Tietääkö kukaan vanhaa lautapeliä nimeltä
Junta? Jos tiedät, sinulle riittää tiedoksi, että
Tropico 3 on sveitsiläistä pankkitiliä myöten samaan ideaan perustuva tietokonepeli ja vieläpä erittäin pätevä sellainen. Muille asiaa pitänee hieman avata:
Tropico 3 on niin sanottu banaanivaltiosimulaattori, jossa pelaaja asettuu saarivaltion diktaattoriksi 1950-luvun alussa ja yrittää pysyä vallassa keinolla millä hyvänsä. Samalla omaa saarta ja yhteiskuntaa pitää kuitenkin kehittää toimivaksi ja tuottavaksi yhteiskunnaksi. Mikä toimii parhaiten: valistunut itsevaltius vai rautanyrkkinen totalitarismi?
Castro vai Perón?
 |
| Keisarin uudet vaatteet. Oman suuren johtajan ulkoasun voi muokata itse. Pelissä johtajan vierailu tuotantolaitoksissa tehostaa niiden tuotantoa ja voipa hän jopa sotia kapinallisia vastaan. |
Tropicon ennestään tunteville hyvä uutinen on se, että kakkososan kirjaimellisesti väärille vesille seilannut merirosvomeininki on unohdettu, ja kolmososa palaa alkuperäisen pelin linjoille, eli poliittiseksi kaupunginrakentelusimulaattoriksi. Kaikki alkaa suuren johtajan valinnasta. Se voi olla joku pelin valmis historiallinen hahmo, kuten esimerkiksi
Fidel Castro,
Che,
Papa Doc ja
Juan Perón, tai sitten ulkoasua myöten kokonaan itse luotu ja nimetty hahmo.
El presidentellä on sekä hyviä että huonoja ominaisuuksia, ja omalle hahmolleen ne voi valita itse. Valituilla ominaisuuksilla ja valtaannousun tavalla on merkitystä suhteissa kansan eri luokkiin ja ulkomaailmaan, ja niillä voi myös olla erilaisia pelillisiä vaikutuksia. Esimerkiksi populistin ei tarvitse pitää vaalilupauksia, sillä ne voi sopivasti "unohtaa" eli tehdä ns. vanhaset, kun taas alkoholistin suhteet älyköihin ja kirkkoon kärsivät, mutta Neuvostoliitto tykkää.
Peli ei kumarra oikealle tai vasemmalle, joten omasta johtajastaan voi tehdä sellaisen kuin haluaa, oli kyseessä sitten vasemmistolainen maailmanparantaja, puhdas kommunisti, kansallismielinen oikeistolainen diktaattori, ökykapitalisti tai ekohihhuli.
Tropico 3 toimiikin hyvänä leikkikenttänä, jossa voi kokeilla omien poliittisten ja yhteiskunnallisten arvojen toimimista käytännössä.
Kyllä kansa tietää
 |
| Luonnonvarat käyttöön. Saaren menestyminen vaatii vahvaa taloutta. Siinä auttavat luonnonvarat kuten erilaiset kaivostuotteet. |
Yksinvaltiaan elämä ei kuitenkaan ole ruusuilla tanssimista. Kansa on pidettävä tyytyväisenä ja saaresta on tehtävä toimeentuleva yhteiskunta, joka kykenee ylläpitämään kansaa ja rikastumaan vientiteollisuuden tai turismin avulla. Luonnollisesti erilaisiin yhteiskuntaluokkiin jaettu kansa ei pysy helposti tyytyväisenä ja yhden kansanryhmän suosio tarkoittaa yleensä toisen vihaa. Turvaa vallalleen voi hakea poliisista ja etenkin armeijasta, mutta luonnollisesti myös kenraalit kannattaa pitää tyytyväisinä, tai edessä voi olla sotilasvallankaappaus. Hyvin nopeasti oppii arvostamaan salaista poliisia, jonka avulla moni ongelma "katoaa", ja puhelinkuuntelun avulla saa vihiä mahdollisista kapina-aikeista ajoissa.
