Tällä kertaa Peliplaneetta.netin taskupelikatsauksessa arvioimme, miten yksi iki- ja yksi uudempi klassikko on saatu sovitettua tuplaruudulle. Kyseessä ovat jo yli kaksikymmentä vuotta vanha Tetris ja puolta nuorempi, tänä vuonna kymmenvuotissynttäreitään viettävä Resident Evil.

Perinteinen pelitila näyttää nyt tältä.

Meikäläistä voi pitää Tetris-fanina. Kymmenisen vuotta sitten olin täysin addiktoitunut DOS-Tetrikseen (useita tunteja päivässä) ja omistanpa jopa sen kuolleena-syntynyt-idea -lautapeliversionkin. Tetris oli aikoinaan se peli, joka nosti Gameboyn kaikkien teknisesti parempien käsikonsolien edelle ja kannatteli sitä aina Pokemoneihin asti. DS ei moista kannatusta välttämättä tarvitse Nintendogseineen ja aivotreenauksineen, joten Tetriksen miljoonannelle uudelleenjulkaisulle luulisi olevan vaikea löytää oikeutusta. Nykyään useampi muksu on pelannut tätä palikkapeliä kuin vaikkapa Laivanupotusta tai Myllyä.

Tietenkään mustavalko-PeliPojalta tuttua palikanpyörittelyä ei sellaisenaan heitetä DS:n ruudulle, vaan ideoita täytyy uudistaa. Tetristä on vuosien varrella muokattu jos jonkinlaiseen suuntaan, eikä aina mairittelevin lopputuloksin. Tetris DS:ssä on onneksi myös Mario-teemainen perustetris, johon ei ole sen kummemmin kajottu. Pieninä jippoina on yhden palikan laittaminen säästöön ja monen palikan näkeminen etukäteen. Vanhaa kunnon neuvostomusaa jäi kaipaamaan, Marion tunnusluritus on kuultu jos jonkinmoisena sovituksena tuhansia kertoja. Kosketusnäyttöön ei tässä normaalissa pelivariaatiossa tarvitse tukeutua.

Yoshin keksit ovat parasta pulmannälkään.

Suuremmat uudistukset löytyvätkin sitten muiden yksinpelattavien variaatioiden puolelta. Tässä niistä lyhyet yhteenvedot:

- Mission, teemana Zelda. Hieno & hyvä lisä Tetriskakkuun. Pelaajalle annetaan yksinkertainen tehtävä, joka pitää suorittaa Tetriksen peluun lomassa. Tällaisia voivat olla vaikkapa "tipauta kaksi riviä kerralla" tai "käytä tätä palikkaa kolmen rivin pudottamiseen". Toimiva väännös, joka vaatii lisästrategointia.

- Puzzle, teemana Yoshi. Ohitti loppumetreillä edellisen ja nousi uusista pelitiloista ehdottomaksi suosikikseni. Puzzle lisää välillä pelkäksi reagoinniksi yltyvään peliin enemmän ajateltavaa. Pelaajalle annetaan tietty pulmatilanne ja päättää pitää, missä järjestyksessä valikoimaan annetut palikat käytetään jotta ruutu tyhjenisi. Pistää aivonystyrät monenkin pulman kohdalla melkoiseen sykkyrään.

- Catch, teemana Metroid. Ehdottomasti heikoin lenkki koko kasassa. Alaspäin skrollaavalla ruudulla liikutellaan palikkaa, johon otetaan kiinni muita alas valuvia palikoita. Kun koossa on tarpeeksi iso kasa, se häviää. Ehkä ei aivan loppuun asti mietitty idea.

- Touch, teemana Balloon Fight. Kosketusnäyttöä hyödyntävä peli-idea, jossa saadaan aluksi korkea torni palikoita. Styluskynällä näitä siirtelemällä ja kääntelemällä koetetaan saada ilmapalloja täynnä oleva häkki putoamaan kuilun pohjalle. Jaksaa viihdyttää useammankin kerran, mutta palikoiden kääntely ruutua tökkimällä on välillä turhan hankalaa.

