Pelityyppi: 3D-räiskintä- ja toimintapelit
Julkaisija/kehittäjä: EA / Crytek
Kotisivut: http://www.crysiswarhead.com
Laitteistovaatimukset: Windows XP/Vista, 2,8 GHz prosessori / 2,0 GHz moniydinprosessori, 1 Gt keskusmuistia, 256 Mt:n keskusmuistilla varustettu DirectX 9,0c -yhteensopiva näytönohjain
Testattu: Intel Core2Duo E6600+, ATi Radeon HD4870, Windows Vista, 4 Gt keskusmuistia
Arvosteluversio: Myyntiversio
Muut alustat: Ei

Klikkaa ja tarkista tämän pelin hinta Vertaa.fi:ssä!

Vuoden takainen Crysis oli monta asiaa monille ihmisille. Sitä odotettiin koko vuoden kuin kuuta nousevaa, eikä syyttä. Crytekin ennakkoon julkaisemat videot olivat hämmästyttävän upeita, kuten myös lupaukset hämmästyttävän realistisesta tekoälystä, täysin tuhottavasta pelimaailmasta ja muista vallankumouksellisista ominaisuuksista.

Eihän totuus toki näin komea ollut, mutta Crysis oli silti ainakin puoliksi erinomainen peli. Alkupuolisko meni taistellessa fiksuja korealaisia vastaan kiehtovassa taisteluhaarniskassa, reippaalla asevalikoimalla ja avoimessa pelimaailmassa.

Valitettavasti homma levisi täysin käsiin pelin puolivälissä. Korealaiset, avoin pelimaailma ja vapaa suorittaminen jäivät historiaan. Tilalle tuli tylsää putkijuoksua, kamalan tympeitä avaruusolentoja ja kömpelöä ajoneuvotoimintaa. Kun peli vielä loppui kuin puukolla leikaten, monenkaan pelaajan lopulliset fiilikset eivät olleet niin mukavat kuin olisi voinut toivoa.

Tätä varten taivaan isä kuitenkin loi jatko-osat ja Crysis Warheadin tapauksessa lisälevyt. Termi on tosin hieman harhaanjohtava, sillä peli ei vaadi alkuperäistä Crysistä, vaan toimii itsenäisesti ja kertoo tarinan, joka ei jatka alkuperäisen pelin päähenkilön Nomadin seikkailua, vaan ainoastaan sivuaa sitä.

On siinä ötökällä kokoa! Crysis Warhead ei pelkää heittää pelaajan ja tämän tiimikavereiden eteen tavallista tylymmän kokoisia haasteita.

Crysis Warheadin ennakkoreaktiot ovat olleet miltei käänteisiä Crysikseen nähden, kenties juuri alkuperäisen pelin pahan jälkimaun takia. Monet pc-pelaajat eivät edes tiedostaneet pelin olemassaoloa, toiset taas odottivat tylsää ja halpaa rahastusta. Olisi kannattanut pitää korvat höröllä, sillä Warhead on kaikkea muuta kuin halpa rahastuslisäosa.

Pelin pääosassa - tai itse asiassa koko pelissä - ei nähdä enää alkuperäisessä pelissä seikkaillutta koodinimi Nomadia. Tämän sijaan Warheadin tapahtumien keskipisteessä pyörii "Psycho" Sykes, väkivaltaisena ja arvaamattomana psykopaattina pidetty tiimin jäsen, joka vilahteli sivuroolissa alkuperäisen Crysiksen tapahtumissa.

Peli ei myöskään tarjoa jatkoa Crysiksen tapahtumille. "Psychon" tarina alkaa noin alkuperäisen pelin tarinan puolivälistä ja päättyy suunnilleen samoihin aikoihin kuin alkuperäinenkin peli. Tarjolla on siis sama tapahtuma, mutta uudesta perspektiivistä ja uusilla yksityiskohdilla kerrottuna.

