Fuel on paraatiesimerkki pelistä, joka yrittää liikaa ja keskittyy vääriin asioihin. Jonnekin sen suunnattoman kokoiseen ja täysin avoimeen maailmanlopun maailmaan hukkuu hauska, vauhdikas ja rämäpäinen kuraralli, joka tällaisenaan tarjoaa vain muutaman lyhyen kirkastuksen hetken - ja tyytyy muuten ainoastaan kyykyttämään pelaajaa sekä nakertamaan yksi kilpailu toisensa perään tämän jäljellä olevia hermojen riekaleita. Pelin helmasynti ei ole epäreilu, umpityhmä ja turhauttava tekoäly, täydellistä tyhjyyttään humiseva täysin älyttömän kokoinen pelimaailma eikä edes puolivillainen ajotuntuma.
Fuel ei vain yksinkertaisesti osaa tehdä vauhtirallista hauskaa ajanvietettä.
Autiomaa
 |
| Jarruttaminen ei ole tarpeen! Pelissä riittää niin paljon vapaasti tutkittavaa maastoa, että voi surutta kiitää talla pohjassa, kunnes oma kunto loppuu - kunhan muistaa välillä väistellä esteitä. |
Itse asiassa tämän Codemastersin julkaiseman ajopelin ongelma on hieman samanlainen kuin nykyisen kauhuelokuvan lajityypin. Vuosia sitten joku vääräleukainen Ö-luokan tarinamaakari ilmeisesti päätti heikkona hetkenään, että veren määrä valkokankaalla on suoraan yhteismitallinen suhteessa yleisön tuntemaan kauhistukseen. Varsinainen tragedia tässä tapauksessa on kuitenkin se, että myös monet oikeasti hyvät elokuvaohjaajat menivät halpaan, ja lopputuloksena on mautonta sekä täysin älyvapaata, hurmeista sekoilua, jota markkinoidaan kauhuna.
Fuel luottaa täsmälleen samaan yksinkertaiseen kompastuskiveen. Pelin nikkaroinut Asobo Studio ilmeisesti toivoo nyt sormet ristissä selkänsä takana, että määrä korvaa laadun: kun pelaajille tarjotaan 14 400 neliökilometrin kokoinen leikkikenttä, he katsovat sormiensa läpi sitä, että koko järjettömän kokoinen pelialue on täysin turha. Olisin suoraan sanottuna kuvitellut, että Codemastersin kaltainen ajopelien kehäkettu olisi osannut jo heti kättelyssä kertoa arcade-kaahailun polttoaineen olevan hauskaa meininkiä ja hyvältä tuntuvaa pelattavuutta eikä mikään poltettu, kurainen ja leluton hiekkalaatikko.
Vapaus on pahasta
 |
| Talla pohjassa maalla ja vedessä. Kaksi- ja nelipyöräisten menopelien lisäksi Fuelissa ajetaan tiukkoja kilpailuja myös ilmatyynyaluksilla. |
Fuelin varsinaisena valttikorttina toimii sen suuri pelimaailma. Samalla se on myös pelin suurin yksittäinen ongelma. Erilaisia kilpailuja, avattavaa lisäsisältöä, menopelejä ja kaikenlaista pikkukivaa krääsää löytyy kyllä todella runsaasti, mutta mikään pelissä ei iske pienintäkään kipinää sen tarjoaman avoimen maailman vapaalle tutkimiselle. Toki on kenties vain ja ainoastaan loogista, että jonkinlaisessa ydintuhon jälkeisessä ralliyhteiskunnassa ei ole elämää kuin nykypäivän suurkaupungissa, mutta pelin itsensä kannalta olisi tekijöiltä toivonut hieman rohkeampaa ilmaisun vapautta. Mad Max edes törmäsi silloin tällöin johonkin toiseen elolliseen olentoon, mutta
Fuelissa kaikki on autiompaa kuin Turun keskusta juhannuksena.
Itse kuulun siihen pieneen ja ilmeisesti myös hiljaiseen vähemmistöön, jonka mielestä vapaa pelimaailma on ajopeleissä melkein aina yksinomaan vain huono asia. Kun
Need for Speed: Underground irrottautui aikoinaan rajatuilta radoilta kokonaiseen pelaajille avattuun kaupunkiin, tippuivat arvosteluissa pisteet useilla kymmenyksillä ja tuomiopäivän pasuunat alkoivat soida koko pelisarjalle.
