Square Enix ilmoitti viime vuonna julkaisevansa amerikkalaisen Gas Powered Gamesin suositun strategiapelin Supreme Commanderin jatko-osan. Japanilaisista roolipeleistään tunnettu yhtiö halusi laajentaa toimintaansa lännessä.

Invaasio jatkuu. Square Enix esitteli kesäisessä Tukholmassa Order of Waria, toisen maailmansodan vuoden 1944 ratkaisun hetkiin sijoittuvaa strategiapeliä.

Peli on nimetty tylsästi, mutta valkovenäläisen kehittäjän Wargaming.netin päämies Victor Kislyi on hersyvän puhelias kauppamies, joka kertoo mielellään siitä, miten he päätyivät japanilaisjätin syliin.

"Hyvä onni ja tähdet yhdistyivät", Kislyi runoilee ja jatkaa, "Square Enix on japanilainen vanha ja kunnioitettava yritys. Eräänä päivänä he vain päättivät laajentaa länteen. He pitivät paljon tiedotustilaisuuksia, joilla ei vielä ollut mitään tekemistä meidän kanssamme."

Wargaming.net oli tehnyt strategiapelejä jo kymmenen vuotta ja sattumalta heillä oli siihen aikaan hyvin viimeistelty ja kekseliäs teknologia käsissään. Ensin he hyödynsivät sitä Venäjän markkinoilla, kun peli julkaistiin siellä viime vuoden lopussa nimellä Operation Bagration, sisältäen vain itärintaman. Venäjällä markkinat eivät ole laajat, mutta Kislyin toteaa, että isänmaallisuus takaa tietyn kiinnostuksen aihepiiriä kohtaan. Operation Bagration menestyikin mainiosti.

"Square Enix oli vakuuttunut taidoistamme ja peliemme mahdollisuuksista länsimarkkinoilla, vaikka aiemmat projektimme olivat pienemmän mittakaavan strategiaa", Kislyi päättää.



Yksinpelikampanjassa taistellaan joko amerikkalaisilla tai saksalaisilla, joilla on omat tehtävänsä. Amerikkalaiset etenevät Ranskan maaperällä Normandian maihinnousun vanavedessä ja saksalaiset yrittävät estää venäläisten etenemistä itärintamalla.

Tehtävät alkavat Call of Dutyn tapaisilla puolen minuutin historiakatsauksilla, jotka ovat täynnä sulavaa grafiikkaa ja havainnollistavia nuolia. Kukapa ei pitäisi nuolista?

Tehtävien päämäärät on jaoteltu mielenkiintoisella tavalla. Ensin annetaan yksi yleinen tehtävä, jonka jälkeen esimiehet antavat uusia pienempiä käskyjä taistelukentän tilanteen mukaan. Eräässä amerikkalaisten tehtävässä täytyi ensin vallata panssarivaunujen tukemilla jalkaväkijoukoilla saksalaisten ilmatorjuntapatteri, joka oli kukkulan laella.

Rajujen ilmapommitusten ja maataistelujen jälkeen kukkula toimi jenkkien asemapaikkana. Tarkoituksena on välittää mahdollisimman elokuvamainen ja intensiivinen tunnelma. Pelaajan ei myöskään haluta olevan epätietoinen siitä, mitä seuraavaksi voi tehdä.

Kampanjan parissa ahkeroiminen palkitaan aidoilla armeijoiden mitaleilla, mutta kuuluisaa rautaristiä en valitettavasti ehtinyt näkemään. Mitalit eivät ole vain turhake, vaan samalla saa pisteitä, joita voi käyttää taitoihin kuten joukkojen nopeuteen ja tarkkuuteen. Kislyi kutsui ominaisuutta vitsaillen Tamagotchi-kaupaksi. Kampanjan kestoksi hän arvioi 15 tuntia.

Order of War vie toisen maailmansodan strategiapelien mittakaavan astetta isommaksi, sillä ajatuksena on yhdistää Total Warin tyylinen laajan mittakaavan taistelu toiseen maailmansotaan. Kentällä on parhaimmillaan 1 000 yksikköä taistelussa.

Kislyin mukaan mittakaavaa muutettiin, koska se antaa täysin uuden näkökulman taistelukentälle. Muissa toiseen maailmansotaan sijoittuvissa reaaliaikaisissa strategiapeleissä ohjataan pientä joukkoa pienissä taisteluissa.

Hän ei liioittele. Tehtävien mittakaava on perusnaksuun tottuneelle hämmentävän laaja. Yhteen jalkaväkiyksikköön kuuluu 20-25 sotilasta ja panssariyksikköön viisi panssariajoneuvoa. Joukkojen hallitseminen on kuitenkin yllättävän vaivatonta, joten nojatuolikenraali on hetkessä kuin kotonaan. Periaatteessa ei tarvita kuin hiiren klikkailua, sillä tarkoituksena on ollut tehdä pelaamisesta mahdollisimman vaivatonta.



Order of War pursuaa lajityypin tapaan erilaisia millimetrin tarkasti mallinnettuja ajoneuvoja ja jalkaväkeä, mutta kahta tärkeää osaa toisen maailmansodan arsenaalista pelaaja ei saa hallintaansa. Meri- ja ilmavoimia voi kutsua avuksi, mutta itse niitä ei pääse ohjaamaan. Kumma kyllä mukana ei ole liekinheitinmiehiä. Kislyin mukaan sille on "eettiset syyt".

