Pelityyppi: Seikkailu- ja roolipelit
Julkaisija/kehittäjä: Bethesda Softworks / Bethesda Game Studios
Kotisivut: http://fallout.bethsoft.com
Laitteistovaatimukset: Xbox 360
Testattu: Xbox 360
Arvosteluversio: Myyntiversio
Muut alustat: pc, PS3 (tulossa)

Klikkaa ja tarkista tämän pelin hinta Vertaa.fi:ssä!

Elämä ydintuhon jälkeisissä Yhdysvalloissa oli vielä muutama vuosikymmen sitten ajatus, jolla ei juuri passannut leikitellä. Tänään on kuitenkin toisin. Postapokalyptiseen Jenkkilään sijoittuva Fallout-roolipelisarja on noussut mustalla huumorillaan, hienolla hahmonkehityksellään ja monipuolisuudellaan yhdeksi lajityypin merkkipaaluista. Koska erityisesti sarjan kakkososa on RPG-friikkien kirjoissa suurin piirtein universumia suurempi peli, jatko-osaan kohdistui lievästi sanottuna kohtuuttomia ennakko-odotuksia.

Fallout 3:n tekijöiden taakkaa ei suinkaan helpottanut se, että puikoissa ei enää ollut vanha Black Islen tekijäporukka, vaan Elder Scrolls -fantasiaroolipelien saralla kunnostautunut Bethesda. Vaikka Elder Scrollsit ovat monella tapaa hyviä ja arvostettuja pelejä, epäiltiin Bethesdan kykyä siirtää Fallout-universumin tunnelma ja huumori Oblivion-kehikkoon toimivana ja edeltäjiään kunnioittavana kokonaisuutena.

Pitkä ja monien mutkien siivittämä odotus on nyt kuitenkin päättynyt. Onko Bethesdan porukka onnistunut irrottautumaan maineestaan kauniiden ja monipuolisten, mutta ikävän etäisten ja hengettömien maailmojen luolajana, ja saanut aikaiseksi pelin, jonka voi ylpeänä sijoittaa muiden saman nimisten rinnalle?

Tekniikkaan voi luottaa. Pelihahmon ranteessa kulkeva Pip-Boy pitää kirjaa maailmankartasta, tehtävistä, inventaariosta ja kaikesta mahdollisesta.

Fallout 3:n tarina saa alkunsa ydinsuoja 101:ssä, joka on ollut sulkeutuneena ulkomaailmalta sodan alusta asti. Tyrannimaisen ylivalvojan johdolla sen asukkaat elävät eristäytynyttä, mutta suhteellisen onnellista, elämää ulkomaailman menosta tietämättöminä. Seikkailun alkusysäyksenä toimii pelihahmon isä, joka karkaa suojasta. Perään siis.

Itse hahmon luominen on toteutettu hauskasti. Pelihahmoa kuljetetaan läpi ydinsuojassa tapahtuvan syntymän ja nuoruuden hauskoina pikku pätkinä, joissa tehtävät erilaiset valinnat auttavat pelaajaa muokkaamaan hahmostaan haluamansa tyylisen. Falloutien S.P.E.C.I.A.L.-taitojärjestelmä antaa varsin joustavat työkalut hahmon muokkaamiseen. Seitsemän pääominaisuuden (Strength, Perception, Endurance, Charisma, Intelligence, Agility, Luck) ympärille voi rakentaa esimerkiksi tarkkaavaisen pyssysankarin, nopealiikkeisen lähitaistelijan tai viiltävän älykkään diplomaatin. Pelimaailman vihamielisyyden huomioon ottaen, jonkinasteiseen puolustautumiskykyyn kannattaa kuitenkin panostaa, ihan kaikesta kun ei selviä puhumalla.

Pääominaisuuksien lisäksi hahmoaan voi muokata hiukan päälle kymmenkunnalla eri taidolla, jotka käsittävät erilaisten aseenkäsittelytaitojen lisäksi puhekykyä, tieteen osaamista ja esimerkiksi lääkintätaitoja. Fallout 2:een nähden taitojen määrää on hieman vähennetty, mutta pääosin kyse on päällekkäisyyksien poistamisesta eikä monipuolisuuden vähentämisestä.

Karu meininki. Postapokalyptiset kaupunkimaisemat eivät vivahteikkuudessaan ole sieltä kauneimmasta päästä, mutta maastoa piristävät esimerkiksi monet kuuluisat maamerkit.

Kun hahmo on saatu luotua, on seikkailu valmis alkamaan. Pelaajan edessä avautuvat Washington D.C.:n ja sen lähialueiden rauniot käsittävät pelin ns. Capital Wastelandiksi kutsutun alueen. Näennäisestä pienuudestaan huolimatta alue on täynnä jokapäiväisestä elämästä selviytyvien ihmisten perustamia pienempiä tai suurempia asutuskeskuksia, muita ydinsuojia, luolia ja vaikka mitä. Alue tarjoaa innokkaille huikean määrän tutkittavaa, ja onkin harmillista, että pääjuonta seuraamalla suurin osa pelistä ja sen tarjoamasta riemusta jää täysin kokematta.

