Putkassa vierailee tänä kesänä yksi jos toinenkin Peliplaneetta.netin toimituskunnasta. Tällä kertaa vuorossa on Koskisen Timo ja halpaakin halvemmat PC-pelit.

Kesä on kauneimmillaan, mutta mangomelonijäätelö on ylihinnoiteltua, eikä terassilla nautittu huurteinenkaan ole oikein opiskelijaystävällisessä kurssissa. Peliplaneetta.net pelastaa kesälomakukkaronsa jo tyhjentäneet pelaajat esittelemällä kolme maksutonta täysversiopeliä PC:lle.

Monikärkiohjukset eivät tiedä hyvää avaruushävittäjän maalipinnalle.

Jo hyvän aikaa ilmaislevityksessä ollut FreeSpace 2 on avaruusoopperaa fonttikoon 72 a:lla. Moni, minä mukaan lukien, pitää kakkos-Freespacea yhtenä kaikkien aikojen parhaista PC-peleistä. Toisin kuin peleissä yleensä, sana 'eeppinen' ei FreeSpace-sarjan kohdalla tarkoita nolostuttavan mahtipontista. Jatko-osa alkaa joitakin vuosikymmeniä Descent: FreeSpace - The Great Warin tapahtumien jälkeen. Kesken ihmiskunnan ja vasudanien katkeraa sotaa yllätyshyökkäyksen suorittaneen Shivan-rodun laivasto on tuhottu, mutta valtavalla hinnalla: ihmiskunnan yhteys Maahan on katkennut ja monet vasudanien yhdyskunnista hävitetty. FS2:n tarina alkaa ihmisten ja vasudanien yrityksestä hallita keskuudessaan kyteviä separatistiliikkeitä, mutta pian lanta osuu tuulettimeen kovemman kerran. Kolmen vuosikymmenen takaisen sodan lähes voittamattomaksi uskottu Shivan-laivasto paljastuu pelkäksi tiedusteluosastostoksi ja nyt muu jengi on tullut saattamaan työn päätökseensä.

Tähtisumussa voi piillä yllätyksiä.

FS2:n tehtäväpohjainen kampanja alkaa leppoisan rauhanturvaamisen merkeissä, mutta kääntyy hetkessä synkempään suuntaan. Eeppiset, epätoivoiset viivytystaistelut vääjäämättömän tuhon edessä saavat sydämen väpäjämään vielä tänäkin päivänä. FreeSpace 2:n avaruudessa jättimäisten taistelulaivojen sädeaseet leikkaavat tyhjiötä ja toisiaan, ja niiden jylisevä torjuntatuli heittelee pieniä hävittäjiä ja pommittajia kuin märkää riepua. Lentomalli ja taistelut lainaavat rankasti toisesta maailmansodasta, mutta se mikä painottoman tilan fysiikassa menetetään, saavutetaan koneen järjestelmien imaginaarisimulaatiossa. FreeSpace 2 on monimutkainen niin hyvässä kuin pahassa: lähes koko näppäimistö on käytössä, ja etenkin myöhemmissä vaiheissa aluksen energiajaon ja tutkajärjestelmien hallinta on lähes yhtä tärkeää kuin varsinainen lentäminen. Opittavaa on paljon, mutta tutoriaalien avulla edistyy nopeasti. Lentäminen onnistuu hiirelläkin, mutta ilotikku on vähintäänkin suositeltava. FreeSpace 2:n suurin miinus tulee ajoittain murhaavasta vaikeusasteesta, jonka edessä tosimieskin saattaa harkita asetusten liu'uttamista helpommalle. Voin vain vakuuttaa, että kärsivällisyys kannattaa.

Freespace 2 löytyy Underdogs-sivustolta.

Täältä tulee räjähtävä tarjous.

Tribes-pelisarja on aina ollut vedenjakaja: suuri yleisö on epäluuloisesti karttanut, peliin vihkiytyneet antaisivat sarjan puolesta vasemman munuaisensa. Siinä missä Quaket ja Unrealit tarjoavat sinkohippaa pohjimmiltaan kaksiulotteisella tasolla, Tribesit ovat aina perustuneet kolmiulotteiseen liikeeseen. Tribeseissa ei juuri juosta tai hypitä, vaan liikkuminen perustuu jetpackin ja "hiihtämisen" yhteiskäyttöön, jolla pelaajat saavuttavat jopa satojen kilometrien tuntinopeuden. Sarjan kolmannen osan, Tribes: Vengeancen, flopattua pahoin heimojen taru näytti olevan lopussa.