Koska saarivaltio on kuitenkin ainakin nimellisesti demokratia, ovat presidentinvaalit edessä tasaisin väliajoin. Vaikka ennen vaaleja ja niiden aikana voikin käyttää monenlaisia keinoja - niin demokraattisia kuin hämäräperäisempiä - vallassa pysymiseksi, ei kansan mielipiteeseen pysty 100-prosenttisesti vaikuttamaan. Niinpä kansa voikin suomalaisia poliitikkoja lainaten "äänestää väärin", ellei pelaaja pidä varaansa. Vaaleihin voi vaikuttaa muun muassa pitämällä vaalipuheen lupauksineen, kehuineen ja syyttelyineen sekä sormeilemalla äänestystulosta. Paras tapa on kuitenkin nuoleskella kansaa ennen vaaleja esimerkiksi veronalennuksin.
 |
| Pamputtakaa herkällä kädellä. Poliisit ja sotilaat voi laittaa kurssille, joka opettaa pehmeitä toimintatapoja. Kansa ei silloin tunne elävänsä poliisivaltiossa. |
Eikä tässäkään vielä kaikki. Koska peli sijoittuu kylmän sodan aikakauteen alkaen 1950-luvun alusta, ovat myös suurvallat USA ja Neuvostoliitto pelaajan riesana - ja mahdollisina liittolaisina. Kumpikin jakaa pelaajalle kehitysrahaa, kunhan ne pitää tyytyväisinä. Luonnollisesti liikaa toisen pussiin pelaaminen aiheuttaa toisen vihat, ja ilman liittolaisen sotilastukikohtaa oman saaren kamaralla voi toinen osapuoli jopa valloittaa sen ja pakottaa pelaajan aikaiselle eläkkeelle. Voipa saarivaltionsa kaukaisimman nurkan jopa vuokrata suurvalloille ydinkoealueeksi. Sienipilvi lihottaa mukavasti omaa pankkitiliä, mutta ei luonnollisesti toimi turismivalttina.
Yksinpeli käsittää 15 eri saarta, joissa jokaisessa on omat tavoitteensa. Se pitää pelin mielekkäänä, ja samanlaisia kaupunkeja tulee harvoin rakennettua. Yksinpelin lisäksi mukana on erilaisia irtoskenaarioita ja puhdas hiekkalaatikkopelitila. Erikoisempia ovat verkkohaasteet, jotka ovat muiden pelaajien tekemiä skenaarioita.
Liikkuvia osia
 |
| Oopiumia kansalle. Helpoin tapa pitää kansa tyytyväisenä on uskonto. Tosin kirkkot maksavat maltaita. |
Toimiva - tai edes vähemmän toimiva - yhteiskunta ei kuitenkaan synny tai kehity itsestään, vaan kaikki on tehtävä itse. Tuotantotalous pistetään kuntoon rakentamalla erilaisia maatiloja, kalasatamia ja kaivoksia. Niiden tuotoksia voi vielä jalostaa esim. purkitustehtaalla tai kehittää taloutta lisää pankeilla. Turismipuolella pitää puolestaan rakentaa turistiystävällisiä ympäristöjä, ravintoloita ja nähtävyyksiä sekä tietenkin hotelleja ja rantahuviloita. Työvoima puolestaan tarvitsee asuntoja, terveydenhuoltoa ja viihdykettä sekä uskonnolliset ryhmät myös kirkkoja. Infrastruktuurin kehittyessä nousee myös tarve koulutetulle työvoimalle, jota varten voi perustaa lukioita ja yliopistoja tai sitten palkata niitä saaren ulkopuolelta kylmällä käteisellä. Maahanmuuttovirasto auttaa rajoittamaan, minkälaista väkeä saarelle pääsee - tai sitten pistämään rajat kiinni kokonaan, josta Perustropicolaiset tykkäävät.
