Pelityyppi: Strategia- ja sotapelit
Julkaisija/kehittäjä: Bohemia Interactive / 505 Games
Kotisivut: http://www.arma2.com/
Laitteistovaatimukset: Windows XP, tuplaydinprosessori, 512 Mt keskusmuistia, 256 Mt muistilla ja Shader Model 3.0 -tuella varustettu näytönohjain
Testattu: Intel Core 2 Duo E6600, Radeon HD4870, 4 Gt keskusmuistia, Windows 7
Arvosteluversio: Myyntiversio
Muut alustat: Ei

Klikkaa ja tarkista tämän pelin hinta Vertaa.fi:ssä!

Olipa kerran räiskintäpeli nimeltä Operation Flashpoint. Peli pyrki mallintamaan realistisesti modernia joukkuetason sodankäyntiä ennennäkemättömän kunnianhimoisella tavalla. Useamman päivityksen jälkeen tarjolla olikin paketti, jonka modausmahdollisuudet olivat hillittömät, moninpeli hyvässä seurassa riemukasta ja yksinpeli... no, ei puhuta siitä.

Pelin nimen oikeuksia hallussaan pitävän Codemastersin ja pelin kehittäjien teiden erkaannuttua alkuperäinen tiimi lähti samoilla korkeilla tavoitteilla toteuttamaan seuraavaa peliään, Armed Assaultia, eli kotoisemmin ArmAa. Useamman päivityksen jälkeen pelin modausmahdollisuudet pääsivät jälleen oikeuksiinsa, alkuperäisen version pelintappobugit oli pääasiassa korjattu ja moninpeli oli hyvässä seurassa kivaa. Yksinpeli... no, ei puhuta siitä.

Nyt Bohemia Interactive yrittää kolmannen kerran. Tavoitteet ovat taas korkealla ja tarkkaavaisempi ehkä arvaa, missä kunnossa peli tällä hetkellä on.

Arma II:n post processing -efektit ovat yliampuvia ja peli näyttää oletusasetuksillaan voipaperin läpi tarkastellulta. Hyvää tasapainoa on vaikea löytää säätelemälläkään.

Edeltäjiensä tavoin ArmA II on melko vaikea peli luokiteltavaksi. Onko se sotasimulaatio? Huippurealistinen räiskintäpeli? Tankkisimulaattori? Lentosimu? Kaikkea tätä nimittäin löytyy, ja päälle vielä erinomaiset editorit ja hyvä moninpelituki. Sarjan pitkäaikaisten periaatteiden mukaan peli pyrkii mallintamaan modernia sodankäyntiä pikkutarkan realistisesti ja tarjoamaan pelaajalle monipuolisen sotanäyttämön, jossa hän voi tehdä omia ratkaisujaan ja toteuttaa itseään.

Ehkä on parasta jättää luokittelut sikseen ja todeta, että Bohemian pelisarja on melko ainutlaatuinen peto pelimaailmassa, joka pyrkii alati yksinkertaistamaan, virtaviivaistamaan ja miellyttämään massoja.
On nimittäin selvä, että miksikään massahitiksi ArmA II:sta ei ole. Oppimiskynnys on korkea ja petollinen, pelisuunnittelu vaihtelee nerokkaan ja antiikkisen välillä vuoron perään ja kaikesta näkee, että kyseessä ei ole vielä läheskään valmis paketti. Sen aika on useamman päivityksen jälkeen, todennäköisesti vielä niin, että fanit koodaavat melko monet näistä päivityksistä.

Emme kuitenkaan voi arvostella sitä peliä, joka ArmA II tulee ehkä olemaan vuoden tai parin päästä, vaan pureudumme siihen pakettiin, joka on nyt saatavilla.

Pelimaailmasta löytyy mittakaavaa ja mahdollisuuksia. Jo alkupään tehtävissä pääsee ihastelemaan sotanäyttämöä vuorten laelta.

Aloitamme tutustumiskierroksemme yksinpelistä, joka on perinteisesti ollut se Bohemian pelien heikoin lenkki. ArmA II ei valitettavasti tee poikkeusta. Pelaaja taistelee tällä kertaa amerikkalaisessa erikoisyksikössä, joka pudotetaan vihollislinjojen taakse vain tuntia ennen kuin maihinnousu pieneen ja fiktiiviseen itäblokin maahan alkaa.

Ideoita on löytynyt mukavasti, sillä niiden tavanomaisten tutka-asemien räjäyttelyjen ja hyökkäysten tukemisten lisäksi pelaaja pääsee jo alkuvaiheilla etsimään todisteita kansanmurhasta ja ohjaamaan pommikoneita maaliin laserosoittimen avulla.

Jokaista tällaista hienoa hetkeä kohti löytyy kuitenkin vähintään yksi tehtävä, jossa ideat ovat loppuneet kesken ja erikoisjoukko heitetään keskelle sodan kaaosta rivimiesten rinnalle.

