Kautta Cromin, te likaiset koirat! Funcomin The Age of Conan: Hyborian Adventures -massiivimoninpelin julkaisu on jo melkein ovella, ja nyt on aika tehdä katsaus maailman kuuluisimman barbaarin maailmaan. Osa pelisisällöstä on edelleen vaitiolosopimuksen piirissä, mutta pääsemme kertomaan pelin alkuvaiheista ja pelin perusmekaniikasta betatestikokeilun perusteella.



Tärkeintä Age of Conanissa on kuitenkin pelimaailma ja sen tausta, jota on syytä valottaa aivan alkutekijöistä lähtien. Hyborinen aikakausi ei ole nykypelien suosima perusfantasiamaailma, jossa kedoilla kirmailevat haltiat ja kirkkaanvihreät örkit. Kyse on sen sijaan fantasian Sword & Sorcery -lajityypistä, jota Conanin hahmon kehittänyt kirjailija Robert E. Howard oli vahvasti kehittämässä 1920- ja 1930-luvuilla. Conanin maailma ja sen valtiot muistuttavat historiallista muinais-Eurooppaa, ja sitä asuttavat vain erilaiset ihmiskansat. Taikuus on pahojen velhojen yksinoikeutta ja fantasiaolennot rajoittuvat synkissä paikoissa lymyäviin demoneihin ja hirviöeläimiin. Howardin teesi novelleissa on, että sivistys on vain katastrofia odottava pintasilaus, joka katoaa ennemmin tai myöhemmin alkukantaiseen anarkiaan.

Conanin menneisyys pulp-sankarina on osaltaan vaikeuttanut aiheen siirtämistä peliin. Conan-novellit ovat aikansa tuotetta, eikä yli 70 vuotta sitten juuri huolehdittu poliittisesta korrektiudesta, tasa-arvosta tai rasismista. Niinpä kirjallinen Conan on hypermiehekäs sankari, joka kellistää pikkuruisissa silkkibikineissä keikisteleviä naisia ja teurastaa laumoittain viidakon sahahampaisia kannibaaleja. Arnold Schwarzeneggerin leffoista suurelle yleisölle tutuksi tullut hahmo on siistitty ja hölmö lihaskimppu, mutta teksasilaisen Howardin alkuperäinen kirja-Conan on raaempi, ovelampi ja kiinnostavampi hahmo. Uransa aikana hän ehtii olla barbaarisoturin lisäksi merirosvo, murtovaras, sotilaskomentaja ja lopulta myös kuningas, oman käden kautta tietenkin.



Novellien materiaali antaa siis pelintekijöille huomattavasti laajemman paletin kuin pelkkiä karvahousuissa heiluvia pelibarbaareja. Peli alkaa ajasta, jolloin keski-ikäinen Conan on jo Akvilonian valtakunnan kuninkaana. Pelaaja aloittaa kuitenkin oman hahmonsa tyhjästä nuoren Conanin tavoin. Oma pelihahmo on kahlittu ja polttomerkattu kaleeriorja, joka haaksirikkoutuu myrskyssä ja heräilee Tortagen saaren hiekkarannalla, jossa pelaaja totuttelee pelimekaniikkaan yksinpeliosuudessa.

Hahmon tekeminen aloitetaan valitsemalla yksi kolmesta eri ihmiskansasta. Conanin oma kansa eli kimmerialaiset ovat pohjoisen barbaareja. Akvilonialaiset ovat keski- ja eteläeurooppalaista kansaa, joiden kulttuuri on roomalaisten tyylistä. Styygialaiset tulevat Egyptin vastineesta ja ovat roistojen roolissa. Hyborisen ajan erikoisuudet näkyvät ammateissa, joita eri kansoilla on valita. Kimmerialaisilla taikuus rajoittuu karhudruideihin ja akvilonialaisilla Mitran pappeihin, jotka molemmat ovat parantajia. Styygialaiset voivat sen sijaan olla parantajapappien lisäksi demonologeja, nahattomia zombeja komentavia kuolleidenmanaajia ja itsekin demoniksi muuttuvia Xotlin lähettiläitä. Heillä ei ole kuitenkaan käytössä samaa raskaasti haarniskoitujen sotilashahmojen valikoimaa kuin pohjoisemmilla kansoilla.