Vanhoille Fallout-veteraaneille pelin kaupungit ovat suurimmilta osin kuitenkin melkoisia kulttuurishokkeja. Siinä missä vanhassa pelissä pienetkin kaupungit olivat pullollaan mitä erinäisempää tehtävää, tarjoavat Fallout 3:n asutuskeskukset yleensä vain yhden tai kaksi isompaa tehtävää. Oblivionin puolelta tulevia tämä saattaa myös järkyttää, mutta kaikeksi onneksi suurin osa näistä sivutehtävistä on erinomaisesti kirjoitettuja, hauskoja ja vivahteikkaita. Ainakin Xbox 360 -versiossa suurimman osan suorittaminen poikii vieläpä Achievementteja.

Pelaajan isommat ja suuremmat tehtävät ja jopa keskusteluissa tehtävät äänensävyvalinnat vaikuttavat pelaajan karmaan, joka viestittää pelaajan suhtautumista muihin ja muiden suhtautumista pelaajaan. Hyvän karman sankaria ihaillaan kaupunkien kaduilla, ja tälle annetaan lahjoja. Pahista kunnioittavat sen sijaan lähinnä orjakauppiaat ja rosvot. Karman kertymistä voi huijata erinäisin tavoin, mutta itse pidin tätä lähinnä pelin mahdollistamana tasoituskeinona, jos omat valinnat olivat pelin mielestä liian oikein tai väärin.

Valintoja. Peli tarjoaa monenlaisia mahdollisuuksia toteuttaa itseään, niin hyvässä kuin pahassa.

Koska S.P.E.C.I.A.L.-järjestelmän siirto on onnistunut varsin onnistuneesti, listalla on jäljellä enää yksi Fallout-veteraaneja huolestuttanut juttu. Falloutien tavaramerkkinä ovat perinteisesti olleet veriset ja vuoropohjaiset taistelut. Tällainen luonnollisesti sopii alun perin reaaliaikaiseen Oblivionin pelimoottoriin varsin huonosti. Ratkaisu ongelmaan on Vault-Assisted Targeting System, kavereiden kesken V.A.T.S. V.A.T.S.issa toiminta pysähtyy, ja pelaajalla on mahdollisuus Agility-ominaisuuden määrittämissä rajoissa sihtailla rauhassa vastustajan eri ruumiinosiin. Pääosumat ovat luonnollisesti tehokkaimpia, mutta esimerkiksi raajoihin tulevat kriittiset osumat voivat rampauttaa vihollisen.

Vaikka esimerkiksi rampautuksien hyödyllisyys on toisinaan hieman kyseenalainen, ja vastaantulevia vihollisia voisi olla useampaa eri tyyppiä, saavat hyvä meininki ja asevalikoima pidettyä taistelun mielenkiintoisena. Ihan kaikkea vanhasta hyvästä taistelusta ei ole saatu säilytettyä: silmä- ja nivusosumat loistavat poissaolollaan, samoin kriittiset virheet. Fallout 2:n suurimpia riemuja oli nähdä vihollisten mokailevan omilla aseillaan niin, että nämä esimerkiksi vahingossa ampuivat itseltään pään pois.

Ei yhtä polkua. Monipuoliset taitovalikoimat tarjoavat lukuisiin ongelmiin lukuisia eri ratkaisuvaihtoehtoja.

Kaiken kaikkiaan Fallout 3 on kunniakasta jatkoa Falloutien pitkille perinteille. Edeltäjiensä tasolle se ei vielä pääse, mutta uudelta tiimiltä se on joka tapauksessa hatunnoston arvoinen suoritus, jota on sen vioista ja puutteista huolimatta mukava pelata. Postapokalyptisen maailman maisemat ovat toisinaan hieman yksitoikkoisia. Samoin asutuskeskusten pienuus ja sivutehtävien vähyys, puhumattakaan pääjuonen lyhyydestä, ovat ikäviä asioita.

Humorististen special encountereiden lähes täydellinen poissaolo kismittää myös, ja ilmeisesti pelimoottorin rajoituksista johtuen on toisinaan jouduttu tekemään varsin ikäviä kompromisseja. Jos peliä kuitenkin vertaa lajityypin nykytilanteeseen, on se humoristinen, hauska ja riittävästi tekemistä ja tutkittavaa tarjoava peli, joka jaksaa pitää otteessaan. Kaiken lisäksi se tuntuu Falloutilta, ja se jos mikä on tärkeää.

Tero Lehtiniemi... pitää Fallout 2:ta kaikkien aikojen parhaana pelinä.