Se suurin ongelma on kuitenkin jälleen kerran se, että ArmA II:ta ei ole edes pelimoottorinsa puolesta suunniteltu tarjoamaan mitenkään erityisen tiukkaa tai kiehtovaa yksinpelikokemusta. Tekoäly on mallia sinne päin, samaten kuin tehtävien skriptauskin. Jos haluaa sotakokemuksen, jossa kävellään metsikössä toteuttamassa "GO TO... BUSH... AT... 10 O’CLOCK" -tyyppisiä tavoitteita kymmenen minuuttia ja sitten ammuskellaan 500 metrin päässä heiluvia tikku-ukkoja, sitä on tarjolla yllin kyllin.

Tikku-ukkojen räiskinnästä pitävillekin peli heittää esteitä, sillä Bohemian tyylille uskollisesti bugeja löytyy ämpärikaupalla. Jo pelin toinen tehtävä piti pelata läpi puoli tusinaa kertaa, koska tehtävän skriptaus tai tiimikaverien tekoäly pettivät kerran toisensa jälkeen ja tiimi jäi pyörimään ympyrää näköetäisyydelle lopullisesta maalista.

Oma ongelmansa on myös se, että pelin komentoliittymä on selvästi suunniteltu moninpelikäyttöön. Kun sanot ihmispelaajille, että kello 10:ssä on tarkka-ampuja, nämä osaavat itse tehdä tarvittavat toimenpiteet, kuten hakeutua suojaan. Koska suojaanhakeutumiskäskyä ei kuitenkaan löydy, tekoälyn tiimikaverit jäävät ammuttavaksi haaskalle kerran toisensa jälkeen, eikä oikein mikään muukaan tunnu sujuvan. Tämä ei toki ole yllättävää, sillä onhan koko muukin peli suunniteltu samaan tarkoitukseen.
Yksinpeli onkin uskomattoman turhauttava ja rasittava kokemus, eikä vähiten sen takia, että pelillä olisi ollut potentiaalia paljon parempaankin.

Pelin kaikkeen kalustoon pääsee ottamaan tuntumaa kikkailutilassa, jossa arkista sähellystä rytmitetään säännöllisillä haasteilla. Pärjäämällä saa avattua uusia ajoneuvoja ja aseita, kuten vaikka taistelukanan. Älä kysy

Mikäli ArmA II:sta haluaa saada irti muutakin kuin vatsahaavan ja stressi-ihottuman, sitä kannattaa pelata ihmiskaverien kanssa. Kun kasassa on asiaan oikealla tavalla suhtautuva ryhmä taistelijoita, joka on yhteydessä toisiinsa vaikkapa Teamspeakin kautta, peli on kuin toiselta planeetalta.

Jos haluaa taktista toimintaa, miltä kuulostaisi vaikka yli 30 pelaajan yhteistyössä suorittama tehtävä, jossa useampi ryhmä tekee tiukkaa ja realistista yhteistyötä saavuttaakseen yhteisen tavoitteen? Samalla kun pari jalkaväen yksikköä hyökkää lännestä kohdealueelle, pari pelaajaa kuljettaa helikopterilla erikoisjoukkoja sabotoimaan vihollisen vahvistusten etenemistä.

Toisaalla pari pelaajaa kuljettaa miehistönkuljetusvaunullaan tukiryhmiä asemiin hyökkäystä varten ja taivaalla partioi muodostelma ihmispelaajien helikoptereita valmiina antamaan tulitukea sitä tarvitseville. Jos rautaa ja vapaaehtoisia löytyy, mikään ei estä heittämästä vastapuolen yksiköiden saappaisiin samanlaista kööriä ihmispelaajia.

Tämä huikealta kuulostava skenaario on ArmA II:ssa paitsi mahdollinen, myös sieltä mahdollisten esimerkkitehtävien löysemmästä päästä. Modaustyökalut ja editorit ovat erinomaiset, joten pelaajat kehittelevät jo nyt täyttä vauhtia omia tehtäviään, yksiköitään ja muuta mukavaa.

ArmA II parantaa tiimipelin mahdollisuuksia entisestään laajentamalla koko porukan komentomahdollisuuksia ja tarjoamalla esimerkiksi mahdollisuuden melko saumattomaan integraatioon suosituimpien puhekommunikaatiosoftien kanssa. Näin koko sotarintaman päällikkö voi helposti valvoa ja komentaa alaisiaan, jotka taas nakittavat tehtäviä aina alemmas komentoportaassa. Paperilla tämä voi kuulostaa hölmöltä, mutta käytännössä kokemus on Bohemian pelien ulkopuolella ainutlaatuinen ja erinomaisen tyydyttävä.

Jos taas taktinen hiippailu ja realistinen sodankäynti eivät kiinnosta, ArmA II tarjoaa rajattomat mahdollisuudet myös pelleilyyn. Pulttaa lehmämallin katolle kranaattikonekivääri ja tee oma pelitilasi, jossa pelaajat ajavat kilpaa kranaattilehmillä. Katso, kuka saa räjäytettyä UAZin lähimmäs maalialuetta. Harrasta kaveriesi kanssa taitolentoa kanoilla. Mahdollisuudet ovat jälleen rajattomat.