Saarivaltakunta on nopeasti täynnä kaikenlaisia ja eri ryhmiin lukeutuvia ihmisiä, joiden tyytyväisenä pitäminen on aivan oma lukunsa. Perusasioilla kuten palkkatasolla ja hyvinvoinnilla voi vaikuttaa asiaan, kuten myös verotuksella. Pelaaja voi myös asettaa erilaisia lakeja ja säädöksiä, joilla pelin tapahtumiin, kansaan ja talouteen voi vaikuttaa. Pelaaja voi vaikkapa lepytellä uskonnollista kansaa asettamalla ehkäisykiellon, kerätä itse sivutuloja rakennuslupakikkailulla, pistää kansaa kuriin poikkeustilalla tai lepyttää sitä ilmaisella koulutuksella ja terveydenhuollolla.
 |
| Isoveli valvoo. Pelaaja voi seurata jopa yksittäisten kansalaisten ajatuksia. Niistä saa vinkkiä mitä valtakunnasta puuttuu. |
On kuitenkin selvää, että kun kansa on jakaantunut nationalisteihin, kapitalisteihin, liberaaleihin, kommunisteihin, uskonnollisiin ryhmiin ja niin edelleen, niin joku osa ei koskaan ole tyytyväinen suuren johtajan päätöksiin. On vain ajan kysymys, milloin pelaaja saa riesakseen kapinallisia, jotka voimistuvat ajan kanssa, ellei asiaan puutu tavalla tai toisella. Kapinalliset suorittavat sabotaasia ja voivat myös yrittää aseellista vallankaappausta tai el presidenten salamurhaa. Tässä vaiheessa on hyvä, että turvana on sekä poliisiasemia että armeija, joiden tyytyväisyys kannattaa taata hyvällä palkkatasolla, ja armeijan aseita pitää myös muistaa päivittää aika ajoin.
Mitä tapahtuu ja miksi?
 |
| Eräskin kirjailija. Johtajien hyvät ja huonot ominaisuudet muokkaavat pelikokemusta ratkaisesvasti. |
Vaikka kaikki pelin osa-alueet ovatkin nivoutuneet varsin monimutkaisesti toisiinsa, on itse pelaaminen päällepäin varsin helppoa. Alussa suurimman osan pelaajan ajasta vie eri rakennusten ja teiden rakentelu, mutta hyvin pian mukaan astuu yhteiskunnallinen ja poliittinen akseli. Tapahtumat etenevät varsin verkkaisesti, mutta onneksi ajan kulkua voi nopeuttaa ja tarvittaessa myös pysäyttää. Oma lukunsa ovat erilaiset satunnaistapahtumat, jotka alkavat pienestä ja kasvavat pelaajan tilannekohtaisten päätösten myötä merkittäviksi saaren tapahtumia muokkaaviksi tapahtumasarjoiksi, joihin myös kansa reagoi. Niiden ansiosta harva peli on samanlainen.
Pelin suurimmaksi ongelmaksi nouseekin oikeastaan tiedon panttaaminen. Pelistä kyllä löytyy valtava määrä erilaista tietoa ja statistiikka aina yksittäisen kansalaisen mielipiteitä ja muita infoja myöten, mutta kaikki on piilotettu lukuisten tylsännäköisten tietosivujen alle. Niiden tarkkailu on kuitenkin tarpeellista, sikäli mikäli haluaa pysyä tapahtumien ja saaren kehityksen tasalla. Muutoin ongelmat ehtivät kasvaa eikä niistä saa pelkässä karttanäkymässä läheskään tarpeeksi infoa. Epäonnistumisetkaan eivät yleensä aiheuta mitään kovin dramaatista, joten niiden vuoksi ei välttämättä ymmärrä tehdä asioita jatkossa toisin.
Tropico 3 on mielenkiintoinen yhdistelmä rakentelua ja yhteiskunnallista hallintaa, jossa riittää tekemistä ja monipuolisuutta hyväksi aikaa. Jos vain tietoruudut ja taulukot olisivat helpommin esillä ja paremmin luettavissa, olisi oman saarivaltion hallinta helpompaa. Erityismaininnan muuten ansaitsee erinomaisesti aiheeseen sopiva musiikki sekä saaren tapahtumia kommentoiva radio-DJ. Hasta la victoria siempre!
Miika Huttunen ...on valistuneen itsevaltiuden kannalla.