Burnout Paradisen ratkaisu yhdistää äärimmäinen vauhti, kikka-kolarointi ja avoin kaupunki tarjoavat nekin enemmän ongelmia kuin hyvää ajanvietettä.
Fuelissa pelaajasta kyllä yritetään pitää koko ajan hyvää huolta. Kilpailussa apuna on usein paikanninjärjestelmä, joka ohjaa suurilla nuolilla oikealle reitille. Ongelmat alkavatkin silloin, kun näin ei tapahdu. Monissa kilpailuissa ja erityisesti haastetehtävissä on nimittäin pärjättävä ainoastaan ruudun alareunasta löytyvällä interaktiivisella kartalla, joka osoittaa, mihin suuntaan kulloinkin kuuluu kaasutella. Mutta kuten jo
Burnout Paradise aikoinaan opetti, kovassa vauhdissa ei yksinkertaisesti ehdi koko ajan silmäillä pikkuriikkistä karttaa, vaan kilpailuissa on yritettävä pärjätä fiilispohjalta. Toisinaan onnistaa, useimmiten ei.
 |
| Maisemat vaihtuvat vauhdilla. 14 400 neliökilometriin mahtuu monenlaista lääniä ja pusikkoja, joten samoissa maisemissa ei tarvitse koko aikaa kaasutella. |
Täysin vapaa ympäristö ja oikoreittien keskeinen rooli kilpailuissa kärkisijoille pääsemisessä asettavat tietynlaisia odotuksia myös pelin tekoälylle.
Fuelin tapauksessa tosin ärsyttävän epäreilut tietokonekuskit ajavat kuin liimattuina ennalta määrätyillä radoillaan menopeleillä, jotka näyttävät käyttäytyvän aivan toisella tavalla kuin pelaajan oma kulloinenkin vauhtihirmu. Siinä missä omat rakkineet useimmiten sutivat ja liukuvat kuin liukkaan kelin harjoitteluradalla autokoulussa, revittää tekoäly tiukkoihin kurveihin sata lasissa ja ilman mitään ongelmia. Välillä bittikuskien koslat kulkevat epäreilun lujaa, kunnes parin kurvin päässä ne hidastelevat ilman mitään näkyvää syytä antaen pelaajalle mahdollisuuden epäkiitolliseen ohitukseen.
Kaasua omalla vastuulla
 |
| Kikkailu ei ole sallittua. Fuelissa kuski tekee silloin tällöin oma-aloitteisesti stunt-liikkeitä, mutta pelissä ei ole mitään mahdollisuutta tehdä itse minkäänlaisia kikkailuja. |
Visuaalisella ylöspanollaan
Fuel palkitsee. Se on lähes kauttaaltaan erittäin hyvännäköinen, etenkin jos olet valmis katsomaan läpi sormiesi kuskien äärimmäisen tönkköä käyttäytymistä ja ajoneuvojen pyörien oudon kömpelöä animointia. Maisemissa taas tapahtuu todella kiitettävästi kaikenlaista vaihtelua, ja erityisen kiitoksen pelissä saavat sen huippuluokkaa olevat hurjat sääolosuhteiden muutokset. Nimenomaan tällaisina lyhyinä hetkinä ja yksittäisten mukiinmenevien kilpailujen aikana
Fuel tuntuu ja näyttää lähes erinomaiselta. Valitettavasti heti seuraavan mutkan takana odottaakin usein jo kylmä suihku ja karu herätys pelin ärsyttävään sekä keskinkertaiseen (virtuaali)todellisuuteen.
Kun
Fuelin yhtälöstä sulkeistetaan pois oikeastaan vain yksinomaan täysin turha määrä vapaasti kynnettävää lääniä, jäljelle jää peli, joka on jo tehty useaan otteeseen ja huomattavasti paremmin. Codemastersin oma
Colin McRae: Dirt,
MotorStorm ja
Pure ovat kaikki melkein samasta puusta veistettyjä, mutta niissä pelattavuus ja silkka kilpailemisen hauskuus lyövät edes tasaisin väliajoin käsipäivää.
Fuelia ei voi suositella oikein kenellekään oman pelihyllyn jatkeeksi - paitsi ainoastaan omalla vastuulla, ja silloinkin kannattaa suosiolla ensin odotella sen päätyvän sille kuuluvalle paikalle: lähimarketin alennuspelien kaukaloon.
Juha Wakonen... ajaa virtuaaliautoillaan mieluummin kilparadalla kuin metsässä.
