"Suurten voimien mukana tulee suuri vastuu", filosofoi kertoja masentuneen Hämähäkkimiehen kävellessä öistä katua. Supersankarin kasvattanut Ben-setä oli juuri murhattu. Hämähäkkimies syytti teosta itseään, koska ei ollut ottanut kiinni murhamiestä aikaisemmin, kun hän olisi voinut sen tehdä.
Prototypen antisankarille Alex Mercerille on annettu huomattavasti newyorkilaista kiipijänaapuriaan hurjemmat voimat, mutta mies ei vastuusta piittaa. Asioihin on saatava selvyys, nyt ja heti: miksi hänellä on supervoimat ja kenelle tämän kaiken voisi kostaa? Mercerin etsiessä vastauksia ongelmiinsa siviilit ovat vain sivullisia uhreja ja toisten omaisuus arvotonta romua.
 |
| Antakee armoa! Jälkimmäinen ei kuulu sankarimme sanavarastoon. |
Kuulostaako tutulta? Ei ihme, sillä samaa juonta käytetään myös
Wolverinessa.
Prototypessäkin armeija on tehnyt salaisia kokeitaan ihmisuhreilla, sankari koettaa selvittää menneisyyttään ja päähenkilöä vaivaa muistinmenetys. Erona on, että Alex Mercerillä ei ole aikaa säästeltävänä: Merceriin jotenkin liittyvä virus muuttaa New Yorkin asukkaita mutanteiksi kulovalkean lailla.
Juonessa on siis vaikutteita muualta. Mutta sitäkin enemmän lainataan Mercerin erikoiskykyjen kohdalla. Näiden joukossa ovat muun muassa wolverinemaiset kynnet, hämähäkkimiesmäinen seitti ja Hulkilta kopioidut, kaiken murskaavat nyrkit. Vaikka kyvyt eivät omaperäisiä olekaan, ne on tyylikkäästi muokattu Mercerin mutaatioon sopiviksi.
Kulkeminen New Yorkissa on mielenkiintoista. Mercer hyppii uskomattoman korkealle, juoksee ja kipuaa pitkin rakennusten seiniä ja liitelee ilmassa. Osittain mieleen muistuu supersankaripeli
Crackdown sekä
Spider-Manit, mutta kykyjen yhdistelmä tekee liikkumisesta hauskaa.
Karkea kuulustelutapa
 |
| Yhden miehen armeija. Alexin taltuttaminen ei ole helppoa. |
Jotain täysin uutta ja kiehtovaakin on keksitty: ihmisten sisäistäminen. Kykyä voitaisiin myös kutsua syömiseksi, mutta tämä kalskahtaa ikävästi kannibalismilta. Mercerin taito imeä itseensä toinen hahmo on kuitenkin eri asia. Brutaalilta näyttävä taito on samalla tarinan kannalta tärkein ja ehdottomasti
Prototypen parhaista puolista.
Sisäistämisen myötä Mercerille siirtyvät myös uhrin muistot. Tarinaa kerrotaankin pitkälti muistijäljillä, jotka esitetään lyhyinä takautumakokoelmina, joita katsotaan myös muulloin kuin ihmisiä kaapatessa. Sisäistäminen on osittain pakollista, mutta koko tarinan ymmärtäminen vaatii tätä oma-aloitteisesti.
Oman maun mukaan seurattava tarina on hieman kyseenalainen idea.
Prototype vaikuttaa melkoisen aivottomalta kaaossimulaattorilta, jos ei tutustu Alex Mercerin menneisyyteen syvemmin. Tuhoaminen on tietysti vapauttavaa stressinpurkua, mutta käy nopeasti itseään toistavaksi.
Mutta
Prototype onkin enemmän suoraa toimintaa kuin seikkailua. Sekä armeija että mutantit kintereillään Alex Mercer joutuu jatkuvasti mitä massiivisimpiin kamppailuihin. Kun tehtävät vielä painottavat räimettä, supervoimille riittää käyttöä. Ainoastaan vapaaehtoinen hiippailu tuo vaihtelua rytmiin.
Toisten saappaissa
 |
| Angstit ulos. Hetki Prototypeä ja stressi katoaa kuin itsestään. |
Sisäistämiskyvyn ansiosta Mercer kykenee muuntautumaan kaappaamakseen hahmoksi myös ulkoisesti. Sotilaana voi kävellä muina miehinä armeijan tukikohtaan. Mikä vielä parempaa, Mercer saa kohteensa ominaisuudet omakseen. Sopivan hahmon kaapattuaan huomaa osaavansa ajaa tankkia tai tilata ilmaiskun haluamaansa kohteeseen.
Kiintoisia kykyjä varjostaa valitettavasti tehtävien rakenne. Vapaan pelimaailman mahdollisuuksia kun hyödynnetään varsin vaatimattomasti. Pääasiallisesti siirrytään kohteeseen, jossa pistetään viholliset poikki ja pinoon, sitten etsiydytään seuraavaan paikkaan toistamaan samaa kaavaa.
Jos
Prototypessä ei olisi hahmon kehittämiskykyä, kiinnostus karisisi nopeasti. Likipitäen kaikki tekeminen kartuttaa evoluutiopisteitä, jolla hankitaan erikoiskykyjä. Ominaisuus koukuttaa ja saa palaamaan pelin pariin vain nähdäkseen, miten huimia supervoimia Mercer voikaan vielä oppia ja miten suurta vahinkoa näillä voi tuottaa.
Menetetty mahdollisuus
 |
| Jekyll vai Hyde? Muodonmuutoksen avulla selviää monesta kiperästä tilanteesta. |
Sivutehtävillä voi myös kartuttaa evoluutiopisteitään. Monissa vapaan pelimaailman edustajissa nämä ovat mainiota hupia, ja joskus jopa päätehtäviä parempaa viihdettä.
Prototypessä tehtävät ovat rasittavia kilpailuja aikaa vastaan, joista piittaavat vain tosipelaajat. Lisää kykyjä ja tietoa antavat sisäistämistehtävät erottuvat sentään edukseen.
Mielekkään muun tekemisen puutteesta johtuen päätehtävät on käyty läpi nopeasti. Synkkä ja nihilistinen maailmanlopun tunnelma värittää tarinaa samoin kuin pelin ulkoasua. Mieleen hiipiikin
Watchmen. Alex Mercer vaikuttaa yhtä lailla ihmiskuntaan uskonsa menettäneeltä kuin mainitun sarjakuvan päähahmo Rorschach. Tekijät ovat selvästi tehneet taustatyönsä.
Juonen läpikotainen seuraaminen ihmisiä sisäistämällä paljastaa, että
Prototype olisi voinut olla paljon enemmän kuin viihdyttävä tuhoamissimulaattori. Talojen tuhoamisen, mutanttien silpomisen ja autojen heittelyn alla piilee yhteiskuntaamme kiinnostavasti kommentoiva tarina, joka ei vain koskaan tunnu käynnistyvän kunnolla.
Antti Mutta... olisi supersankarina mieluummin oikeuden puolustaja ja heikkojen ystävä, kuin tuskan tuottaja.