Pelihahmot ovat melko realistisen näköisiä, ja omaa hahmoa tehdessä kasvojen ja vartalon muotoa voi hienosäätää liukusäätimillä. Ukkoja voi koristella erilaisilla kasvo- ja vartalomaalauksilla, tatuoinneilla ja arvilla. Hahmot eivät näytä enää niin karikatyyrimäisen rumilta kuin Conanin aiemmissa kuvissa. Koska kyseessä on Conan ja K18-peli, naishahmot on mallinnettu ihan nännejä myöten, mikä taitaa olla ensimmäinen kerta massiiviroolipelissä.



Valmis hahmo heräilee rannalta ja totutetaan nopeasti pelin erikoiseen taisteluun. Kouraan lyödään rikkinäinen pullo, jolla otetaan hengiltä puskissa harhailevia orjakauppiaita. Taistelussa ei käytetä lainkaan nettimoninpelien vakiojärjestelmää, jossa pelaaja odottelee automaattihyökkäyksien osumista. Sen sijaan näppäimet yhdestä kolmeen käynnistävät eteen, vasemmalle tai oikealle suunnatun iskun. Vastustajien päällä näkyvät nuolet kertovat, mihin suuntaan kannattaa iskeä puolustuksen läpäisemiseksi. Taistelu on aluksi melkoista huitomista, mutta roiskahteleva veri ja nasevat äänet tekevät siitä tyydyttävää. Kun hommaan tottuu, siitä on helppo pitää.

Käytössä on myös erilaisia erikoishyökkäyksiä ja puolustusliikkeitä, jotka ovat lähinnä lähitaisteluun keskittyneiden hahmoluokkien heiniä. Normaalilla iskulla pystyy kuitenkin tekemään erikoisia tappohyökkäyksiä, jotka saavat päät ja raajat lentämään. Pelissä voi myös taistella erilaisten ratsujen selästä.

Myös taikuudessa on omat erikoisuutensa. Onnekas tappoloitsu voi kutsua paikalle esimerkiksi maagia hetkeksi avustavan jäägolemin. Taistelun rytmin pitää kovana se, että elämä ja taikuusenergia kuluvat ja palautuvat nopeasti. Taikuuden ongelmaksi jää näillä näkymin se, että isoilla miekoilla lyöminen on pelissä tehty niin tyydyttäväksi, että Conanin magia tuntuu turhan normaalilta MMO-pelien asteikolla.

Itse käyttöliittymä on nykyasteikolla perustasoa. Se ei haittaa pelaamista, mutta ei tee myöskään erityisen positiivista vaikutusta.



Tarinaa kuljetetaan alkuosuudesta lähtien yksinpelattavista roolipeleistä muistuttavilla välianimaatioilla, joissa pelaaja voi myös osittain valita omat repliikkinsä. Dialogi on paikoin hupaisan aitoa Conan-uhoa, ja pelihahmo saattaa kutsua vastaantulijoita saastaisiksi huoranpenikoiksi. Fanit iloitsevat, kun jo alkuvaiheessa pääsee teurastamaan kylällisen verran Conanin verivihollisia eli pikti-kansaa.

Pelin konevaatimukset ovat suhteellisen kovat, ja testin alkuvaiheessa nykiminen oli kovallakin koneella karmeaa. Pelin lähestyessä julkaisua palvelimilta poistettiin turhaa testikoodia, ja nyt nytkytys on kadonnut lähes kokonaan. Muistivaatimuksia ei kuitenkaan tule vähätellä, sillä erityisesti minimivaatimusten mukaisella yhden gigan muistilla varustetussa koneessa lataustauot ovat todella, todella pitkiä. Toivottavasti tämä tilanne korjaantuu julkaisuun mennessä nykimisongelmien tavoin. Lupaavalta vaikuttaa se, että betatestin aikana teknisiä ongelmia on todella ratkaistu suhteellisen ripeästi.

