Venäjältä ja Itä-Euroopasta tulee paljon innovatiivisia ja yritteliäitä pelejä, jotka ovat mukavaa vaihtelua valtavirran jatko-osiin ja hittiklooneihin. Aina ei kuitenkaan voi onnistua.
Mainiot miehemme avaruudessa
 |
| Corter mode. Kone käy kuumana, kilvet laskevat ja aseet ovat tehokkaampia. Nyt pitäisi vain osua johonkin. |
Dark Horizon on avaruuslentely, jossa vihollisia räiskitään perinteiseen tapaan tykein ja ohjuksin. 22:ssa raiteilla etenevässä tehtävässä edetään pienestä kärhämästä toiseen. Tehtävät ovat pitkiä, mutta niissä on onneksi välitallennuspisteitä. Yllättäen välitallenteet korjaavat aluksen priimakuntoon, mutta ammuksia ei sentään täydennetä. Vaikeustasoja on kolme, joista helpoimmalla lentely sujuu leppoisasti, mutta keskitasolla jo ensimmäisessä tehtävässä saa lentää varovaisesti, tai kuolo korjaa nopeasti ja yllättäen.
Avaruudessa kiitäessä huomio kiintyy pian tehtävien mielikuvituksettomuuteen. Kun yhdessä tehtävässä tulee kuudennen kerran vastaan sama viiden vihollisaluksen partio, alkaa ihmetellä, mitä tehtäväsuunnittelijan päässä on oikein liikkunut. Välillä toki saatetaan räiskiä kiinteitä kohteita tai hiippailla vihollisten ohi, mutta toiminta tuntuu samanlaiselta koko ajan.
Lentämiseen on yritetty saada koukkua aluksen eri tiloilla. Kuumentamalla alusta päästään Corter-tilaan, jossa aseet toimivat tehokkaammin, mutta suojakilvet katoavat. Alusta jäähdyttämällä taas päästään häivetilaan, jossa alus on näkymätön, mutta ampuu harvakseltaan. Ainakin minulla tämä näkymättömänä sniputtaminen muodostui nopeasti pääasialliseksi taistelutavaksi.
Mukana on myös siipimiehiä, joille voi antaa yksinkertaisia komentoja. Ilahduttavasti siipimiehet ovat myös tehokkaita, ja heidän huolekseen voi jättää vaikka hävittäjäsuojan tuhoamisen.
Itse lentely hoituu hiirellä ja näppäimistöllä, joystikkiä ei edes tueta. Pelaaminen onkin usein pelkkää ennakkopisteen jahtaamista, mutta toimii yllättävän jouhevasti.
Pimp my spaceship
 |
| Avaruus on pimeä paikka. Peli on turhan synkkä ja pimeä. Oma aluskin on pelkkä varjokuva. |
Pelin toinen koukku on aluksen muokkaaminen. Alukseensa voi valita rungon, moottorin, panssarin, kilvet, aseet ja lisäosat. Tehtävien välissä tippuu uusia ja parempia osia, joissa voi olla myös erikoisominaisuuksia, kuten panssari, joka suojaa puolittamalla kaiken vahingon. Tarpeettomia osia voi myös kierrättää komponenteiksi, joista voi rakentaa itselleen sopivampia aseita ja lisäosia.
Virittelyssä rajoittavia tekijöitä ovat paino ja energiantarve. Lisää pohdittavaa saa aseiden valinnasta, toiset kun toimivat paremmin kilpiä ja toiset panssaria vastaan. Aseissa saattaa myös olla ammuksia, jotka tehtävien pituuden huomioon ottaen saattavat loppua turhan äkkiä.
Systeemi ei ole mitenkään monimutkainen, mutta tuunattavaa on sopivasti. Omien osien väsäämistä rajoittaa lähinnä tarve haalia suuria komponenttimääriä parhaiden lisäosien rakentamiseksi. Valmisosillakin saa kuitenkin viritettyä laitteensa omaa mieltymystä vastaavaksi.
Synkeää
 |
| Runkoa valitsemassa. Uusia komponentteja tippuu tasaiseen tahtiin. Tällä rungolla saisi lisäenergiaa. |
Dark Horizonin avaruus on synkeä paikka. Taustatarina kertoo toivottomasta viivytystaistelusta Mirkiksi kutsuttua anti-elementtiä ja sen kätyreitä vastaan. Tehtävien välillä pelaaja saa lisävalaistusta taustatarinasta hämärien unien ja muistikuvien muodossa. Tehtävien aikana siipimiehet puolestaan heittävät kornia technobabblea vihollisalusten ominaisuuksista. Kun tämän lisäksi ainoa muu kontakti on avaruusaseman asennevammainen huoltorobotti, on pelin yleistunne todella slaavilainen.
Myös avaruus on melko pimeä. Omat ja vihollisten alukset näkyvät vain varjokuvina, joten usein tuijottaa vain pimeällä taustalla olevaa tähtäysristikkoa.
Myös äänimaailma on vaatimaton. Musiikki toki reagoi tapahtumiin ja räjähdykset jytisevät, mutta esimerkiksi radioliikennettä esittävä ääniluuppi on luvattoman lyhyt.
Viimeinen naputuksen aihe kohdistuukin sitten itse peliin. Vaikka pelin grafiikka ei ole kovin kaksista, tökkii peli ajoittain kesken taistelun todella pahasti. Grafiikka-asetuksia ei voi edes säätää suorituskyvyn parantamiseksi. Lisäksi peli onnistuu kaatuilemaan, vieden kerran jopa käyttöjärjestelmän mukanaan. Tällaisen ei pitäisi enää näinä päivinä olla kaupallisessa pelissä hyväksyttävää.
Horisontin alapuolella
 |
| Jorinaa. Taustatarinaa kuljetetaan eteenpäin hämärien unien, muistikuvien ja analyysien avulla. |
Kaiken kaikkiaan
Dark Horizon ei onnistu säväyttämään millään osa-alueella. Se ei ole kaunis katsoa eikä kiinnostava pelata. Lentely on perinteisen oloista ja tylsä tehtäväsuunnittelu ei innosta. Valmiit, toisistaan riippumattomat tehtävät ja saavutuksen tunteen puuttuminen syövät myös peli-iloa. Ilmeisesti pelaajan olisi tarkoitus kiinnostua symbolisista enneunista ja Mirkin luonteesta, mutta tarinakaan ei oikein jaksa innostaa.
Loppujen lopuksi ei vain keksi mitään syytä, miksi seuraavaa tehtävää pitäisi yrittää.
Panu "Ego" Alku... on lentänyt niin kilratheja kuin Kapinaliittoakin vastaan.
