On vaikea uskoa, että siitä on vasta 13 vuotta, kun kanadalaistohtorit Ray Muzyka ja Greg Zeschuk vaihtoivat lääkesoftansa pelinkehitykseen ja perustivat Biowaren. Reilussa vuosikymmenessä firma on ehtinyt tehtailemaan pinon modernin roolipelaamisen rakastetuimpia nimiä. Baldur's Gate, Jade Empire, Neverwinter Nights, Knights of the Old Republic, Mass Effect. Kovia nimiä kaikki. Kohta listaan voitaneen lisätä myös Dragon Age, sillä Biowaren tuleva fantasiaeepos vaikuttaa jo nyt kivikovalta peliltä.

Mass Effectin tavoin Dragon Age: Origins pohjautuu Biowaren itsensä kehittämään pelimaailmaan, joskin tällä kertaa avaruusalukset vaihtuvat levyhaarniskaan ja tarkkuuskiväärit miekkoihin. Periaatteista ei kuitenkaan ole tingitty, sillä Mass Effectin retrofiiliksen tavoin myös Dragon Age on onnistunut löytämään fantasiaan uuden ja tuoreen näkökulman.



Fantasian - ja miksei myös tieteiskirjallisuuden - ystävien keskuudessa teokset on tapana jakaa karkeasti kahtia niin sanottuun korkeaan ja matalaan fantasiaan (tai tieteiskirjallisuuteen). Termillä viitataan siihen, miten fantastisia kirjojen tapahtumat ovat. Korkeassa fantasiassa lennellään lohikäärmeillä, velhot pistävät mantereita matalaksi ja haltiat tanssivat kukkaiskedoillaan. Suuri osa fantasiakirjallisuudesta kuuluu tähän leiriin.

Matala fantasia taas pyrkii noudattelemaan historiallisia tapahtumia ja pohjautuu realismiin. Elämä on karua ja pääosaa näyttelevät ihmiset. Jos haltioita tai loitsuja nähdään jossain, niihin suhtaudutaan tilanteen vaatimalla hämmästyksellä. Hyvä esimerkki tästä on vaikka George R. R. Martinin Tulen ja jään laulu, joka keskittyy ihmiskuningaskuntien väliseen kuningaspeliin, ja tarut ovat taruja - ainakin pääasiassa. Esimerkki on hyvä siltäkin kannalta, että Biowaren tohtorit ovat itse verranneet peliään Martinin kirjasarjaan tunnelman osalta.

Alun perin Bioware mainosti, että Dragon Age tulisi nimestään huolimatta olemaan puhdasta matalaa fantasiaa. Näin ei kuitenkaan käynyt, sillä pelin kehittyessä mukaan hiipi haltioita, kääpiöitä ja magiaa. Oletettavasti lohikäärmeitäkin voi vilahdella jossain. Tästä huolimatta pelin tyyli muistuttaa yhä matalaa fantasiaa: magia on jotain ihmeellistä ja hämmästyttävää, ja suurin osa ihmisistä elää kovin historiallisen ankeita elinkaaria.

Tämä ei kuitenkaan ole kaikkien rooli, sillä osa nousee joko velvollisuudentuntonsa, perimänsä tai puhtaan kohtalonsa ansiosta muita ylemmäs ja sankariksi, josta tullaan kertomaan tarinoita vielä vuosisatojen jälkeenkin. Näiden suurten sankarien lähtökohdat ja matka sankaruuteen ovat myös pelin ensimmäisen osan suuri juttu, kuten nimestäkin voi päätellä. Mikä on sinun alkuperäsi?



Dragon Agen kokonimessäkin kummittelevat alkuperät eivät ole vain hahmonluonnissa rastitettava ruutu, vaan koko pelin kantava jippo. Siinä missä esimerkiksi Mass Effect pyrki toistamaan uskollisesti 1970-luvun tieteisoopperan tunnelmat, musiikit ja juonikuviot, Dragon Age haluaa tarjota pelaajalle valintoja ja mahdollisuuksia vaikuttaa.

