Zombit ovat niin ahkerasti elokuvissa ja peleissä käytetty aihe, ettei kukaan tunnu keksivän niistä enää oikein mitään uutta ja omaperäistä tai mielenkiintoista. On helpompaa tehdä tusinatason räiskintäpeli tai kauhuleffa, kuin yrittää löytää jokin uusi ja kiinnostava näkökulma zombi-invaasioon. Onneksi niitä yrittäjiäkin silti löytyy.

Siinä missä elokuvamaailman innovaatiot ovat viime vuosina löytyneet Hollywoodin ulkopuolelta, peli-innovaatiosta vastaa tällä kertaa eräs PC-pelaamisen suurista imperiumeista, Valve. Mainioista räiskintäpeleistään tutun firman suojissa kehitetään parhaillaan täyttä vauhtia peliä, jota monet ovat kehuneet vuoden kiinnostavammaksi PC- ja Xbox 360 -julkaisuksi, eivätkä syyttä. Peliä omin voimin kehittäneen Turtle Rock Studiosin projekti oli Valvesta niin kiinnostava, että se osti koko tiimin tämän vuoden alussa.



PC:lle ja Xbox 360:lle julkaistava Left 4 Dead on tragikoomisesta nimestään huolimatta sangen vakava ja synkkä peli, kuten elävien kuolleiden rymistelyä kuvaavan pelin toki pitää ollakin. Genren nykyisten vakiovaatimusten mukaisesti elävät kuolleet eivät ole Helvetistä bumerangeina palanneita sieluja, vaan maailmanlaajuisen taudin uhreja. 28 päivää myöhemmin -elokuvan tyyliin tauti muuttaa uhrinsa raivoaviksi psykopaateiksi, jotka eivät himoitse mitään niin paljon kuin pehmeää ihmislihaa. Jotkut sen uhreista ovat vieläpä läpikäyneet erikoislaatuisia ja hirvittäviä mutaatioita, jotka ovat muuttaneet heidät biologisiksi aseiksi.

Tätä Valven Source-pelimoottoria käyttävää peliä on kehitetty jo useiden vuosien ajan ja siitä on kerrottu rauhassa ja säästeliäästi pelilehdistölle, joskin nyt julkaisun lähestyessä hypejuna alkaa vihdoin kerätä vauhtia. Pääsimme itse tutustumaan peliin äskettäin Lontoossa järjestetyssä tilaisuudessa, jonka jälkeen oli pakko hypätä itsekin kyseisen junan kyytiin.



Taustatarina sikseen. Left 4 Dead kääntää päitä ja tekee vaikutuksen puhtaasti pelattavuudellaan, johon suurimmat innovaatiot on myös säästetty. Sen sijaan että pelaaja vaeltaisi yksinään pitkin synkeitä maisemia ja hylättyjä hautausmaita, peli on muutettu suoraan nopeatempoiseksi tiimiräiskinnäksi jossa vastakkain on kaksi osapuolta: ihmiset ja zombit. Vaikka peliä voi toki pelata halutessaan yksin tai pienemmälläkin porukalla, ihannetilanteeseen päästään kahdeksan ihmispelaajan voimin. Tällöin neljä ihmistä komentaa lajitovereitaan keskellä zombi-maailmanloppua, kun taas loput neljä pelaajaa komentavat jo mainittuja mutantteja yrittäen pysäyttää ihmisten pakomatkan lyhyeen. Mukana on tietenkin myös ämpärikaupalla tavallisia zombeja, mutta ne jäävät pitkälti tekoälyn huoleksi ja toimivat lähinnä ihmisosapuolen hidasteena.

Ihmiset sinänsä ovat sangen mitäänsanomatonta porukkaa ja kuulostavat huonon baari-vitsin aloitustilanteelta. "Prätkäjengiläinen, rikas perijätär, Vietnam-veteraani ja ATK-kauppias kävelevät baariin...". Hahmojen väliset erot ovat puhtaasti kosmeettisia, eikä peli anna edes valita itse suosikkihahmoaan, vaan jakaa ne pelaajien välille satunnaisesti.

Kalmojen puolella menee paremmin, sillä eroja löytyy siinä määrin, että hahmon valinta määrittää samalla myös koko pelityylin. Vaikka mutantteja löytyy joka lähtöön, pääasiassa zombi-tiimi komentaa kolmea mutanttityyppiä. Boomer on kuvottavan turvonnut lihasäkki, joka vaappuu hitaasti paikasta toiseen. Ivaava nauru loppuu kuitenkin lyhyeen, kun kaveri lähettää suustaan pitkän kaaren syövyttävää oksennusta, joka sokaisee uhrinsa ja merkitsee nämä rivizombieiden ykköskohteiksi.