- Push, teemana Donkey Kong. DS:ää tai kaveria vastaan käytävä taistelu, jonka ideasta ei ottanut alkuun se kuuluisa Erkkikään selvää. Kun saa itseltä hävitettyä palikkarivejä, siirtyy vastapuolen ruutua askelen ylemmäksi. Ensin ruudulta tippunut häviää. Kunhan ymmärtää keskittyä omaan peliinsä, homma lutviutuu. Push on kokoelman hektisin ja pulssia nostattavin vaihtoehto, mutta ei lopulta kovin hauska.

Kaksinpelikaaosta. Neljästään verkossa on hauskempaa.

Jos luulitte, että tässä oli kaikki hupi, mitä Tetris DS tarjoaa, olitte väärässä. Peli hyödyntää Nintendo DS:n langatonta verkkoyhteyttä, joten kiihkeät taistelut yhtä tai useampaa pelaajaa vastaan ympäri maailmaa ovat mahdollisia. Jotenkin se vain lisää peli-intoon vielä yhden vaihteen, kun tietää, että toisella ruudulla palikoita pyörittelevät ovat ihan oikeita henkilöitä. Kaksinpeli menee hyvin pitkälti reaktiotestiksi, kun ideana on monista muista puzzlepeleistä tuttu "tipauta useampi rivi, ylimääräiset menevät vastustajan kiusaksi". Useampia vastustajia vastaan touhu on jo niin hulvatonta, että hiki tulee. Tällöin mukaan otetaan valikoima item-palikoita, joiden vaikutuksesta voi saada mm. vastustajan next-palikat piiloon tai itselle hetkeksi pelkkiä pitkulaisia. Erinomaista, en muuta sano.

Pienenä ajatusvirheenä Nintendolta on mukaan lipsahtanut ominaisuus, joka ei lukitse palikkaa paikalleen niin kauan, kuin sitä vain pitää liikkeessä. Tiukan paikan tullen (epärehti) pelaaja voi näin ollen jäädä pyörittelemään palikkaa, kunnes vastustaja mokaa tai luovuttaa. Onneksi verkkopeleissä tuntui olevan reilua porukkaa ja useimmat pelaajat ottivat suosiolla monta matsia putkeen.

Sain Tetris DS:n kanssa samana päivänä myös neljä muuta DS-peliä. Hyvin pian kävi selväksi, että kun DS-himo yllätti, Tetris oli aina se, joka tuli napattua hyllystä, mikäli se ei sattunut jo koneen sisällä olemaan. Se vanha addiktio on siis tallella ja nyt mukana on vielä pari erinomaista aivonraksuttajaa ja verkkopeli. Vaikka Tetristä olisi pelannut jo miljoona kertaa, ei tätä voi olla suosittelematta DS:n omistaville puzzlepelaajille.

Tetris DS
Nintendo

Hyvää:

• Yhä puzzlekukkulan addiktiokuningas
  
• Useimmat uusista variaatioista oikeasti toimivia ideoita
  
• Verkkopeli, varsinkin neljän pelaajan
  

Huonoa:

• Originaali Tetrismusa uupuu, Mario-tunnari raastaa jo korvia
  
• Huijausmahdollisuus moninpelissä
  
• Ei tästä pääse irti
  

Arvio: 88

Tiukka täti ja puoli metriä kiskoa, eikun haulikko.