Mahdollisia alkuperiä on kuusi. Tarjolla on esimerkiksi linnanherran poikaa, farmityöläistä ja kaupungissa kasvanutta haltiaa. Valinta ei vielä sinänsä vaikuta pelihahmon hahmoluokkaan, paitsi jos valitsee alkuperäkseen velhon, mikä taas kertoo paljon magian asemasta pelimaailmassa. Se on sen verran suuri ja harvinainen juttu, että kaikki muu on toissijaista.

Kun valinta on tehty, se määrää ensinnäkin, miten peli alkaa. Pelihahmon tausta vaikuttaa siihen, miten maailma esitellään pelaajalle ja millaiset lähtöasetelmat hän saa elämään niin materiaalisesti kuin ennakkoasenteiltaan.

Tämän jälkeen seikkailu etenee kuin tavallinen roolipeli konsanaan, mutta persoonallisuudet ja taustat vaikuttavat jatkuvasti peliin. Kaikilla pelaajan ryhmään liittyvillä hahmoilla on omat persoonallisuutensa ja tahtonsa, mikä on toki tuttua jo Baldur's Gaten ajoilta. Nyt Bioware lupaa kuitenkin, että nämä persoonallisuudet ja tahdot vaikuttavat pelaajan ryhmän toimintaan, juonen etenemiseen ja jopa lopputulokseen enemmän kuin koskaan.

Biowaren tohtorit ovat muun muassa mainostaneet, että pelaajan valinnat ja ratkaisut vaikuttavat siihen, miten hänen ryhmäkaverinsa suhtautuvat häneen. Tiimikaverit eivät niele kaikkea mutisematta, ja jos yrittää tehdä jotain, mikä on täysin tiimikaverin persoonallisuutta vastaan, tämä voi lähteä marssimaan omille teilleen tai jopa tarttua aseisiin pelaajan pysäyttämiseksi. Tämäkin on toki jollain tasolla tuttua aiemmista peleistä, mutta tällä kertaa homman lupaillaan olevan reilusti aiempaa syvällisempää ja hienovaraisempaa. Toivottavasti!



Valinnat ja persoonallisuudet eivät kuitenkaan ole ainoa herkku, jonka Dragon Age kantaa pelipöytään. Pohjimmiltaan kyseessä on nimittäin roolipeli, jota on luonnehdittu 2000-luvun Baldur's Gateksi. Tämä oli jo sen verran kova kehu, että jouduin itse tarkistamaan ennakko-odotuksiani alemmas odotellessani pääsyä pelin pariin.

Hands on -kekkulointi tapahtui vihdoin Lontoossa, jossa EA esitteli loppuvuoden pelejään eurooppalaisille toimittajille. Tarjolla oli pätkä keskustelua ja sen jälkeen kunnon pomomatsi, joten pääsimme näin tutustumaan sekä alkuperien vaikutuksiin tarinaan että pelin mielenkiintoiselta kuulostavaan taistelumoottoriin. Tilaisuus nosti odotuksia, poisti pelkoja ja herätti kysymyksiä.

Demotilaisuuden perusteella on ainakin uskottava ne väitteet, että pelihahmon alkuperä vaikuttaa juonen kehitykseen. Tarjolla oli pari eri alkuperällä tehtyä hahmoa, joiden tehtävänä oli tutkia, mitä hittoa velhojen mystisessä tornissa on mennyt pieleen. Velhot olisivat korvaamaton apu taistelussa maailmaa uhkaavia pimeyden voimia vastaan, joten tuloksia pitäisi saada.

Biowaren edustajat olivat valinneet demotilaisuuteen kaksi hyvin erilaista ääripäätä. Ensimmäisellä kerralla pelaajat kiipesivät tornia tavallisena taistelijana, todellisena tankkina. Tiedot magiasta olivat vähäisiä ja pelaaja joutui luottamaan mukana hengailevan NPC-maagin apuun ja tietoihin keskustellessaan maagien edustajien kanssa ja ratkoessaan tornin salaisuuksia.

Kun huipulla tuli vastaan tornia hallussaan pitävä arkkimaagi, joka oli päättänyt korruptoida kaikki hengissä olevat maagit palvelemaan pimeää yliherraansa, keskustelu aukeni hyvin tietyillä poluilla. Tarjolla oli hämmästystä, geneeristä raivoa ja uhmaa.