Mikäli joku onnistui olemaan unessa Crysiksen aikoihin, kerrataan vielä nopeasti tapahtumat. Pieneltä ja hylätyksi luullulta saarelta on arkeologisissa kaivauksissa löytynyt outo, selvästi ulkoavaruudesta tipahtanut artefakti. Tämä saa pohjoiskorealaiset sotajalalle ja hyökkäämään saarelle. Jenkit saapuvat paikalle pelastamaan alueelle jumiin jääneitä kansalaisiaan sekä toki myös sieppaamaan kyseisen artefaktin Setä Samulin kokoelmiin.

Juna puksuttaa. Eräs pelin parhaista kentistä tapahtuu puhtaasti raskaasti aseistetun junan katolla. Joka puolella räjähtelee ja tuho on hirvittävää – mitä muuta sitä enää kaipaisi?

Tehtävää ei suoriteta armeijakunnan voimin, vaan huipputeknologisilla taistelupuvuilla ja erikoiskoulutuksella varustettujen kommandojen voimin. Tämä erikoiskoulutus ja puvun suomat mahdollisuudet olivat myös pelin pääasiallinen houkutus. Pelaaja voi halutessaan keskittää pukunsa voimat tarjoamaan supervoimia, erikoisnopeutta, tavallista suurempaa kestoa tai näkymättömyyttä.

Yhdistettynä avoimeen pelimaailmaan tämä tarkoitti sitä, että pelaajalla oli vain hänen mielikuvituksensa rajoittama kokoelma erilaisia toimintatapoja. Ratkaisu toimi huikeasti, ja väitän yhä, että Crysiksen alkupuolisko oli kenties viime vuoden paras räiskintäpeli. Kunpa joku vain tarjoaisi samaa koko pelillisen verran... ei kun hetkinen, niinhän Crysis Warhead juuri tekeekin!

Sympaattinen päähenkilö. Michael ”Psycho” Sykes osoittautuu paljon ensimmäisen osan vaitonaista Nomadia hauskemmaksi päähenkilöksi.

Koska kyse on vain lisälevystä, joka vieläpä kehitettiin vajaassa vuodessa, on täysin ymmärrettävää, että Crysis Warhead ei varsinaisesti uudista tai paranna pääpeliä juuri mitenkään - ainakaan pelimekaniikoiltaan. Asevalikoima on käytännössä samanlainen, viholliset ovat samanlaisia ja maisematkin ovat entuudestaan tuttuja.

Tästä huolimatta Crysis Warhead rokkaa vielä kovempaa kuin edeltäjänsä. Tämä johtuu puhtaasti siitä, että uusien asioiden keksimisen sijaan pelin kehitystiimi on keskittynyt oppimaan Crytekin virheistä ja pelaajien antamasta palautteesta sekä korjaamaan nämä ongelmat. Tästä huolimatta uudet lelut olisivat toki olleet tervetulleita.

"Psycho" Sykes säheltää pitkin saarta jahtaamassa mystistä konttia, jonka sisältö tuntuu liittyvän oleellisesti koko saaren jäätymiseen, sekä pahaa korealaiskenraalia, joka haluaisi korjata kontin omaan taskuunsa. Pelin rakenne ja juoni seuraavat läheisesti alkuperäistä peliä, mikä on luonnollista - onhan kyse kuitenkin samasta tapahtumasta.

Alkupuolella tetsaillaan taas pitkin pusikoita ja pätkitään korealaissotilaita turpaan, kuten vanhoina hyvinä aikoina konsanaan. Sitten saari jäätyy, ja muukalaiset paukahtavat esiin jättimäisestä avaruusaluksesta. Erona Crysikseen peli ei kuitenkaan kuole tähän, sillä kehitystiimi on huomannut, että tylsä putkijuoksu ja muukalaiset eivät ole kivaa sisältöä.

Uusin huikeus. Vaikka uudet lelut ovat vähissä, niitäkin löytyy. Valikoiman parhaimmistoa edustaa kranaatinheitin, jolla voi ampua joko peruskranaatteja tai miinoja - sarjatulella. Hajotkaa siihen.