Pelaajayhteisö on kuitenkin synnyttänyt useita henkisiä seuraajia sarjalle. GarageGamesin mahdollisesti-ehkä-joskus julkaistavan Legionsin ohella putkijuoksuihin ja Counter Strike -klooneihin kyllästyneille virkistystä tarjoaa Legends, joka on "Tribes 4" niin pitkälle kuin tekijänoikeuksien puitteissa on vain mahdollista olla.

Lippu lähtee kohta.

Legendsin pohjana on Tribes 2:ssakin käytetty Torque-pelimoottori, joka pyörii muikeasti vähän nuhaisemmallakin koneella. GarageGamesin avustama projekti on äskettäin saanut laajoja päivityksiä ja pelityyppejä alkaakin olla kunnioitettava määrä. Varsinaisen leipälajin, eli CTF:n lisäksi pelityypeiksi on saatu Arena, War, Duel, Capture & Hold, Deathmatch ja Rabbit. Emosarjalle uskollisesti varsinaista yksinpeliä ei ole, vaan oppiminen tapahtuu - valitettavasti vieläkin - turpasaunojen kautta moninpelissä. Visuaalisena haittana hahmotekstuurit ovat edelleen rumia, mutta tosipelaajahan ei tuomitse peliä grafiikan perusteella.

Jos pelaajia on tarpeeksi, verkossa mennään kovaa ja korkealta. Räjähtäviä kiekkoja ampuva DiscLauncher pudottaa lipun kanssa pakenevan epaton taivaalta aivan kuin vanhoina hyvinä aikoina. Jotkin muista aseista ovat saaneet uuden nimen (Chaingun esimerkiksi on Legendsissä IonCannon), mutta toiminta on tuttua ja (kohteelle vähemmän) turvallista. Legendsin pelimekaniikka voi olla maanhalailuun tottuneelle vieraannuttava kokemus, mutta homman kerran opittuaan ei välttämättä tee mieli enää palata Taistelupelto 1234:n huikaisevan vauhdikkaisiin kujasotiin.

Legends on saatavilla Windowsin lisäksi Linuxille. Myös Starsiege:Tribes ja Tribes 2 ovat vapaassa levityksessä.

Legends (Windows)

Legends (Linux)




Frictional Gamesin Penumbra on kiinnostava pikku tuttavuus selviytymiskauhugenressä. Kehittäjän omaan, verrattain nykyaikaiseen pelimoottoriin luottava Penumbra on osoitus indieskenen voimasta: nykyaikaisen pelin tuottamiseen ei sittenkään välttämättä vaadita 15 miljoonan dollarin budjettia ja 60 hengen kehitystiimiä. Ei Penumbra aivan kaupallisen tuotteen veroinen ole - se on lyhyt ja hieman karu - mutta esimerkki osoittaa, että rahanahneen, jatko-osia massatuottavan pelijätin ulkopuoleltakin voi tulla asiallista viihdettä.



Penumbran tarina alkaa päähenkilön äidin kuolemasta. Jäämistöstä löytyy avain tallelokeroon, josta löytyy tuntemattomaksi jääneen isän päiväkirja. Pappa on löydettävä ja jäljet johtavat Grönlantiin. Kuinka ollakaan, pian ollaan hylätyssä rakennuskompleksissa keskellä jäätikköä ja valot sammuvat. Hirviöiden listimisen sijaan ensimmäinen vastus on rapistunut rakennus. Ovet ovat lukossa, voimakone ei toimi ja taskulampussa on taas kerran joku Pirkan 0,5 milliampeerin alkaliparisto. Pelaaminen on sopeutumista hämärään, ongelmaratkontaa ja selviämisessä tarvittavan välineistön keräämistä.

Klassisten seikkailupelien tyyliin tavaroita voi, ja pitää yhdistellä eivätkä ongelmat ratkea pelkällä vipujen painelulla. Tunnelma muodostuu paikan autiudesta sekä betoni- ja metallirakenteiden kuolonkouristusten äänistä. On melkein pettymys, että pelissä lopulta on hirviöitä; jokin maallisempi tuho olisi sointunut tähän paremmin.

Matka alkaa hilpeissä merkeissä.

Valittaa voi aika pitkälti samoista asioista kuin Doom III:ssa. Pimeys kääntyy pelissä helposti enemmän ärsytys- kuin jännitysmomentiksi ja pelottavampaa kuin se, mikä näytetään, on luonnollisesti se, mitä ei näytetä. Mutta ei ilmaista kavioeläintä ole suuhun katsominen, kyllä tätä pelaa, jos aivot eivät ole täysin kesälomalla.

Penumbra Full 1.1.

Testilaitteisto:

Windows XP, Athlon64 3500+, 1 Gt RAM, Geforce 7900GT

Timo Koskinen