Kaukaisessa tulevaisuudessa, jossain kaukaisessa galaksissa kaivosalus USG Ishimuran kommunikaatioyhteydet Maahan katkeavat, kun se löytää mysteerisen esineen mineraalien seasta. Insinööri Isaac Clarke lähetetään ryhmineen rutiininomaiselle korjausretkelle korjaamaan aluksen kommunikaatiojärjestelmää, mutta perillä odottaa yllätys. Alus on kuin pahimmista painajaisista: koko miehistö on tapettu brutaalisti ja korjaustehtävä muuttuu nopeasti selviytymistaisteluksi.
"Twinkle twinkle little star"
 |
| Kaivoskäyttöön suunniteltu plasmaleikkuri on melkoinen tuhoväline. |
Dead Space on EA:n Redwood Shoresin sisäisen studion erillisen tiimin ensimmäinen peli, ja muutenkin rohkea veto EA:lta. Näinä päivinä suurin osa julkaisijoista luottaa jatko-osien voimaan, eikä uusia, luovia peli-ideoita nähdä läheskään niin usein kuin pitäisi. Ei
Dead Spacekaan miltään luovuuden esikuvalta kuulosta - onhan scifi-kauhua nähty ennenkin, myös pelimuodossa - mutta tapa, miten peli on toteutettu, on täyttä A-luokkaa.
Pohjimmiltaan kyse on siis olan takaa kuvatusta räiskintäpelistä, jossa on aimo annos kauhua mukana - tai toisin päin - vaikeustasosta riippuen.
Dead Space onnistuu lähes täydellisesti siinä missä moni peli ei onnistu. Se lainailee muiden pelien parhaita puolia ja heittää tarpeeksi uutta ja omaperäistä sekaan, jotta kokonaisuus tuntuu tuoreelta.
Alienit,
Half-Lifet,
Gears of Warit,
Resident Evilit ja
System Shockit ovat selvästi kuuluneet tekijätiimin suosikkeihin, ja niiden parhaat puolet onkin onnistuttu liittämään saumattomasti osaksi
Dead Spacen kokonaisuutta.
Kyseessä on myös ehkäpä väkivaltaisin peli koskaan, ja veri ja raajat lentelevät kuin viimeistä päivää. K18-leima pelin kannessa onkin enemmän kuin ansaittu. Etenkin pelaajan kuolinanimaatiot ovat suorastaan kipeää katseltavaa, kun örmyt silpovat pelaajan ruumiin pieniksi paloiksi. Pelin asevalikoimasta löytyy myös melkoisia tuhovälineitä. Aseet on suunniteltu pelin universumin kaivostyökalujen pohjalta, joten ne ovat mukavan omaperäisiä ja tuntuvat tuoreilta. Pääosaa näyttelee kolmeen pisteeseen yhtä aikaa ampuva plasmaleikkuri, mutta myös esimerkiksi sirkkelinteriä sinkoavalla ja pyörittävällä työkalulla saa melkoista tuhoa aikaiseksi.
Panoksia jaellaan helpoimmilla vaikeustasoilla melko anteliaasti, mutta vaikeimmilla tasoilla pelaaja joutuu oikeasti miettimään, mihin kallisarvoiset ammuksensa käyttää.
"How I wonder what you are"
 |
| Gordon Free... ei kun siis Isaac Clarke viettää lähes koko pelin puvussaan, johon voi ostaa päivityksiä. |
Dead Space on graafisesti upean näköinen peli. Etenkin loistavasti toimivat valaistusefektit nousevat esille, mutta pelin äänimaailma on se asia, joka varastaa show'n. Hyvin tehdyt äänet nostavat tunnelman toiseen potenssiin, ja
Dead Spacen äänimaailma on täynnä pieniä yksityiskohtia, jotka saavat pelaajan pysymään koko ajan varpaillaan. Äänet on myös kuin tehty surround-järjestelmän esittelyä varten, sillä monikanavamiksaus on todella vakuuttavaa jälkeä.
Pelattavuudeltaan
Dead Space on kuin sekoitus
Gears of Waria ja
Resident Eviliä. Kontrollipuolella peli on valovuosia edellä viimeksi mainittua, sillä kahden tatin tähtääminen toimii mainiosti ja liikkuminen on sulavaa. Myös pikkujipot, kuten vihollisten jäädyttäminen ja
Half-Lifen painovoimapyssyä muistuttava lisäverme toimivat ilman harmaita hiuksia. Pelaaminen tuntuu luontevalta ja räiskiminen onnistuu mainiosti.
Mahtavan äänimaailman lisäksi tunnelmaa lisää myös se, ettei pelaajaa vedetä koskaan irti pelin maailmasta. Jopa inventaarion hallinta ja kartan katsominen on toteutettu reaaliaikaisesti. Myös pelin käyttöliittymä on toteutettu nerokkaasti. Hahmolla on käytössään hologrammivastaanotin, joka heijastaa ruudulle aidonoloisen hologrammin, joka kääntyilee kameran mukaan. Inventaariota hallitessa jopa hahmon katse liikkuu valintojen mukaan ruudulla. Pikkuseikkoja, mutta tämä osoittaa, kuinka paljon tekijätiimi on pelin yksityiskohtiin panostanut.
