Pienen mittakaavan tosiaikastrategiabuumia aloittelemassa ollut, Guinnessin ennätysten kirjaakin pitkän ikänsä ansiosta miehittävä, vanha sotakaakki potkii edelleen virkeän oloisena. Toistaiseksi vain pc-julkaisuksi kaavaillun Command & Conquer 4: Tiberian Twilightin moninpelibeta paljasti ikuisten kiistakumppanien GDI:n ja Nodin kyräilevän edelleen huippuarvokkaita tiberium-kristalliesiintymiä, vaikka alkuperäisten naksuttelujen tunnuksenomainen tukikohtien rakentelu -pelimekanismi onkin saanut väistyä uudistusten tieltä.



C&C 4:n maksimissaan kymmenen pelaajan samanaikaisen joukkuepohjaisen yhteenoton mahdollistava verkkopeli on kehittynyt painottamaan yhteistoiminnallisempaa pelitapaa. Pelaajien käytössä on nyt kolme "hahmoluokkaa", joilla on omat erikoisyksikkönsä ja -kykynsä, jotka vaikuttavat olennaisesti pelitaktiikkaan. Hyökkäysosaston yksiköt soveltuvat ominaisuuksiensa puolesta parhaiten vihollisen kurittamiseen ja hallintapisteiden valtaamiseen, puolustaja voi rakentaa kiinteitä puolustusasemia kriittisten alueiden puolustukseksi tukiosaston tarjotessa apuaan ilmayksiköiden ja ainutlaatuisten lisävoimien avulla. Luokat tuovat vaihtelua pelaamiseen, eikä mikään vaihtoehto vaikuta erityisen ylivoimaiselta valinnalta.



Uudistunut kuvio taipuu hyvin joukkuepohjaiseen moninpeliin, vaikka yksinäinen komentajakin voi edelleen niittää kunniaa taistelukentillä. Pelin mittakaava mukautuukin mukana olevien pelaajien määrän mukaan, joten yksittäinen komentaja saa käytettäväkseen sitä vähemmän yksiköitä, mitä enemmän omalla puolella on joukkuetovereita. Täysin miehitetyn ryhmän yksikönvärväys on hitaampaa, mutta useamman pelaajan myötä useampaan kartan alueeseen keskittyminenkin on helpompaa. Betaversiota tosin tuntuivat riivaavan toistuvat yhteysongelmat, joiden ansiosta täysi ryhmä saattoi kesken kaiken vaihtua yksinäisen johtajan omaksi sodaksi.



Command & Conquer 4:n moninpeli eroaa siis aika lailla totutusta kaavasta. Tukikohtien näpräyksen puuttuminen on itse asiassa aluksi aika hämmentävää. Uudistuksista huolimatta vanha C&C-henki on havaittavissa, kuten esimerkiksi yksiköiden väliset voimasuhteet osoittavat. Pelin ytimessä on edelleen simppeli kivi-sakset-paperi-mekaniikka, jossa jokaisella yksiköllä on oma vastavoimansa. Perussotilaita on turha metsästää tykillä, ja kevyet aseet tuskin edes naarmuttavat isojen sotakoneiden panssareita. Erilaisia yksikkötyyppejä on tällä kertaa viisi, joten toimiva sotajoukko vaatii ainakin periaatteessa myös monipuolista aseistusta. Tosiasiassa osapuolien ja yksiköiden välinen tasapaino ei ole vielä aivan kohdallaan, ja niinpä betassa törmääkin usein vain yhdestä yksikkötyypistä koottuihin vihollisarmeijoihin.



