Viime aikojen suurimpia rahasampoja pelirintamalla ovat olleet verkkomoninpelit ja keräilykortit. Jos nämä kaksi yhdistää, rahantuloa ei voi estää, eihän? Näin miettii ainakin EA ja lanseeraa uuden pelityypin, jota voisi letkeästi kutsua vaikka massiivimoninpelattavaksi keräilykorttireaaliaikastrategiaksi.

Lähikuvassa Firedancer. Kortit ovat ihan aitojen keräilykorttien näköisiä ja grafiikka iloisenkirjavaa, niin kuin eräässä suositussa verkkoroolipelissä.

Korttiosuudeltaan BattleForge on hyvin paljon maailman ehkä tunnetuimman keräilykorttipelin Magic: The Gatheringin tyylinen. On neljä väriä, joista punainen keskittyy vahingon tuottamiseen, sininen vahingon välttämiseen, vihreä parantamiseen ja hallintaan sekä violetti kaikenlaiseen jäynäämiseen. Korteissa on yksiköitä, rakennuksia ja loitsuja. Niiden käyttäminen pelissä vaatii kentältä kerättävää energiaa sekä oikean värisiä reliikkitorneja. Tornin värin saa valita sellaista vallatessaan, joten useamman värin sekapakat onnistuvat.

Virtuaalisessa perussetissä on kaksisataa korttia, joista kootaan korkeintaan kahdenkymmenen kortin käsi. Kaikki kortit ovat siis heti käytettävissä, minkäänlaista "pakasta vetoa" ei ole.

Korttien kopioista ei myöskään tarvitse huolehtia, sillä kullakin kortilla on tietty määrä käyttökertoja, jotka palautuvat hiljalleen. Näin kahdenkymmenen kortin käsi riittää itse asiassa hyvin pitkälle.

Loppumonsu. Tehtävät päättyvät tietysti suureen mättöön. Tämä ökö oli yllättävän hyvin tasapainotettu vastus.

Kun armeijansa sitten vie taisteluun, on tunnelma tosiaikaisten strategiapelien veteraanille välittömästi tuttu. Alkupaikalla on yleensä pari energiakaivoa ja yksi reliikkitorni, josta saa ensimmäiset yksiköt liikkeelle. Energiakaivot tyhjenevät, joten tehtävissä ei voi jäädä vain paikoilleen junnaamaan. Tehtävissä on myös määritetty armeijan maksimikoko, joten loputtomiin odottelu ei muutenkaan ole järkevää. Kun kartalta sitten löytyy lisää reliikkitorneja ja superyksiköiden pelaaminen on mahdollista, voi pikkuyksiköt kierrättää tilan tekemiseksi armeijaan.

Mitään tukikohtaa ei tarvitse rakentaa, sillä korteissa olevat rakennukset ovat tykkitorneja tai muita apurakennuksia. Kortteja saa myös pelata minkä tahansa oman rakennuksen tai yksikön viereen, joten rynnäkkö ei hyydy kotipesästä lähetettyjä apuvoimia odotellessa.

Nykytrendin mukaisesti halvimmallakin yksiköllä on jokin erikoiskyky, joten nopearefleksiset ovat jälleen vahvoilla. Tilannetta helpottaa yksikön pään päällä automaattisesti kelluva aktivointipainike.

Toinen käyttöliittymän yksityiskohta, jonka soisi yleistyvän, on automaattinen ryhmittely. Kun yksikön pelaa kentälle, se liittyy automaattisesti läheiseen ryhmään tai muodostaa oman ryhmänsä.

Kartalla näkyvät tarjolla olevat tehtävät, joita on tässä vaiheessa vasta kourallinen. Polut kuvaavat juonen etenemistä.

Hieman yllättäen BattleForgen pääpaino ei ole toisia vastaan taistelemisessa. Toki PvP-alue on olemassa, ja kone jopa laskee pelaajalle tasoitusta kuin shakissa ikään, mutta pelin painopiste on valmiissa tehtävissä, joita on yksinpelitehtävistä aina kahdentoista pelaajan yhteistyöpelitehtäviin asti.

Nämä tehtävät ovat kuin roolipelin tehtäviä: jokaisen on kannettava kortensa kekoon ja lopussa on yleensä jokin pääpahis. Kaksinpelitehtävän ideana saattaa esimerkiksi olla, että pelaajien on tuhottava kaksi shamaania yhtäaikaisesti, tai toinen herättää toisen henkiin.

Palkkioksi tehtävien suorittamisesta saa BattleForge-kultaa sekä buffikortteja, joilla voi parannella omia korttejaan. Ovelasti nämä buffikortit ja parannellut yksiköt eivät ole vaihdettavissa tai myytävissä. Tehtävistä saa palkkioksi myös avattua lisää lukuja pelimaailman historiaa käsittelevään saagaan, joka on ihan peruskivaa luettavaa, mutta ei mitään järisyttävää.

Pakkojen virittely on tietenkin iso osa peli-iloa. Virtuaalikorttien suuri etu on, että pakkoja voi koota niin monta kuin haluaa, ilman hankalaa korttien siirtelyä. Oletus onkin, että pelaaja virittää pakan aina tiettyä tehtävää varten erikseen.

Aloittelijalle BattleForgessa on paljon tekemistä, koska kerralla pitäisi omaksua, mitä eri kortit tekevät ja mihin ne sopivat parhaiten. Myös korttipeleissä tuiki tärkeän korttisynergian eli kombojen löytämisessä vierähtänee hetki. Tarjolla ei vielä ole paljon tehtäviä, mutta niitä voi pelata kolmella vaikeusasteella, joten tässä vaiheessa pelaaminen on enemmänkin grindaamista kuin tyypillisen RTS-kampanjan pelaamista.

Korttia päivittämässä. Tavanomaisten parannusten lisäksi korttiin voi ostaa lisää käyttökertoja.

BattleForgessa ei ole kuukausimaksua, vaan rahaa kerätään myymällä BattleForge-pisteitä (joka ei siis ole sama asia kuin BattleForge-kulta), joilla voi ostaa kahdeksan kortin boostereita tai maksaa ostoksiaan pelin sisäisessä huutokaupassa. Viidenkympin hintaan myytävä pelipaketti sisältää 64 peruskorttia ja 3 000 pistettä, joilla saa 12 boosteria. Peliä aloittaessaan voi siis laskea omistavansa 160 korttia.

Paatuneita keräilijöitä kiinnostavat tietenkin ultra-rare-kortit, joita on perussetissä kaksikymmentä. Näitä kortteja on noin joka kymmenennessä boosterissa, ja kun boosterin hinta euroissa on kaksi ja puoli, on täydellisen korttisetin laskennallinen hinta viidensadan euron paikkeilla.
Koska pressiversiossa oli tarjolla kaikkien korttien lisäksi myös yllin kyllin kultaa ja päivityksiä, ei vielä voi sanoa, kuinka pitkälle peruspelaaja pääsee pelkillä aloituskorteilla.

BattleForgea on selvästi tehty innolla ja huolella, ja sen perusmekaniikka tuntuu toimivalta. Palaamme asiaan, kun julkaisu on käsillä. Mikäli ette malta odottaa, BattleForge on äskettäin päästetty julkiseen betaan, ja mukaan pääse kotisivujen www.battleforge.com kautta.

Panu 'Ego' Alku

BattleForge
Kehittäjä: EA Phenomic
Kustantaja: EA
Alustat: Pc
Julkaisu: 26.3.2009
Pelin kotisivut: www.battleforge.com