Pelityyppi: Strategia- ja sotapelit
Julkaisija/kehittäjä: Blitzfront Game Studios / Nival Interactive
Kotisivut: http://www.talvisota.net/
Laitteistovaatimukset: 98/ME/2000/XP, 366 MHz, 64 Mt muistia, 1 Gt kiintolevytilaa, 8 Mt näytönohjain
Testattu: Windows XP, Athlon 64 X2 3800+, 2 Gt muistia, GeForce 7900GT
Arvosteluversio: Myyntiversio
Muut alustat: Ei

Klikkaa ja tarkista tämän pelin hinta Vertaa.fi:ssä!

Talvella 1939-1940 käytiin Suomen ja Neuvostoliiton välillä talvilajien maailmanmestaruusottelu. Neuvostoliitto voitti, mutta maaliin saapui kuulun lausahduksen mukaisesti myös pieni ja sisukas Suomi, hyvänä kakkosena. Tästä ottelusta on kasvanut suomalaisille tärkeä legenda talvisodasta, sen hengestä ja tietysti kaikkien nettiräiskintäpelaajien esikuvasta, kaikkien headshottaajien mestarista Simo Häyhästä.

Vaikka talvisodan voi nostaa äärimmäisen merkittävästä historiallisesta tapahtumasta myös populaarikulttuurin pohjattomaksi lähteeksi, niin pelejä siitä ei ole juurikaan tehty. Muutama-pari vaatimatonta shareware-strategiapeliä monen vuoden takaa, siinäpä se. Toki Suomen rintamalta on nähty taistoja monessakin pelissä, kuten Combat Missioneissa ja Steel Pantherseissa, mutta perinteisesti talvisotaa on pidetty hirvittävän vaikeana aiheena pelisuunnittelijoille, etenkin laajemmassa mittakaavassa. Yritykset mallintaa korpisoturin liikkuvuutta, motivaatiota ja Suomen armeijan huoltojärjestelmää samoilla periaatteilla kuin Puna-armeijaa tai Keski-Euroopan sotanäyttämöitä, ovat johtaneet yleensä pelkästään sotkuun ja hämmennykseen.

Niinpä onkin hassua nähdä, että maailmalla on julkaistu lyhyen ajan sisään kaksikin talvisotaan sijoittuvaa strategiapeliä. Toinen on yhdysvaltalaisen HPS Simulationsin Squad Battles: Winter War, raskaan sarjan taktisen mittakaavan heksastrategia. Ja toinen on tämä, kansainvälisen harrastajaporukan luoma Talvisota: Icy Hell.

Kohti Suomea. Pelin tehtävät ovat enemmän tai vähemmän historiallisia. Niitä myös taustoitetaan kiinnostavalla tavalla.

Talvisota on peliprojektina erikoinen tapaus. Sen syntytarina juontaa päälle neljän vuoden taa, kun sotahistoriasta kiinnostuneessa verkkoyhteisössä iski kipinää ajatus oman talvisota-modin tekemisestä. Modi laajeni hiljalleen kokonaiseksi peliksi, joka julkaistiin viime vuonna Venäjän markkinoilla sekä kaupallisena pelinä että talvisota-aiheisena tietoteoksena. Peliksi naamitoitua tietopakettia myytiin ja jaettiin Venäjällä yli 300 000 kappaleen verran. Sen jälkeen tekijäporukka jatkoi pelin hiomista myös Suomessa julkaistavaksi.

Tulos on veikeä, vähän huvittava, ja ihan taatusti monia mielipiteitä herättävä. Liian vakavasti sitä ei kuitenkaan missään nimessä pidä ottaa. Peli sijoittuu historialliseen puiteympäristöön ja kuvaa sodan tapahtumia enimmäkseen todellisten tapahtumien kautta, vaikka tapahtumia on tietysti väritettykin. Missään nimessä se ei ole tarkka, autenttinen sotasimulaatio, vaan viihdyttävä peli.

Tätä täytyy painottaa siksi, että Talvisota on tehty Nivalin erinomaisten Blitzkrieg-naksustrategioiden pelimoottorilla. Blitzkriegit olivat hauskoja, naksustrategioiden klassisimpaan ja positiivisella tavalla kliseisimpään koulukuntaan kuuluvia teoksia. Se oli täydellistä skriptisotaa, jossa pelaaja johti nuijapääarmeijoita ennalta-arvattavaa vihollista vastaan käydyissä kaavamaisissa taisteluissa. Kuulostaa ehkä pöljältä, mutta näin ei ole. Pelattavuus kun oli todella hyvä, joten pelit jaksoivat viehättää monen jatko-osan ja lisäosan verran.