Mukanokkelasti nimetty Resident Evil Deadly Silence (siinä on DS, kato) palauttaa pelaajan takaisin sarjan juurille ja Nintendon kotisivuilla mainostetaan jos jonkinlaista uudistusta. Siellä muun muassa todetaan, että "sisältää Resident Evil 4 -pelistä tutun ohjaustavan" ja "entistä näyttävämmät grafiikat - alkuperäinen v. 1996 julkaistu versio uudessa loistossaan". RE4 mullisti pelisarjan ja voitti roppakaupalla pelaajien sydämiä ja palkintoja. Siihen ihastuneet saattavatkin järkyttyä DS-versiosta, eivätkä syynä ole sen kauhuelementit.

Resident Evil -pelisarja on liikkunut siinä juuri ja juuri kiinnostukseni rajalla, sen verran, että kaikkia on tullut hieman testattua, mutta ei lopullisesti koskaan ihastuttua. Suurimpana syynä tähän on ollut erinomaisen epäjouhea tankkiohjaus, joka tuottaa Pleikkaritatillakin hankalia tilanteita huomattavasti enemmän, kuin mitä pelintekijät olivat suunnitelleet. Toisaalta se toi peliin myös tahatonta lisäpaniikin tunnetta. Kuvitelkaa sama DS:n kieltämättä ei-maailman-parhaalla ristiohjaimella. Paniikin ja uudelleen yrittämisen tilalle nousee hyvin nopeasti turhautuminen. "RE4:stä tuttu ohjaustapa" mun takapuoli. Ohjauksen uusiutumista on havaittavissa ainoastaan 180 asteen käännöksen muodossa sekä uudessa tiivistahtisemmassa Rebirth-pelitilassa, jossa silloin tällöin puhallellaan mikrofoniin tai huidotaan styluksella puukon kera. Päälle liimatulta tuntuu sekin.

Graafisesti RE:DS yltyy ajoittain tunnelmalliseksikin.

Gamecubelle kääntyneet Ressat ovat kieltämättä olleet komeita ilmestyksiä. DS:stäkin pyritään vääntämään grafiikkailoa irti ja lopputulos lähentelee hetkittäin alkuperäistä Playstation-versiota. Tuplaruudusta saa kyllä kauniimpaakin irti, mutta ihan pätevää työtä on tehty. Mukana ovat myös originaalimusat ja yltiöpökkelö ääninäyttely. Classic-pelimoodi on hiilikopio alkuperäisestä, mutta Rebirth-tilassa on lähdetty hakemaan hieman pesäeroa. Hommaa on sekoitettu uusilla esineillä sekä hienoisesti muutetuilla pulmilla ja tilanteilla. Resident Evil -sarjan kovimmat fanit saavat tästä jotain perustetta pelin hankinnalle.

Yksi isoimmista mokista Capcomin puolelta on se, että Deadly Silencea ei ole ajateltu oikeasti käsikonsolipelinä. Tämä näkyy erityisesti siinä, että mustenauha/kirjoituskone -tallennusmenetelmää ei ole muokattu mitenkään. Peliä ei pysty pelaamaan sopivasti linja-automatkan pituista pätkää, ei sitten millään. Välillä taas puolen tunnin pelaaminen voi mennä aivan hukkaan yllätysvastustajan mätkiessä päin näköä.

Pitkään hypetetty ja ylisanoilla mainostettu DS-versio Resident Evilistä on sitä samaa kymmenen vuoden takaista kaikkine vikoineen. Tässä koossa ja ristiohjaimella ongelmat tuntuvat vielä korostuvan. Hieman Capcom on koettanut puhkua mukaan uutta vibaa, mutta keuhkoista on loppunut pahasti happi kesken. DS:n pelivalikoimassa RE:Deadly Silence jää auttamatta jalkoihin.

Resident Evil: Deadly Silence
Capcom

Hyvää:

• Grafiikoissa on vähän yritystä
  
• Onhan RE:llä kuitenkin klassikkostatusta
  

Huonoa:

• Kontrollit
  
• Väkisin lisätyt "uudet ominaisuudet"
  
• Kymmenen vuotta vanha pelimekaniikka
  

Arvio: 60

Manu Pärssinen
Peliplaneetta.net