Vaikka muukalaisia vastaan toki taistellaan ja maisemat jäätyvät, tämä vaihe kestää vain pari kenttää. Tämän jälkeen siirrytään saaren reunoille, ja vastaan tulee niin korealaisia kuin muukalaisiakin. Pelaaja joutuu vähän väliä keskelle suuria taisteluita, joissa eri osapuolet ottavat yhteen, ja superkommando pääsee aiheuttamaan juuri niin paljon kaaosta kuin haluaa.

Kuten jokainen Crysistä pelannut arvaa, tämä on juuri sitä parasta mahdollista Crysis-sisältöä. Joka puolella räjähtelee, pelaaja pääsee – ja joutuu - ottamaan täyden hyödyn irti pukunsa ominaisuuksista, ja jokainen peliä katsova vakuuttuu välittömästi siitä, että pc-pelaaminen elää ja voi hyvin.

Tiukkaa toimintaa. Vaikka maailma on jäätynyt, "Psycho" jatkaa taisteluaan myös niitä hauskempia vihollisia, korealaisia, vastaan.

Kaikki ei kuitenkaan ole täydellistä, edes Warheadin maailmassa. Kehitystiimi mainosti ennakkoon, että pelimoottoria on viilattu ja optimoitu koko kehitysjakson ajan. Tuloksena luvattiin peli, joka pyörisi pehmeästi vaikka 600 euron pelikoneella. Tämä saattaa pitää paikkansa, mutta se kone on sitten kasattu hyvin tarkoin valituista osista.

Omalla koneellani Crysis Warhead pyörii nimittäin selvästi nihkeämmin kuin Crysis vuosi sitten hieman vaatimattomammalla koneeni versiolla. Peli itse ehdotti mystisten asetustensa joukosta mainstream-asetuksia, jotka vastannevat noin medium-tasoa. Peli kyllä näyttää pahuksen hyvältä, mutta tökkii, nykii ja pätkii.

Ongelma saattaa tosin johtua yhteistyöstä Atin ajurien kanssa, sillä suunnilleen joka toisella käynnistyksellä pelin pusikot välkkyivät sinisinä neliöinä tai taloista puuttui kokonaan lattia. Oli syy mikä oli, ei kannata ainakaan sokkona odottaa aiempaa pehmeämpää pelikokemusta tai pelin pelaamista täysillä detaljeilla.

Tämän voisi vielä ymmärtää, mikäli Warhead pitäisi kaikki ne huimat lupaukset, joita Crysiksen tiimoilta esitettiin. Näin ei kuitenkaan tapahdu, vaan peli näyttää ja tuntuu prikulleen alkuperäiseltä Crysikseltä, mutta nihkeämmällä ruudunpäivityksellä varustettuna. On mahdoton sanoa varmaksi, mutta ulkoilmatilat tuntuvat aiempaa suuremmilta, mikä voi toki osittain selittää ilmiötä.



Tökkimisen kuitenkin kestää, sillä kuten jo totesin, Crysis Warhead rokkaa - ja kovaa. Pidin jo viime vuonna Crysiksen alkupuoliskosta suunnattomasti, joten miten en pitäisi pelistä, joka tarjoaa samaa herkkua koko kestonsa ajan? Peli hurahtikin läpi nopeasti, turhankin nopeasti. Kestoa ei nimittäin löydy kuin yhden iltapäivän verran, ja ruokatauot mukaan laskettuna lopputekstejä ihailtiin alle kuudessa tunnissa. Ne kuusi tuntia olivat toki pahuksen hauskat, mutta lisää olisi silti maistunut.

Kehitystiimille pitää kylläkin nostaa hattua siitä, että peliä ei ole pitkitetty tai venytetty keinotekoisesti, vaan se kertoo tarinansa ja tarjoilee herkkunsa, jonka jälkeen se vetäytyy tyylillä kulisseihin ja jättää pelaajan odottamaan seuraavaa osaa. Näin se Crysis olisi pitänyt jo alun perinkin tehdä.

Miikka Lehtonen... haluaa lisää Crysis-pelejä.