Liikkuvat tukikohdat ovat oma taktinen elementtinsä, sillä oman emäaluksen sijoittaminen tarjoaa mahdollisuuksia niin puolustusvoittoiselle kuin hyökkäävämmällekin pelityylille. Tukialukseen voi jo sijoittumisen aikana luoda viiden yksikön iskuryhmän, jota voi käyttää etujoukkona tärkeän alueen hallitsemiseksi. Keskelle kovinta toimintaa rykäisty rakennusalusta on selkeä maalitaulu viholliselle, eikä omalle suoja-alueelle linnoittautuneesta joukkuetoveristakaan ei ole merkittävää hyötyä taisteluissa. Oman tukialuksen menettäminen ei johda väistämättä katastrofiin, sillä moninpelissä tuhotun aluksen tilalle voi pienen viiveen jälkeen tuoda uuden mistä tahansa luokasta. Huonoksi osoittautuneen luokkavalinnankin voi peruuttaa hävittämällä nykyisen tukikohtansa, vaikka nopeatempoisissa peleissä tähänkin hukattu aika voi osoittautua kallisarvoiseksi.





Nykyisen verkkopelitrendin mukaisesti Tiberian Twilightissa on myös kokemusjärjestelmä, joka antaa pelaajien käyttöön sitä parempaa varustusta, mitä paremmin otteluissa suoriutuu. Kokemuspisteet ovat ryhmittymäkohtaisia, joten kaikkien tasojen avaaminen vaatii GDI-kenraaleiltakin loikkausta Nodin veljeskunnan leiriin. Kokeneemmat pelaajat eivät pääse ainakaan heti kättelyssä jyräämään vähäisempiä vastustajiaan mammuttitankeillaan tai muilla tuhokoneillaan, sillä tehopäivitysten saaminen vaatii tiberium-kristallien keräämistä.

Tiberiumia ei enää käytetä pelivaluuttana entiseen malliin, vaan mystisesti taivaalta laskeutuvat kristallit muuntuvat kerättäessä päivityspisteiksi, joiden avulla saman joukkueen pelaajat voivat parantaa oman sotakalustonsa suorituskykyä tai kehittää käytettävissä olevaa teknologiapuuta. Parempien yksiköiden käyttöön saaminen vaatii siis työskentelyä ja muiden tehopäivitysten uhraamista. Ratkaisu tuntuu fiksulta, ja menestyvän joukkueen onkin pidettävä huoli hallintapisteiden lisäksi kristallien keräämisestä. Valuutan puuttuminen suoraviivaistaa peliä asteen verran, eikä tiberiumin rohmuamiseen tarvita enää edes keruukoneita, sillä kaikki yksiköt voivat nyt rahdata kallisarvoista raaka-ainetta nopeuden ja tulituskyvyn menettämisen uhalla. Hätäpuolustukseksi pinteessä oleva rahtari voi myös räjäyttää itsensä kantamuksineen tehden massiivista tuhoa ympäröivälle alueelle. Temppua voi käyttää myös ovelana pommi-iskuna vihollispesäkkeisiin, jos kristallin vain saa vietyä ehjänä perille.



Alkuperäinen Command & Conquer kuuluu ensimmäisiin merkittäviin pc-pelimuistoihini, joten pelisarjan aikaa nähneiden peruspilareiden horjuttaminen herättää sisimmässäni nostalgiafiiliksen luomaa vastarintaa. Pelisarjan on kuitenkin vain uusiuduttava, onhan tosiaikastrategian lajissa nykyään huomattavasti enemmän kilpailua kuin sarjan ensijulkaisun aikaan, siis lähes 15 vuotta sitten. Tiberian Twilightin moninpeli vaikuttaa erikoisella tavalla yhdistelmältä sitä perinteistä C&C:tä ja taktisista tiimiräiskinnöistä tuttuja elementtejä. Uudistukset eivät vaikuta järin mullistavilta tai omaperäisiltäkään, mutta joukkuepohjainen toiminta on eittämättä viihdyttävää, varsinkin jos valmiin pelin tasapaino on kohdallaan. Se, kuinka kauan viihdearvoa riittää, nähdäänkin vasta julkaisun jälkeen.

Jukka Moilanen

Command & Conquer 4: Tiberian Twilight
Tekijä: EA Los Angeles
Julkaisija: Electronic Arts
Tulossa: Pc
Julkaisu: 19. maaliskuuta 2010
Kotisivut: http://www.commandandconquer.com/