Joukot osaavat toimia itsenäisesti, kuten maastoutua tai käyttää sinkoa kun siihen on tarve. Joukkojen moraalia ei näytetä samalla tavalla kuin Total Warissa, vaan se näkyy yksinkertaisesti niiden toiminnassa.
"Warhammer 40 000: Dawn of Warissa valitset ensin örkin, hänen toisen taitonsa käyttää kranaatteja ja sitten heität niitä vihollisia kohti. Kaikki tietävät, että örkit ovat tyhmiä, mutta herranen aika, eivätkö ne osaa heittää kranaattia tankkia kohti omin päin", Kislyi puuskahtaa.

Hän ei halua pelaajan toimivan lapsenvahtina, vaan taktisesti eteenpäin suunnittelevana kenraalina. Siksi esikuvana olleen Total Warin raskaimpia osa-alueita on kevennetty tai poistettu tyystin. Ovela pelaaja voi kuitenkin tehdä peliliikkeitä kuten hyökätä salaa vihollisen selustaan käskemällä miesten pidättäytyä ampumasta ennen määränpäätä.

Mikromanagerointi on haluttu eliminoida, mutta Square Enixin tuottaja Ned Browning kiistää välittömästi aikeen miellyttää vain massamarkkinoita. "Peli on suunniteltu lajityypin faneille", hän toteaa itsevarmasti.

Se ei täysin pidä paikkaansa, sillä Order of War on selvästi suunniteltu sekä massoille että faneille. Helpoimmalla vaikeustasolla lisäjoukkoja virtaa niin paljon, että pelkoa tappiosta ei ole, mutta vaikeimmalla joutuu todella miettimään, miten vihollinen on voitettavissa.

Pelaajan ei tarvitse tehdä rakennuksia. Lisäjoukkoja saa silloin, kun niitä saatiin aikanaan käydyissä oikeissa taisteluissa tai kun pelaaja on vallannut riittävästi lipuilla merkittyjä asemapaikkoja.



Kislyi mainostaa pelin antavan autenttisen kuvan esimerkiksi Ranskan arkkitehtuurista sodan aikaan. Etelän talot ovat erilaisia kuin pohjoisen. Tekijät eivät kuitenkaan vierailleet Normandiassa tai muilla taistelualueilla, vaan tutustuivat Google Mapsiin, vanhoihin turistioppaisiin ja Ospreyn kuvitettuihin sotakirjoihin, jollaisen innostunut Kislyi kiiruhtaa hakemaan silmieni eteen.

Oppi ei ole mennyt hukkaan. Order of War näyttää uskottavalta ja vaikuttavalta, varsinkin kun ottaa huomioon, kuinka paljon joukkoja ruudulla liikkuu. Tehtävien alue on niin suuri, että jäin ihmettelemään, riittääkö pelaajalle mielekästä tekemistä kolmessa uneliaassa ranskalaisessa maalaiskylässä. Mieleen jäivät myös pienet yksityiskohdat kuten maitotonkat navetan portilla.

Order of Warin yksi erikoisuus on erittäin vapaasti liikuteltava kamera. Taistelukentällä voi zoomailla ja kääntää kameraa täydet 360 astetta. Mikäli se ei riitä, pelaaja voi herkutella laittamalla päälle automaattikameran, joka näyttää parhaita tilanteita taistelun tuoksinasta. Paikoin kamera erehtyi näyttämään jorpakkoa ja valitettavasti useimmiten näkymä oli turhan läheltä. Joukkojen liikkeistä olisi hyvä saada myös laajempaa käsitystä.

Moninpeli on maksimissaan neljälle pelaajalle. Mukavana lisäyksenä voi valita amerikkalaisten ja saksalaisten lisäksi myös venäläiset. Kuin pisteenä i:n päälle pelin musiikit säveltää Jeremy Soule, joka on tunnettu erityisesti The Elder Scrolls IV: Oblivionista ja Company of Heroesista.

Order of War on testin perusteella lupaava yhdistelmä Total Waria ja toisen maailmansodan strategiaa. Tekijöistä sai kuvan kovan luokan sotahistorian ahmijoina, eikä Square Enixin tarjoama lihava budjetti haittaa tahtia.

Aihepiiristä kiinnostuneen ainoa huolenaihe onkin massamarkkinoiden kosiskelu - viihtyykö myös kokenut nojatuolikenraali pitkään pelin parissa? Toivoa antaa Kislyin lupaus jatkuvista sisältöpäivityksistä.

Simon Elo

Order of War
Tekijä: Wargaming.net
Julkaisija: Square-Enix
Laitteistovaatimukset: Windows XP/Vista, Intel Pentium 4 3 GHz/Intel Core 2 DUO 2.0 GHz/AMD Athlon 2800+, 2 Gt muistia, nVidia GeForce 7600 tai Ati HD 2400, 10 Gt kiintolevytilaa, DirectX 8.1 yhteensopiva äänikortti
Julkaisu: Syyskuu 2009
Kotisivut: www.orderofwar.com