Total War -pelisarja on jo pidemmän aikaa ollut synonyymi suuren mittakaavan strategisille taisteluille, joissa on tilaa myös aidolle taktikoinnille pelkän rushauksen sijaan. Sarjan uutukainen esittelee Ranskan pienen suuren miehen Korsikalta, Napoleonin, sekä ohjaa pelisarjaa enemmän henkilövetoiseen suuntaan.

Napoleon: Total War keskittyy nimensä mukaisesti pelin päähahmon elämään ja tekoihin. Ja täysin oikeutetusti. Kyseinen pikkumies uudisti käytännössä koko eurooppalaisen sodankäynnin taidon, heittäen syrjään herrasmiessäännöt ja kehittämällä aitoja taktiikoita pelkän eteenpäin kävelemisen sijasta. Hän oli myös henkilökohtaisesti läsnä suurimmissa taisteluissaan, ja tämä näkyy suoraan pelissä.





Toisin kuin edellisissä Total Warin osissa, Napoleonissa imperiumia lähdetään rakentamaan henkilökohtaisesti. Kehittäjä lupailee kolmea eri kampanjaa, jotka sijoittuvat Italiaan, Lähi-itään ja Napoleonin tapauksessa kaikkialle muualle. Ennakko-koodissa seurattiin Napoleonia, jonka tarina alkoi Korsikalta ja päättyi Euroopan suvereeniin hallitsemiseen. Kampanjaa ryyditetään kertojalla, joka selostaa historiallisella tarkkuudella, kuinka Napoleon päätyi ensin opiskelemaan sodankäynnin taitoa ja loppujen lopuksi Euroopan hallitsijaksi. Viitteet pituuskomplekseihin pysyvät kuitenkin visusti piilossa, vaikkakin ne ovat luettavissa rivien välistä.

Peruspeli on sekoitus Civilizationia ja massiivisia reaaliaikaisia taisteluita. Pelaajalla on kohtalaisen suuri kontrolli imperiuminsa yli, ja pelkkä tutkimustyö ja diplomatia vievät helposti yli puolet tehokkaasta peliajasta. Vihollisia voi pelotella, heidän kanssaan voi liittoutua tai solmia kauppasopimuksia. Kauppareittejä voi joko luoda tai kaapata. Luonnollisesti tämä johtaa joko pitkäaikaiseen tulojen kertymiseen tai nopeaan rahaan, jonka voi syöttää sotakoneistoon. Toisaalta rosvous johtaa helposti uusiin konflikteihin sekä liittoutumiin vihollisten välillä.



Jotkut alueet tuottavat passiivisia bonuksia pelaajan armeijaan. Vehreämmät niityt tarjoavat bonuksia ratsuväelle, kun taas tietyt kaupungit tuottavat niin vakoojia kuin oppineita herrasmiehiä, joilla pehmittää vastapuolten kaupunkeja ennen varsinaista hyökkäystä. Täysin oma lukunsa on kaupunkien miehittäminen. Varsinkin talonpojat ovat ranskalaiselle luonteelleen ominaisesti herkkiä aloittamaan mellakoita, eivätkä he suhtaudu kovinkaan lämpimästi miehittäjiin tai korkeisiin veroihin. Sotilaat rauhoittavat tilannetta, mutta kääntöpuolena hidastavat kaupungin kehittymistä.





Napoleon: Total Warin suurimmat uudistukset vaikuttaisivat olevan taistelukentällä. Uusia yksikköjä on nyt noin 350 kappaletta, joista jokainen on animoitu erikseen. Räsynukke-animaatiot ovat hienoja ja pelin visuaalinen ilme kaiken kaikkiaan huikeasti parempi kuin sarjan edellisissä osissa. Suuren mittakaavan taistelut eivät tuntuneet rankaisevan tietokonetta entiseen malliin, vaan toimivat jouheasti suuremmillakin tarkkuuksilla hieman vanhemmalla koneella.

Uudistukset eivät ole vain kosmeettisia, sillä nyt esimerkiksi maaston muokkautuminen saattaa hidastaa jalkaväen rynnäkköä dramaattisesti. Samoin hevosten nostattama pöly sokeuttaa jalkaväen ja tekee heistä helpomman maalin musketööreille. Creative Assembly kehaisee myös antaneensa eri kansoille erilaisia vahvuuksia sodankäynnissä. Venäläiset ovat esimerkiksi vahvempia lähitaistelussa, kun taas ranskalaisten ratsuväki hakee vertaistaan. Se, kuinka suuri tekijä nämä nyanssit ovat koko pelissä, jäänee nähtäväksi. Mutta tällainen yksityiskohtiin paneutuminen miellyttää varmasti nojatuolikenraaleja.

Kenraaleilla on suuri osa taistelukentällä. Napoleonin henkilökohtainen läsnäolo vaikuttaa selvästi joukkojen moraaliin ja saattaa kääntää taistelun kulun, kun puntit olisivat muuten tasan. Kenraalia ei kuitenkaan kannata aina johtaa etulinjoihin, sillä hänen kuolemansa saattaa saada armeijan vetäytymään, ja uuden kouluttaminen ottaa tovin jos toisenkin.





Koska Napoleon: Total War pysyy historiallisesti tarkkana aihepiirilleen, ovat meritaistelut läsnä uusimmassa osassa. Ennakossa tämä rajoittui lähinnä kauppareittien luomiseen ja merirosvoukseen, mutta kehittäjä lupailee täyteen peliin laajan mittakaavan meritaisteluja. Samaan hengenvetoon Creative Assembly kuitenkin kertoo, ettei se ole kovinkaan kokenut merillä tapahtuvassa sodankäynnissä, ja kyseinen puoli pelistä saattaa vaatia vielä julkaisun jälkeistä kehitystä.

Jos ennakkokoodiin on uskominen, Total War on ottanut aimo harppauksen eteenpäin. Henkilövetoinen kampanja tuo peliin selkeää draaman kulkua, ja Napoleonin varttumista kenraaliksi on mukava seurata jo pelkästään historiallisen tarkkuuden tähden. Creative Assembly kertoo myös oppineensa edellisestä osasta ja hehkuttaa esimerkiksi tekoälyongelmien olevan menneen talven lumia. Tätä oli vaikea todentaa vielä ennakkoversiosta, mutta pääsääntöisesti sotilaat tottelivat käskyjä jouheasti. Ainoa selkeästi uhkaava piirre ennakossa oli jatkuva kaatuminen työpöydälle, mutta tämä ongelma luultavasti korjautuu kuitenkin myyntiversioon. Moninpelistä ei voi vielä sanoa mitään, sillä se ei ennakossa toiminut.

Kaiken kaikkiaan, strategiapelien ystävillä on jotakin, mitä odottaa tänä vuonna. Sopii vain toivoa, että Creative Assembly toisi myös joitakin lisäosia peliin. Päällimmäisenä mielessäni liikkuu Mannerheim: Total War. Toivossa on hyvä elää.

Heikki Takala ...nauttii merirosvouksesta ja pienempien valtioiden pelottelusta.

Napoleon: Total War
Tekijä: Creative Assembly
Julkaisija: SEGA
Tulossa: pc
Julkaisu: 26. helmikuuta 2010
Kotisivut: www.totalwar.com/napoleon/