Metsästäjä on ketterä ja nopea saalistaja, joka pystyy kiipeilemään pitkin seiniä ja tekemään korkeita loikkia. Vaikka metsästäjä on jo perustilassaan vaarallinen, nimelleen uskollisesti se on parhaimmillaan päästessään väijyttämään pelaajat. Kyyrystä hyökätessään metsästäjä voi nimittäin tehdä tuhoisan erikoishyökkäyksen, joka vangitsee uhrinsa paikalleen ja raatelee tämän nopeasti hautausmaan puolelle.

Kolmikon täydentää Smoker, joka tuo vahvasti mieleen Resident Evilin Lickerit. Smoker ei ole niinkään lähitaistelupelote, kuin zombihahmovalikoiman salakavalin ase. Elukka osaa nimittäin hivuttautua vaivihkaa korkeille paikoille, joista se laskee jättipitkän kielensä kohti ihmisparkoja. Hirttosilmukan lailla kaulan ympäri kuristuva kieli kiskaisee varomattoman selviytyjän hetkessä korkeuksiin, josta ei pääse alas kuin kivuliaan pudotuksen kautta.



Vaikka tiimeissä on eroa kuin yöllä ja päivällä, pelin henki on molemmille sama: tiukkaa tiimityötä. Zombi-pelaajat yrittävät häiritä ja pysäyttää ihmisiä näiden taistellessa tietään läpi viisiosaisten tehtävien. Joka osan välissä on turvatalo, jossa voi täydentää varusteita ja tallentaa tilanteen. Vaikka karttoja on ainakin tässä vaiheessa vain neljä, niistä löytyy sen verran mukavasti vaihtelua ja avointa potentiaalia, että pelattavaa riittää mukavasti. Tätä korostaa entisestään pelin Ohjaajana tunnettu systeemi, joka sijoittelee kartalle vihollisia ja muuta mukavaa dynaamisesti.

Selviytyjillä on tietenkin käytössään tuliaseita ja taskulamppuja. Uusia ja parempia varusteita voi löytää kentiltä. Ihmishahmot eivät kuole heti ensimmäisestä iskusta, vaan putoavat maahan ja voivat puolustautua pistoolilla kunnes joku toinen pelaaja tulee apuun. Kolmannen kerran haavoittunut pelihahmo on kuollut ja pelaajan on odotettava seuraavaa turvapaikkaa ja tallennuspistettä ennen kuin pääsee takaisin peliin. Haavoittuminen vaikuttaa myös pelihahmon liikkumisvauhtiin. Sooloilu ei siis ole rohkaistavaa.

Pääsimme testaamaan pelin sairaala-aiheista karttaa, jossa ihmisten pitää taistella tiensä läpi monikerroksisen sairaalarakennuksen ja pyrkiä katolle, josta helikopteri tulee lopulta pelastamaan heidät. Pelin tempo on huisin nopea, sillä jokaisen kulman takana tuntuu odottavan pino eläviä kuolleita. Lisäksi ihmispelaajat joutuvat koko ajan reagoimaan lennosta erilaisiin yllätyksiin, kuten sortuneisiin käytäviin ja lukittuihin oviin.

Rytmitys on mitä mainioin, sillä kunnon kauhuleffojen tavoin tehtävä etenee aalloissa. Vuoroin taistelu on niin hurjaa että pari tyyppiä ottaa jo lukua ja selviytyminen näyttää mahdottomalta. Vuoroin tempo taas rauhoittuu ja pelaajat saavat vetää hetken henkeä. En valitettavasti saanut tilaisuutta kokeilla peliä zombin perspektiivistä, mutta jo ihmispelaajana pelissä oli sen verran tunnelmaa ja viehätystä, että on helppo ymmärtää, miksi Left 4 Deadia on suitsutettu näin paljon.

Jäänkin itse odottamaan suurella innolla lisäinformaatiota pelistä ja uusia mahdollisuuksia päästä testaamaan sitä lisää, sillä niin monta hienoa ominaisuutta jäi vielä näkemättä. Miten toimivat esimerkiksi kummallekin tiimille uniikit saavutukset, jotka kuulemma kannustavat roolipelaamaan omaa hahmoaan? Entä miten huikeaa onkaan taistella Noitana tunnettua, yli-inhimillisen voimakasta ja tehokasta zombia vastaan tai miltä näyttää Tankiksi kutsuttu yli-inhimillisen vahva zombihahmo, joka voi heitellä erilaisia esineitä kohti ihmispelaajia?

Aika antaa vastauksen, mutta ainakin itse varaan jo nyt alkusyksyn pelikalenteriini Left 4 Deadin kokoisen aukon.

Miikka Lehtonen

Left 4 Dead
Versiot: Xbox 360, PC
Tekijä: Turtle Rock Studios (PC), Certain Affinity (360)
Julkaisija: Valve / EA
Ilmestyy: Syksy 2008