Konevaatimusten vastineeksi grafiikka on kuitenkin nettiroolipeliksi hyvinkin näyttävää, eikä sen laatu kärsi juuri yksityiskohtien pudottamisesta. Kovatehoinen testikone onnistui pyörittämään peliä hyvin kaikki nupit kaakossa, jolloin realistiseen vaikutelmaan tähtäävä grafiikka on erityisesti kaupungeissa nättiä.

Ensimmäiseen kaupunkiin eri Tortageen päästessä Conan myös vaihtaa yksinpelistä normaalimpaan verkkomoninpeliin. Tortage on Karibia-henkinen merirosvokaupunki, joka ammentaa niistä Conan-novelleista, joissa barbaarimme toimi piraattikapteenina. Siellä saa myös ensimmäisen maistiaisen pelin tehtävävalikoimasta, joka on sekoitus normaalia MMO-puuhailua ja Conan-henkisempää puuhaa. Yhdessä kuivassa tehtävässä haetaan askarteluvälineitä räätälille. Viereisellä kadulla työtä tarjoaa kuitenkin myös prostituoitu, joka haluaa pelaajan puukottavan hengiltä tätä ahdistelevia pikkuroistoja. Pelaajaa värvätään myös kaupungin piraattikuvernöörin vastaiseen vastarintaliikkeeseen, ja palkintona tarjoillaan pääsyä kotikansan mantereelle ja varsinaisen pelin pariin.

Conan kalastelee pelaajien välisestä PVP-taistelusta kiinnostuneita pelaajia korkeamman tason hahmojen piiritystaisteluilla, kiltakaupunkien rakentamisella ja valtavilla joukkotaisteluilla. Kevyempää pelaajien välistä kahinaa pääsee harrastamaan baaritappeluissa, joissa pelihahmojen kokemustaso tai varusteet eivät vaikuta lopputulokseen. Pelaajien välisen taisteluosuuden toimivuus jää kuitenkin varsinaiseen arvosteluun pelin julkaisun jälkeen.

Ensivaikutelman perusteella Conan mallintaa Robert E. Howardin synkkää maailmaa samanlaisella tarkkuudella kuin Lord of the Rings Online Tolkienin taruja. Se on siis jo lähtökohtansa takia kelpo vaihtoehto perusfantasiaan kyllästyneille MMO-pelaajille, mutta konevaatimukset on todella tärkeää pitää mielessä pelin hankintaa harkitessa.

Age of Conan: Hyborian Adventures julkaistaan 23. tätä kuuta.



Robert E. Howard ehti kirjoittaa lyhyen elämänsä aikana vain parikymmentä Conan-novellia. Tarinaa jatkoivat muut kirjailijat, sarjakuvat ja elokuvat, mutta alkuperäisen tunnelmaan eivät jäljittelijät ole kyenneet.

Conanin seikkailuista voi lueskella useista suomeksikin julkaistuista kokoelmista. Tyypillisintä Conania edustaa ehkä novelli Zamboulan varjot, jossa barbaari kohtaa silmää räpäyttämättä yhden yön aikana kannibaaleja, kohtalokkaan naisen, massakuristajan ja sadistisen velhon.

Conan-valikoiman helmiä ovat esimerkiksi seuraavat:


Mustan joen tuolla puolen / Beyond the Black River (1935) - Conan uudisraivaajana.
Elefantin torni / The Tower of the Elephant (1933) - Conan nuorena varkaana.
Noita on syntyvä / A Witch Shall Be Born (1934) - Conan ristiinnaulitaan.

Janne "sohvabarbaari" Pyykkönen