Ero esittelykuvien ja todellisuuden välillä on melko karu. Käytännössä detailien vaikutus peliin on melko vähäinen, sillä suurin osa raskaudesta liittyy sotanäyttämön fysiikan ja tekoälyn mallinnukseen. Kun FPS on 10, kaikki keinot on kuitenkin otettava käyttöön, vaikka peli näyttäisi sitten miltä.

Pelasi ArmAansa sitten yksin tai kaveriensa kanssa, yksi asia ei muutu - eikä ole muuttunut sitten Operation Flashpointin päivien. Bohemian pojat ovat suuruudenhulluja eivätkä juuri pidä optimoinnista tai harrasta turhan tarkkaa laadunvalvontaa.

Peli on siinä määrin raskas, että tiukemmassa toiminnassa oma koneeni hyytyi alle 10 FPS:n ruudunpäivitysnopeuteen, jolloin peli ei ole enää pelattava. Samanlaista tylytystä oli tiedossa myös monille paljon tehokkaampien koneiden omistajille, joten bugit nostavat jälleen karvaisia päitään.

Käsittämättömän raskas pelimoottori, onneton tekoäly, bugaava skriptaus, kaatuileva peli ja serveriongelmat ovat vain pieni esimerkki siitä, miten monilla tavoilla ArmA II kaipaa vielä lisäkehittelyä ja virittelyä.

Jos vanha kaava pitää paikkansa, jo innokkaasti käynnissä oleva päivitysralli saavuttaa tavoitteensa joskus vuonna 2010, jolloin ArmA II alkaa vihdoin muistuttaa sitä peliä, jollaiseksi Bohemia sen visioi. Kenties siihen mennessä on myös julkaistu rautaa, jolla pelin saa oikeasti pyörimään sen näköisenä, kuin se mainoskuvissa esitetään. Tällä hetkellä kun siihen vaadittaisiin taivaalliselta isältä lahjana saatu pelikone. Omalla koneellani FPS putoaa sinne 10 pintaan jokaisessa tulitaistelussa, vaikka detailit karsisi minimiin. Tykimmeillä koneillakaan ei paljon yli 20 FPS:n ole asiaa.



ArmA II onkin äärimmäisen ikävä peli arvosteltavaksi. Joka puolelta suorastaan tihkuu potentiaalia, rakkautta aihepiiriin ja hienoja ideoita, joista muut saisivat ottaa mallia. Muut saisivat ottaa niistä ideoista mallia erityisesti siksi, että Bohemian käytännön toteutuksen taidot eivät taaskaan riittäneet ideoiden tasolle.

Luottaisinko siihen, että Bohemia hoitaa homman päätökseen ja onnistuu korjaamaan ArmAn pelin potentiaaliselle tasolle? Olisinko kyynikko ja sakottaisin siitä, että jälleen kerran tiimi julkaisee pelinsä suorastaan häpeällisessä kunnossa? Sijoittuisinko johonkin välimaastoon?

Nämä eivät ole kysymyksiä, joita ainoastaan peliarvostelijan pitää nyt pohtia, vaan ne ovat oleellista puuhaa kaikille ArmA II:n potentiaalisille ostajille. Pitää nimittäin tiedostaa, että ostaessaan pelin pelaaja tekee sijoituksen parempaa tulevaisuutta varten. On varma, että peli tulee paranemaan nykytilastaan joko fanien tai Bohemian poikien itsensä toimesta, mutta mihin pisteeseen saakka?

Moni ikijäärä pelaa yhä Operation Flashpointia, koska se mahdollistaa vuosikausien viilailun ja modailun jälkeen edelleen monilla tavoin ylivertaisen pelikokemuksen ja vieläpä pelimoottorilla, joka pyörii pehmeästi nykyraudalla. ArmA jäi aikanaan tämän ilmiön johdosta pieneksi väliinputoajaksi, eikä jatko-osa tarjoa mitään niin oleellista uutta, että kaikki wanhan koulukunnan naavaparrat siirtyisivät sen pariin ja toisivat modaustaitonsa mukanaan.

Toisaalta, jos konehuoneesta löytyy kunnolla - ja siis todella kunnolla - vääntöä ja pääkopasta kärsivällisyyttä, rahansa voisi sijoittaa huonomminkin. Vaikka ArmA II:n tarjoama pelikokemus on monin tavoin puutteellinen ja kömpelö, se on myös melko harvinaislaatuinen. Peli erottuu Call of Dutyjen ja Halojen täyttämässä maailmassa selvästi muusta massasta, mutta onko ero hyvä vai huono, se onkin sitten jokaisen oman pohdinnan aihe.

Miikka Lehtonen... ei pahemmin hajoillut armeijassa, mutta sitäkin enemmän ArmAijassa.