Legendaarisen Total Annihilationin luojan Chris Taylorin perustama Gas Powered Games tunnetaan Dungeon Siege ja Supreme Commander -peleistä. Toisin sanoen tiimi on ehtinyt vuosien varrella kunnostautua niin toimintaroolipelien kuin tosiaikaisten strategiapelienkin saralla. Washingtonissa sijaitsevan pelistudion seuraava projekti on myyttiseen maailmaan sijoittuva ja Supreme Commanderin runkoon pohjautuva Demigod, jossa on aimo annos molempia tutuksi tulleita pelityyppejä.

Tapasimme pelin pääsuunnittelija Mike Marrin sen kustantajan Atarin järjestämässä tapahtumassa Lontoossa.



Marr kutsuu noin vuoden verran kehityksessä ollutta Demigodia hybridipeliksi. Se yhdistelee niin toimintaa, strategiaa kuin roolipelielementtejäkin uudenlaiseksi pelikokemukseksi. Mukaan onkin otettu sekä Dungeon Siegen että Supreme Commaderin vahvuudet, jotka on muovattu täysin uudeksi pelityypiksi. Omien tuotostensa lisäksi vaikutteita on Marrin mukaan löytynyt myös Warcraft III -modi Defence of the Ancientsista.

Demigodin nimi juontaa juurensa puolijumaliin, jotka taistelevat keskenään pääsystä jumalten Pantheoniin. Pelin uumenista löytyy kahdeksan erinäköistä ja -kokoista pelattavaa puolijumalaa, joista kullakin on omat ainutlaatuiset voimansa ja kykynsä. Jumaluus pistetään koetukselle turnauksissa, joissa pisteitä ropisee kilpailevien puolijumalten kukistamisesta sekä tämän kannattajien linnoituksen tuhoamisesta.

Hahmojen mielenkiintoisin piirre on, että ne ovat jakautuneet kahteen eri ryhmään. Soturityypin puolijumalia ohjataan vapaasti kuten tavanomaista toimintaroolipelisankaria, eli hieman Diablojen tapaan, kuten pääsuunnittelija Marr itse toteaa. Toisena vaihtoehtona ovat kenraalityypin puolijumalat, joita mies kuvailee Warcraft III:n hahmojen kaltaisiksi, perinteisemmiksi strategiapelihahmoiksi. Voimien ja kykyjensä lisäksi kenraaleilla on useita alaisia, joita komennetaan reaaliaikaisten strategiapelien tavoin.

Marr painottaa useaan otteeseen, etteivät kahdelle ryhmälle ominaiset piirteet sekoitu keskenään. Yksiköitä rakennetaan vain kenraaleilla, jotka voivat ostaa kolmenlaisia lisäjoukkoja: eturintamayksiköitä, pitkän kantaman omaavia piiritysjoukkoja sekä parantamiseen keskittyviä pappeja. Soturit turvautuvat vain omiin taistelutaitoihinsa ja voivat joukkojen sijaan ostaa erilaisia esineitä, joilla kehitetään hahmon puolijumalallisia taitoja ja kykyjä.



Demigodissa on aluksi vain yksi pelimuoto, jonka vetovoimaan tekijöiltä tuntuu löytyvän uskoa. Uusia pelimuotoja harkitaan vasta pelin julkaisun jälkeen. Pelin tarkoituksena on puhtaasti vastapuolen linnoituksen tuhoaminen ja oman puolustaminen. Marrin mukaan tehtävä ei siis epäonnistu, jos oma puolijumala sattuu kuolemaan matkan varrella, se vain hankaloittaa tehtävän suorittamista. Hahmo palaa ennen pitkää takaisin eloon, mutta poissaolon aikana ei ansaita kokemuspisteitä. Toki liian tiheään tahtiin kaatuminen johtaa väistämättä häviämiseen.

Reaaliaikaisten strategiapelien kaavasta poiketen omia linnoituksia ei rakenneta ollenkaan, mutta valmiiksi kasattuja rakennelmia on mahdollista korjauttaa niiden ollessa vielä pystyssä. Taistelut kestävät Marrin arvion mukaan viidestätoista minuutista mahdollisesti jopa yli tuntiin, täysin pelihahmon kokemustasosta riippuen. Lähtökohtaideana on ollut, että peliä voisi pelata ilman suuria aikasitoutumisia, mutta ammattilaisten kesken ottelut saattavat luonnollisesti venähtää.