Toinen talletus antoi pelaajan itsensä pelata maagia, jolloin matka huipulle ei sujunut opas-turisti-hengessä, vaan tasavertaisina kollegoina. Koska torni toimi aiemmin maagien tukikohtana ja koulutuspaikkana, pelaaja ja hänen oppaansa tunsivat toisensa entuudestaan, mikä näkyi myös dialogissa. Pelaajan tunsi myös tornin huipulla majaileva paha maagi, joka yllättäen reagoikin häneen täysin eri tavalla. Keskustelupuut olivat myös aivan erilaiset ja antoivat pelaajalle uudenlaista ymmärrystä tapahtuneeseen ja tilanteen taustoihin.

Keskustelun ohella käy myös ilmi, että huolet järkyttävästä takapakista Mass Effectin elävien ja elokuvamaisten keskustelujen tasosta ovat turhia. Dragon Age ei ole tyyliltään aivan samanlainen, ja keskustelu tapahtuu ympyrävalikon sijaan perinteisillä numeroiduilla vaihtoehdoilla, mutta toteutus on tyylikäs ja hahmot keskustelevat elävästi ja eleellisesti. Ei ihme, sillä pelit jakavat yhteisen keskusteluteknologian.

Bioware lupaa, että kaikille hahmoille löytyy vastaavia käyttötarkoituksia, joskaan ei välttämättä samasta muotista veistettynä. Ei siis tarvitse pelätä, että lopullisessa pelissä kompataan vuorotellen läpi kaikkien eri hahmoluokkien tukikohdat.

Olipa tausta mikä tahansa, kohtaus tornin huipulla päättyi melko samalla tavalla eli taisteluun. Tällöin Dragon Age viimeistään hurmasi minut.



Kuten suunnilleen kaikissa muissakin pc-roolipeleissä sitten alkuperäisen Ultiman päivien, pelaaja ei taistele yksin. Demossa oli mukana kolme apuria, joskaan Biowaren edustajat eivät suostuneet vielä lyömään lukkoon lopullista määrää.

Tiimikavereita voi joko komentaa yksin perinteiseen tyyliin ohjailemalla tai heidän hommansa voi jättää tekoälyn vastuulle. Näin toimiessaan pelaajan ei tarvitse luottaa siihen, että tekoäly osaa pelata hänen haluamallaan tavalla, vaan tukena on todella voimakas skriptausmoottori.

Pelaaja voi ohjelmoida kavereille logiikkapuita valitsemalla valikoista erilaisia liipaisimia ja ehtoja sekä näistä seuraavia toimia. Emme päässeet leikkimään kykypuulla sen syvällisemmin, mutta vilkuilun perusteella ehtoja, toimia, painotuksia ja komentoja riitti sen verran, että vaihtoehdoista ei tule pulaa. Biowaren tohtorit ovatkin kertoneet tarinoita, joiden mukaan eräs Dragon Agen pelitestaajista oli onnistunut viilailemaan tekoälynsä niin hyväksi, että tiimikaverit pelasivat kaikki vastaan tulleet taistelut läpi keskenään ilman ongelmia.

Jos ei halua sukeltaa aivan näin syvälle, voi pysyä myös yleisemmissä ohjeissa: paranna tankkia, tankkaa hirviöitä, hakeudu selkäpuolelle, säästele manaa ja niin edelleen. Itse pelasin tämän yleisen tekoälyn ja hands on -ohjailun välimuodolla, jolloin peli toi kovasti mieleen yhden pelaajan massiivimoninpelin.

Demon kohtaus sijaitsee lopullisessa pelissä melko pitkällä, mikä oli helppo uskoa. Kullakin hahmolla oli nimittäin käytössään täysi työkalupalkillinen erilaisia taikoja ja kykyjä, joiden pelkkään lukemiseen meni hetki. Myös nämä toivat mieleen massiivimoninpelit, sillä taistelijat pystyivät vetämään hirviöiden huomiota puoleensa, varkaat puukottivat tehokkaasti selkään ja niin edelleen.