"Up above the world so high"
 |
| Veren määrässä ei todellakaan säästellä – kyseessä on ehkäpä väkivaltaisin peli koskaan. |
Myös pelin juonta kuljetetaan hologrammien kautta. Pelaaja joutuu eroon muusta ryhmästään heti ensimmäisten minuuttien aikana, ja tämän jälkeen ohjeita annetaan radioitse ja videoitse. Gordon Freemanin tyyliin myös
Dead Spacen sankari on eleetön eikä puhu eikä putkahda sanaakaan pelin aikana - joskin kolmannesta persoonasta kuvattuna tämä ei ehkä toimi yhtä vahvasti kuin
Half-Lifeissä. Alun selviämiskamppailu muuttuu pian poispääsyn valmisteluksi, mutta matkalla sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Pelaaja saa pala palalta tietää enemmän aluksen tapahtumista käytäviltä ja ruumiilta löytyvistä audio- ja tekstilogeista.
Vaikka kaikki pelin tapahtumat sijoittuvatkin avaruusalukselle, löytyy aluksen syövereistä monia erilaisia ympäristöjä, jotka sopivat aluksen teemaan mainiosti. Myös värimaailma vaihtelee kasvihuoneen vihertävästä sävystä kaivoskerrosten synkkyyteen. Vaikka aluksen käytävät ovatkin todella kapeita ja etenemisreittejä on usein vain yksi, onnistuu peli kääntämään perinteisen putkijuoksu-ongelman päälaelleen klaustrofobiseksi tunnelmaksi ja varovaiseksi etenemiseksi uskomattoman äänimaailmansa sekä ennalta-arvaamattomuutensa ansiosta.
Yksi
Dead Spacen nerokkaimmista ideoista ovat painovoimattomat huoneet, joissa pelaaja voi liidellä vapaasti seinältä toiselle erityisten painovoimakenkien ansiosta. Puzzlet saavat pään mukavasti pyörälle, kun huoneessa täytyy edetä seinien ja kattojen kautta. Usein hommaan tuo oman lisämausteensa myös pelaajan happivarastojen tyhjeneminen, jolloin lisähappea täytyy käydä aika-ajoin hakemassa joko latauspisteestä tai mukana kanniskeltavasta pullosta.
"Like a diamond in the sky"
 |
| Vastaan asettuu myös isompia örmyjä. |
Pelin Xbox 360- ja Playstation 3 -versioiden välillä ei ole juurikaan eroja. Molemmat näyttävät identtisiltä ja molempien ruudunpäivitys laskee hiukan suurimmissa toimintakohtauksissa, joskin PS3:lla olin havaitsevani pienoista hidastelua myös paikoissa, joissa Xbox 360 -versio rullaa sulavasti. Myös ohjaus toimii aivan yhtä mainiosti sekä DualShockilla että Xbox 360:n ohjaimella. Kun molemmista versioista löytyy vieläpä saavutukset tai PS3:n tapauksessa Trophyt, voi huoletta sanoa, että peli kannattaa ostaa sille alustalle, jonka ohjain miellyttää enemmän omia käsiä. PS3-version ostajia hemmotellaan lisäksi pelin konseptitaidetta esittelevällä diaesityksellä.
Valitettavasti
Dead Spacen hurmos ei kuitenkaan riitä aivan maaliviivalle saakka, sillä peli hyytyy loppua kohden. Noin kymmenen tunnin mittaisessa paketissa on pari tuntia ilmaa, sillä pelaaja joutuu juoksemaan samoja käytäviä pitkin korjailemassa milloin mitäkin aluksen vikaa. Lisäksi peli viittaa suorastaan kintaalla alkupuolen tunnelmalle ja kääntää räiskintävaiheen silmään. Myöskään uusia vihollistyyppejä ei pelin puolivälin jälkeen juurikaan nähdä. Viholliset ovat muutenkin hiukan persoonattomia, mutta silti hyvin toteutettuja, ja mukana on useita päänvaivaa ja kauhua jo pienellä vilauksella nähtynä aiheuttavia vihollistyyppejä.
Kokonaisuutena kyseessä on kuitenkin loistava yksinpelikokemus, joka onnistuu oikealla tavalla sekoittamaan uutta ja vanhaa. Pelin ideat loppuvat kuitenkin loppua kohden hiukan kesken, mutta joka tapauksessa kyseessä on yksi vuoden ehdottomista yllättäjistä. Uudelleenpeluuarvoa pelistä ei tosin juurikaan löydy, sillä mukana on pelkästään yksinpelikampanja.
Dead Space on kuitenkin oiva osoitus EA:n nykyisestä kehityspolitiikasta ja näpäytys yhtiön kritisoijia vastaan. Kyllä vanha konkarikin osaa tehdä muutakin kuin ainaisia lätkä- ja futispelejä.
Matias Kainulainen... ei yleensä innostu kauhupeleistä, mutta
Dead Space iski ja lujaa.
