjolla on yksittäisiä kisoja ja pidempiä sessioita neljässä eri yksinpelipuolelta tutussa pelimuodossa. Pelaajia ei kuitenkaan hirvittävästi linjoilta löydy.
Kokonaisuutena
Colin McRae Dirt 2 jättää hiukan ristiriitaisen maun. Itse ajaminen on kyllä toteutettu laadukkaasti hiukan oudosta ajotuntumasta huolimatta, mutta extremepainotteinen meininki ei sovi autoiluun yhtään. Lisäksi tuntuu, että pelillä on hiukan liiankin monta rautaa tulessa yhtä aikaa pelityyppien suhteen, ja keskittymällä vain ralliin olisi tuloksena voinut olla jotain vieläkin parempaa. Nyt se jää vain hauskaksi arcade-rälläilyksi muiden joukkoon.
Matias Kainulainen... odottaa yhä jatkoa rallipelien kuninkaalle,
Richard Burns Rallylle.