Samalla heräsi myös polttava kysymys siitä, miten pelin konsoliversio tulee toimimaan. Voiko se toimia? Miten näin suunnatonta kykyvalikoimaa voi hallita ohjaimella? Biowaren miehet eivät kommentoineet, mutta hymyilivät mystisesti ja vakuuttivat, että homma on kondiksessa. Uskottava se kai on.



Taistelusta löytyi myös yllin kyllin mukavia pieniä yksityiskohtia. Pelaajan hahmolla on käytössään jälleen MMO-henkisesti talent-puut, joiden avulla voi kustomoida hahmoaan haluamaansa suuntaan. Reppu oli myös täynnä varusteita, ja hyvän pelin tavoin pelaaja pystyi vaihtamaan settejä halutessaan. Kahden käden leka kannattaa vaihtaa miekkaan ja kilpeen viimeistään siinä vaiheessa, kun omakotitalon kokoinen demoni tulee nenän eteen heilumaan.

Pidin myös kovasti siitä, että taistelu ei ole pelkkää aivotonta tank & spankia, vaan pelaaja joutuu jatkuvasti seuraamaan tilannetta ja reagoimaan nopeasti. Esimerkkitaistelua varten pelaajalle annettiin mukaan käärö, jota lukemalla pystyi kumoamaan vihollisen käyttämät manaukset.

Kun pomo ryhtyi manaamaan maagivankejaan demoneiksi, piti nopeasti lukaista käärö ja torjua loitsu. Taistelun kulun ohella tämä vaikutti myös lopputulokseen, sillä maagit reagoivat pelaajaan aivan eri tavalla riippuen siitä, oliko hän ryhmineen ainoa eloonjäänyt vai säästyivätkö hiippaveikot.

Hienona yksityiskohtana mukana on myös erilaisia yhdistelmiä. Pelin tuottaja mainitsi ohimennen, että jos pelaaja yhdistää jääsateen ja hirmumyrskyn, tuloksena voi olla jotain hienoa. Niin olikin, nimittäin loitsu nimeltä Vuosisadan myrsky, joka pyyhkäisi kerralla puoli huonetta puhtaaksi. Lopullisessa pelissä vaikeustaso muuten vaikuttaa siihen, osuvatko alue-efektit vihollisten ohella myös tiimikavereihin.

Hienona ja kiinnostavana yksityiskohtana Vuosisadan myrskyn loihtiminen paukautti myös ruudulle ilmoituksen avatusta saavutuksesta ja päivitetystä opaskirjasta. Tuottajan mukaan opaskirja tulee olemaan sisällöltään todellinen eepos, joka sisältää infoa kaikesta mahdollisesta. Lukemaan emme kuitenkaan päässeet.



Olen vuosien varrella oppinut olemaan hyvinkin kyyninen ja katkera ihminen. Ehkä se on vain osa turkulaista perusluonnettani, mutta kun joku mainostaa minulle tekevänsä jotain tajuttoman upeaa ja hienoa, oletan automaattisesti hänen puhuvan läpiä päähänsä. Biowaren tohtorit saavat vuosien jälkeen jo rispektiä, mutta olin silti lähellä uskoa pelin alpha-versiota vilkuilleiden toimittajien mielipiteitä siitä, että Dragon Age on vaisu peli.

Onneksi en uskonut, sillä puoli tuntia Dragon Agen parissa käännytti minut ja sinkautti pelin odotuslistani kärkeen. Taistelu tuntui kiinnostavimmalta, mitä roolipeleissä on nähty miesmuistiin, audiovisuaalinen toteutus oli huipputasoa ja pelimaailmakin tuntuu puoleensavetävältä. Biowaren aiemmat saavutukset huomioiden en pysty enää tässä vaiheessa kuvittelemaan, miten Dragon Age voisi olla minkään sortin pettymys. Loppuvuosi ei voi tulla tarpeeksi nopeasti.

Miikka Lehtonen

Dragon Age: Origins
Tekijä: Bioware
Julkaisija: EA
Testattu: Pc
Tulossa: Pc, PS3, Xbox 360
Julkaisu: Joulu 2009
Pelin kotisivut: http://dragonage.bioware.com