Pelityyppi: Simulaattori
Julkaisija/kehittäjä: Wargaming.net
Julkaisijan kotisivut: http://wargaming.net/
Pelin kotisivut: http://www.worldoftanks.com/



World of Tanks on ainakin ensikuulemalta erikoinen peli, sillä sitä on kuvailtu toisen maailmansodan tankkitaisteluihin keskittyväksi MMO:ksi. Tämä sai minut kiinnostumaan pelistä jo heti alkujaan kahdellakin tavalla. Tankit ja MMO:t ovat molemmat hienoja asioita, mutta niiden yhdistäminen kuulostaa yhtä fiksulta kuin piruetti panssarimiinan päällä.

Mielessäni tanssivat visiot rottia grindaavista Tigereista, mutta onneksi sille tielle ei lähdetty. World of Tanks ei nimittäin ole oikeasti mikään massiivimoninpeli, vaikka se ammentaakin niistä reippaasti vaikutteita. Tuloksena syntyy erikoinen, mutta jo nyt todella kiinnostava pelikokemus.



Jos World of Tanksin idea on erikoinen, niin niin on sen olotilakin. Virallisesti peli on ollut Euroopassa ja muualla länsimaailmassa betatestissä viime vuoden kesästä saakka, vaikka peli julkaistiin niihin aikoihin jo Venäjällä.



Tällä kertaa kyse ei kuitenkaan ole valkovenäläisen pelistudion nurkkapatriotismista, sillä World of Tanks on vielä oikeasti testivaiheessa. Peliin lisäillään koko ajan tavaraa, ja tasapainoa säädetään viikoittain. Toisaalta voidaan kysyä, eroaako tämä mitenkään massiivimoninpelin julkaisun jälkeisestä olotilastakaan?

Pohjimmiltaan kyse on 30 pelaajan (tai erikoisemmissa klaanimatseissa 60 pelaajan) välisistä tankkitaisteluista ennalta suunnitelluilla taistelukentillä. Tarjolla on kymmeniä panssarivaunuja Saksan, Neuvostoliiton ja nykyään myös Yhdysvaltojen riveistä. Ne pakolliset Panzer IV:t, Shermanit, T-34:t ja Tigerit toki nähdään, mutta mukana on myös vehkeitä, joita ei oikeasti nähty kuin paraateissa tai piirustuksissa.

Tankit on jaettu karkeisiin ryhmityksiin. Löytyy kevyitä, keskiraskaita ja raskaita tankkeja, tankintappajia ja telatykkejä. Jaottelu ei ole mitenkään kiveen hakattu, kuten ei oikeassa sodassakaan, mitä nyt telatykeillä on ihan oma pelattavuutensa, mistä lisää myöhemmin. Jälleen kuten oikeassa sodassakin, tankin luokitus kertoo paljon siitä, miten sitä pitäisi käyttää.
Kevyet ja keskiraskaat panssarit ovat yleensä sangen vikkeliä, mutta eivät niin kestäviä, että niillä kannattaisi lähteä ottamaan erää vaikkapa Tigerin kanssa - ainakaan ellei onnistu koukkaamaan aivan selkään kiinni. Kevyiden ja keskiraskaiden tankkien pitäisikin vipeltää ympäri kenttää havainnoimassa vihollisia oman joukkueen todellisille lihanuijille.
Tankintappajat taas ovat sangen hitaita eikä niissä yleensä ole tykkitorneja, joten lähietäisyydellä ne ovat helppoa saalista, mutta niihin pultatut, suorastaan megalomaanisen suuret tykit tekevät niistä pelottavia tarkka-ampujia.



Ja sitten omat suosikkini, telatykit. Hitaat, kankeat ja kestävyyden perusteella aaltopellillä panssaroidut taistelukentän punaiset jumalat kytistelevät taka-alalla ja etsivät erikoisesta karttanäkymästä vihollisen kohteita. Kun joku huomaa, että talon takana piileskelee IS-4, telatykki suuntaa nopeasti putkensa kohti vihollisen piilopaikkaa ja toivottavasti lähettää kaverin moikkaamaan Leniniä helvetissä.
Oli pelityyli millainen tahansa, tekemistä siis löytyy.