Häröpallo. Yritä nyt tästä yli, kun joukot pyörivät häkkyränä ja miettivät, että saako tuolle pahuksen puusillalle ahdettua yhtikäs mitään.

Blitzkrieg onkin sinänsä kiva pohja sotapelille, mutta älkää kuvitelko löytävänne tekoälyltä mitään muuta taktiikkaa kuin puna-armeijan ihmisaaltoja. Vastustajan taktiikat syntyvät pikemminkin tiukalla käsikirjoituksella ja tavoitteiden asetuksella. Etene tuonne ja valtaa kohde. Tehtävän täyttyminen herättää käsikirjoituksesta seuraavan osan, joka tuo mukanaan kenties vihollisen vastahyökkäyksen tai muunlaisen yllätyksen. Vaikka vihollisyksiköt ovatkin aloitekyvyttömiä höpsäkkeitä, niin skriptauksella peli etenee soljuvasti.

Ota sie tästä hyvä panssarikranaatti. Puolustuslinja on murtunut ja neuvostojoukot vyöryvät eteenpäin. Yksinäinen panssarintorjuntatykki yrittää talvisodan ihmettä.

Okei. Talvisota on siis kurjaa tekoälytöntä naksustrategiaa, niinkö haluat sanoa? Kyllä, tavallaan. Mutta mukavaa sellaista. Talvisota on pelattavuudeltaan huippuunsa hiottua naksustrategiaa, jossa pelaaja johtaa yksikkölaumojaan pelin lajityypin kaikkien taiteen sääntöjen mukaan.

Se on kuitenkin erityisen virkistävää hämmästyttävän vaikeuden ja monimuotoisuuden ansiosta. Kampanjan tapahtumat vievät pelaajaa pitkin talvisodan monimuotoisia taistelutantereita. Yksittäisissä tehtävissä on käytetty paljon mielikuvitusta pelimoottorin taivuttamiseksi haluttuihin kikkoihin. Näin periaatteessa hyvin suoraviivainen naksustrategia on venytelty ja väännelty jos jonkinlaisiin uusiin muotoihin, jotka onnistuvat usein jopa yllättämään. Kentälle ladotaankin veikeitä pikkutehtäviä, joissa pelaaja ohjaa ehkä vain yhtä tai muutamaa yksikköä, sitten mittakaava pamahtaa skaalan toiseen päähän ja komennossa on kymmeniä ja taas kymmeniä yksiköitä.

Suomalaisjoukot ovat kaivautuneet metsän rajaan. Puna-armeijan on pakko edetä rintamahyökkäyksenä, mikä ei ole todellakaan halpa tapa vapauttaa maata. Pelin näkyvyysjärjestelmä piilottaa juoksuhaudat ja muut puolustusjärjestelmät, kunnes tiedustelijat, tiedustelukoneet tai jokin joukko-osasto näkee ne. Tämä tarjoaa puolustajille merkittävän yllätysedun.

Peli kuitenkin luistaa hyvin molemmissa ääripäissä, kiitos hyvän pelimoottorin. Joukkojen ryhmittely pikanäppäinten taakse on luontuvaa, joten yksiköille voi antaa monimutkaisempiakin komentoja ketterällä hiiren ja sormien yhteistyöllä. Mikä näppärintä, pelin ajannopeutus on erittäin luistavaa, äärimmäisestä hidastuksesta huikeaan nopeutukseen. Tästä on se merkittävä etu, että suurten joukko-osastojen komentaminen ja taistelun johtaminen voidaan tehdä hidastuksissa, jopa pysäytettynä. Pelaaja ei huku tapahtumien tulvaan. Vastaavasti yksikköjään voi siirrellä ja ryhmittää linjan takana hetkessä ajannopeutuksen ansiosta.

Eipä siis muuta kuin hiiri käteen ja menoksi. Talvisota: Icy Hell ei tarjoa historiallista dokumenttia, mutta mukavan ja mielenkiintoisen annoksen vähän erikoisempaa pelattavaa. Mutta jättäkää tiukka pipo pois jo asennusvaiheessa, sillä peli yhdistelee sekä suomalaista että neuvostoliittolaista historiankirjoitusta. Jälkimmäinen saattaa yllättää, vaikka toisaalta peliä on syytelty Venäjällä suomalaispropagandaksikin.

Jukka O. Kauppinen... mursi Mannerheim-linjan ja vapautti ikeessä kärsivän kansan.