Kahakoissa voi saada jonkinmoisen etulyöntiaseman keräämällä kenttiin ripoteltuja lippuja, joilla lisätään taistelemisen ohella voimia ja kokemusta omille joukoille. Marrin kertoman perusteella finaaliversion kentissä ei kuitenkaan ole minkäänlaisia aarteita tai esineitä, mutta jälkeenpäin julkaistavissa päivityksissä saatetaan nähdä kerättäviä voimanlisäyksiä.

Yksi Demigodin painotuksista on saada ympäristöihin ja sankareihin eeppinen tunnelma. Pelin kahdeksaan karttaan on Marrin mukaan haluttu erilaiset ympäristöt ja ilmapiirit, mihin on yritetty vaikuttaa muun muassa erilaisilla musiikkiraidoilla. Mies on erityisen ylpeä puolijumalten yksityiskohtaisuudesta, sillä ne muuttavat ulkonäköään kokemuksen karttuessa. Esimerkiksi hän ottaa suurta linnaa muistuttavan hahmon, jonka hartioille saattaa muodostua kehitystason noustessa jousiampujilla varustetut tornit.

Kullakin puolijumalalla on vastaavanlaisia visuaalisia päivityksiä, joita voi ihastella Supreme Commanderin pelimoottorin mahdollistamalla strategisella zoomauksella. Pelin suunnittelussa näkyykin erityisesti Gas Powered Gamesin perustajan, Chris Taylorin, vaikutus. Pelin luovana johtajana Taylor hyväksyy ideoita ja neuvoo kehittäjiä keskittämään voimavaransa hänen mielestään tärkeisiin osa-alueisiin.



Demigodin monin- ja yksinpeli toimivat kutakuinkin samalla kaavalla. Erona on, että yksinpelissä vastustajat toimivat tekoälyn varassa. Onko pelin yksinpelissä sitten mitään tolkkua? Marr pohjustaa vastausta kertomalla, ettei hän ole pelin alkuperäinen pääsuunnittelija. Kun Marr tuli mukaan projektiin, Demigodia suunniteltiin puhtaasti moninpeliksi. Hänen mielestään tässä lähestymistavassa ei ollut lainkaan järkeä, sillä se rajoitti peliä enemmän kuin oli loppujen lopuksi tarpeen.

Marrin vaikutuksen myötä mukaan lisättiin yksinpelikampanjakokemusta tukevia piirteitä, kuten pelaajan kanssa työskentelevä tekoäly. Joukot muodostavat ryhmiä, taistelevat pelihahmon kanssa, parantavat ja suojaavat puolijumalaansa. Pääsuunnittelijan toiveena olisi, että julkaisun aikoihin tekoäly myös keskustelisi pelaajan kanssa. Välianimaatioita ei sen sijaan yksinpelikampanjaan ole saatu mahdutettua, vaikka Marr olisi ideasta pitänytkin.

Siitä huolimatta, että moninpeli toimii pitkälti yksinpelin tavoin, moninpeliturnauksiin kaavaillaan hieman erilaista lähestymistapaa. Yhtämittaisten tapahtumien pituudeksi kaavaillaan kahdesta kolmeen kuukautta, joiden aikana pelaajat voivat taisteluista ansaitsemillaan pisteillä nousta lähemmäs Pantheonia tai pudottaa kilpailevia puolijumalia alaspäin. Turnaus käynnistyy alusta, kun joku pelaajista saavuttaa määränpään. Demigodissa itsessään ei toistaiseksi ole klaanitoimintaa, mutta pelin jakeluun käytettävässä Impulse-palvelussa kylläkin.

Demigodia työstetään toistaiseksi vain pc:lle, mutta konsoliversio ei ole täysin mahdoton ajatus. Gas Powered Gamesin tämänhetkinen kanta on odottaa ja katsoa, miten menestyksekkääksi uudenlainen pelikonsepti osoittautuu. Marr myöntääkin, että hän henkilökohtaisesti on tehnyt suunnittelupäätöksiä, jotka eivät sulkisi pois konsoliversioita.

Demigod julkaistaan maaliskuussa 2009 pc:lle Stardockin toimesta. Pelin Euroopan jakelijana toimii Atari. Peliin luvataan julkaisun jälkeen sekä ilmaista että maksullista lisäsisältöä uusista kartoista ja esineistä varsinaisiin puolijumaliin.

Ville Arvekari

Demigod
Kehittäjä: Gas Powered Games
Kustantaja: Stardock
Alustat: pc
Julkaisu: maaliskuu 2009
Pelin kotisivut: www.demigodthegame.com