World of Tanks ei ole simulaatio, mutta silti sangen realistinen peli. Sen ampumamalli ottaa huomioon alkeellisen ballistiikan ja mallintaa panssarin ja erilaisten kranaattien osumat riittävän hyvin. Mihinkään museotason mallinnukseen tällä ei tietenkään päästä, mutta pelattavuuden kannalta malli on riittävä.

Käytännössä tuloksena on peli, jossa vaunujen pitää toimia ja taistella suurin piirtein niin kuin oikeastikin. Jos venäläinen MS-1 (tunnetaan pelissä myös traktorina) kohtaa pusikossa Shermanin, ensin mainitun on syytä olla hyvin nopea tai hän on hyvin kuollut. Toisaalta, koska keskimääräisessä pelissä noin kolmasosa pelaajista istuu telatykin tähtäinten takana, Shermaninkin käy kohta aika köpelösti.

Itse tykästyin pienen alkukakistelun jälkeen World of Tanksiin kovasti, mutta peli tuskin on silti kaikkien makuun. Jos tykkää enemmän Quake-tyylisestä sinkohipasta, tuskin jaksaa paneutua peliin niin paljon, että taidot karttuvat, ja elinikä taistelukentällä mitataan muutenkin kuin sekunneissa. Eikä kolikon toisella puolella mene paremmin: jos World War II Online tuntuu mukavan pelattavalta peliltä, World of Tanks luultavasti turhauttaa asettamalla pelattavuuden realismin eteen.



Jos peliä voi joltain osa-alueeltaan väittää raskaaksi, niin moottoriltaan. Tietyt asiat - kuten pelin käyttämä runsas ruoho ja muu aluskasvisto - saavat välillä koneen täysin polvilleen, vaikka muuten karkit kaakossa peli pyöriikin ihan kivaa tahtia. Mistään World of Warcraftista ei ole kyse, eli konehuoneesta saa löytyä vääntöä.



Ne MMO-juuret tulevat mukaan kuvioihin taisteluita ympäröivissä puitteissa. Jotta se alun viheliäinen romu vaihtuu edes siedettävään ajokkiin, pitää pelata usein ja innokkaasti. Tehtävistä jaetaan kokemuspisteitä, joilla voi kehittää tankkinsa osia. Kun tarpeeksi monta parannusta on tutkittu, tekniikkapuun seuraava oksa aukeaa ja uusi panssari on käytettävissä - kunhan sen ensin ostaa.

Ja tässä taas tulee mukaan pelin bisnesmalli. World of Tanks tulee olemaan ilmainen peli, jota rahoitetaan mikromaksuilla. Peli kilauttaa säännöllisesti aktiivisten pelaajien tileille hieman kultarahoja, mutta kärsimättömämmät toki ostavat niitä ihan Visaa vinguttamalla. Ei kannata silti masentua, sillä suoralla rahalla ei saa ostettua kuin erillisiä kultatankkeja, jotka ovat pelissä selvästi mukana viemässä rahoja tyhmiltä. Kaikki säälliset vehkeet pitää tienata pelaamalla.
Ainakaan tässä vaiheessa uusien tankkien avaaminen ei ole mitenkään sietämättömän hidasta puuhaa. Kokemusta kertyy aktiivisessa pelaamisessa sen verran ripeään tahtiin, että juuri kun on oppinut hallitsemaan yhden tankin, voikin jo ostaa seuraavan.



Potentiaalia pelissä on jo nyt. Kiireet ja muut pelit ovat pitäneet huolen siitä, että olen päässyt pelaamaan World of Tanksia pätkissä. Mutta kun olen päässyt pelin pariin, olen yleensä myös jäänyt siihen kiinni. Vielä testaamatta ovat klaanien ja valtioiden väliset taistelut, joiden kehutaan olevan sen lopullisen pelin suurin houkutin ja koukutin.

Kukapa haluaisi pelata vain 30 satunnaisen jampan pelejä, kun voi taistella tiimissä oman fiktiivisen valtakuntansa kunnian puolesta? Se jää nähtäväksi, kunhan niiden ja muiden pelistä vielä puuttuvien ominaisuuksien pariin päästään. Jo nyt World of Tanks kuitenkin vaikuttaa mielenkiintoiselta tulokkaalta korealaisten tissipimujen ja World of Warcraftin hallitsemalla taistelukentällä.

Miikka Lehtonen... näkee vuoroin unta Alyson Hanniganista, vuoroin Tiger I:stä.